Hyvä Lukijani,
istun sinnikkäästi ininässä mökin terassilla. Hyttyssavu, siis pyrometriinä tms luonnonmurkkyä, pyörii nilkoissani ja tuprahtelee silmille. Hyttysiä se ei tunnu häiritsevän lainkaan.
Talonmies kuskaa loitompana matopurkkia kompostikasalle. Ei meinaan ehditty onkia näiden liki neljän viikon aikana, joka täällä on asuttu paossa keittiöremonttia, joka eteni sitten hieman muuallekin, kuten remonteille on tyypillistä. Tyypillisistä remonteista poiketen näyttää uhkaavasti siltä, että se valmistuu sovitussa aikataulussa. Se ei ole remonteille tavallista lainkaan (useita kokemuksia).
Mitä matoihin tulee, niin kuskasin ne maalikyliltä työmatkan ohessa, kun mökiltä niitä ei löytynyt. Maasto on kuivaa kangasmetsää, ei madon matoa. Rannassa sentään tapasin eilen Herra tai Rouva Iilimadon, siis juotikkaan. Järvi on iso, eikä se ole mutapohjainen, mutta Rva/Hra/Transsukupuolinen Juotikas asustaa täällä silti. Mikäs siinä, ollaan luontoihmisiä henkeen ja vereen ja kaik käyp. Sudet,karhut ja ahma menee siinä sivussa. Vielä kun olisi niitä matoja. Mutta koskaanhan ei tiedä, kuinka hyvin viihtyvät kompostissamme.
Lähipuussa on edellisen mökinomistajan (puuhakasta laatua jäljistä päättäen) laittama pönttö, jossa nyt asuu viimekesän tapaan kirjosieppoperhe. Kyllä on äireellä ja paapalla kiirettä kerrassaan, jotta perhe saadaan ruokituksi. Pyöröovi käy, kun tulevat ja menevät ruokakuskeina. Täällä on myös joutsenia, kuikkia, kaiken maailman sorsia, kauriita ja peuroja. Kaikista on näköhavaintoja, telkkä yritti tulla jopa kyläänkin asti. Sudesta näköhavainto, karhusta vain jälkihavaintoja, ahmasta ei sitäkään. Mutta onhan tässä vuosia aikaa, jos Herra suo. Ostettiin kunnon soutuvenekin. Se pääsi eilen neitsytmatkalleen. Talonmies hävisi sillä horisonttiin ja alkoi jo poltella, jotta onko kaikki kohdillaan, kun ei näy soutajaa. Kattelin siinä jo kajakkivehkeitä valmiiksi, josko lähtisi muina naisina muka muuten vaan meloskelemaan, niin jo piirtyi ukon siluetti taivaanrantaan. Oli innoissaan läpsinyt vähän kauemmaskin.
Nyt on se surun päivä, kun on lähdettävä. Painellaan tästä ensin Metsämökille – siis sinne, joka on korkeassa tornissa 😀 – Minä siitä sitten kurvaan erääseen kaupunkiin ensin hammaslääkäriin (*varoitus alla) ja sen perään töihin. Metsämökkiä ei kukaan ole ostanut pois. Oikeastaan hyväkin, koska siinä on vähän maanomistajan suhteen lähinaapurustulla oikeusjupakkaa tulossa tietystä syystä. Ollaan innocent bystandereita koko jutussa eli saa sanoa, että satuttiin tietämättämme ostajiksi kuvioon, josta myyjä ei maininnut sanallakaan. Ei toiminut laittomasti sinällään. Mutta vaikka on talo-, auto- ja muusta kaupanteosta rutkasti kokemusta, ei silti kaikkea osaa näköjään huomioida. No, pidämme nyt tuon itsellämme ja annamme ajan kulua. On toiveissa, että asia ratkeaa lähiaikoina itsekseen.
*Seuraa varoitus. Varoitus koskee jossain päin maata oliivipurkin ostajaa, joka vaaraa muistamatta tulee puraisemaan oliivia, jossa onkin kivensiru sisällä. Toistan: varokaa oliiveja, niillä lohkeilee hampaat. Kyllähän tiesin, mutta kuka sitä jokaista oliivia nyt röntgenkuvaa ennen suuhun laittoa? Suomen hammaslääkäriliitto saisi kieltää muka-kivettömät oliivit kaupoista.
***
Kuulkaas kummaa! Kuulostelin, onko läheisen maatilallisen (ja ympäröivien maiden omistajan) poika menossa verkoille vai kuka se pienellä perämoottorilla hyristää järvellä. Eipä näkynyt ketään! Ihme ja kumma, äkkäsin: lentokone! Ei täällä rajan pinnassa koskaan ole kuultu eikä nähty lentokoneita, ei edes hävittäjiä. Joten piti ihan Flight Radar aukaista ja kappas vain, pieni konehan se tässä pyörii. Näyttäisi olevan Maanmittauslaitoksen hommia tai ainakin MMLn vuokraama kone. Toinen kone pyörii myös rajan pinnassa vähän laajemminkin ja näyttää olevan Ruotsin rekisterissä – kuinka somaa näin yhteisen Nato-hakemuksen aikoina 😉 -Kuka se sanoo, etteikö valtion virkamiehistö ole toimeliasta? Nythän on juhannusviikonloppu ja sunnuntai.
***
Talonmies kaahaa tästä edestakaisin milloin tuhkaämpärin, milloin mattokäärön kanssa. Näyttäisi olevan jonnekin lähdössä 😉 Liikutaan luontoystävällisesti kahdella autolla, joten meikäläinen voi rauhassa käyttää aikansa Lukijan kanssa seurustelemiseen ja antaa hermostuneempien (tirsk) rahnustaa toimissaan.
Jotta Lukijani ei saisi minusta käsitystä köökipiikaisännän hyppyyttäjänä ja passuuttajana, olen pakotettu kertomaan, että lähden hänen jälkeensä liikkeelle ja osuuteni ehdin reuhtoa minäkin. Sitäpaitten palaan tänne viimeistään ensi viikolla, ellei ole ihan tappohelle. Silloin täällä on tuskallista olla, kun mökki lämpiää saunaksi.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin teidän Klara
Klara Saken kirjoittaa 