Kännykkäkameralla otettu eilen.
Kiittelen syvään kumartaen (kops) kaikista kommenteista videoideaani liittyen! Jatkan työstöä. Ideana siis dementian esto uutta oppimalla, jos juutuupiin joudun turvautumaan. Videoita teen iMovie-appsilla. Pelkään kuitenkin, ettei Omenafirma kauaa sitä ylläpidä. Katsotaan. Tarkoitus ei missään nimessä ole lakata kirjoittamasta. En yksinkertaisesti siihen kykenisi.
***
Istun mökin terassilla ja keksin tekosyitä, jottei tarvitsisi lähteä täältä. Kaikki on pakattu, munakas paistettu Trangialla ja syöty kuistilla, lähtökahvit juotu. Kuikat voivottelevat tilannetta, mutta niillä on kohta sama edessä. Ehkä voivottelevatkin sitä?
Herään täällä joka aamu auringon noustessa, mikä alkaa kostautua liian vähäisinä unina. Mutta semmoinen on varmaankin ollut niiden ihmisten vuorokausi, jotka näissä metsissä ovat kauan kauan sitten asuneet luolissa ja maakuopissa.
Eilisiltana hörsäisin Talonmiehen kylmäkellarivarastosta saunaoluen, vielä toisen ja sen päälle pari lisää, joten aamu oli vähän tötteröinen. Puuhastelin iltasella touhuillen ja rientäen pitkin torppaa ja kuistia, välillä rantaan, välillä puuliiteriin pilkkeitä tekemään ja kantamaan saunalle, siitä vedenhaun kautta takaisin pirttihin, josta… ja niin edelleen. Ilta päättyi suurisuuntaiseen, otsalampun valossa tehtyyn mustikanpoimintaan, olinhan päättänyt kerätä kotiin vietäväksi tuoreita mustikoita. Olen syönyt täältä puskat tyhjiksi lähimmän peninkulman alueelta, mutta vielä riitti poimittavaksikin. Toimenpide sinällään oli jossain määrin haastavaa rinteessä ja pimeässä hieman juovuksissa otsalampun valossa. Sain kuitenkin keskikokoisen pakkausrasiallisen verran tähdätyksi kuppiinkin. En muutoin poimi mustikoita nykyään, nuorempana kyllä poimin lapsille piirakkamarjoiksi. Nyt ostan mustikat ja puolukat pussi kerrallaan pakastealtaasta ja käytän poiminta-ajan muuhun urheilemiseen, jota aiemmin mainittu Lenkkikaveri ei oikein tahdo ymmärtää. Hän rientää puolisonsa kanssa marjastamassa pusikot kahisten aamusta iltaan. Ja sitten ihmettelee, kuinka ehdin kaikenlaista harrastaa työn ohessa 😉
***
Tänä aamuna ponnahdin kuistille hyvinkin ennen kuutta havahtuakseni ulvontaan. Harmillisesti olin sen verran unen pöppörössä, että kännykän hakeminen söi mahdollisuudet nauhoitukseen. Eipä hätää, jonkun tunnin perästä ulvonta kuului uudelleen, ihan porukalla siinä kuorossa laulettiin. Sain huonolaatuisen pätkän toimitettavaksi perheen Suurelle Metsästäjälle. Eilen löysin karhun talvipesävalmistelut. En keksi mikä kuu eläin olisi kyennyt lappamaan niin isoja kivenmurkaleita ja valtaisaa sorakasaa suon laidalla olevan harjun kyljestä ison mättään alta. Halkaisija oli metrin verran ja kylläpä se kontion tekosia taisi olla, kun suolla oli raskaita askelia (voi olla lakkasuon kulkijankin askelia, ei sen puoleen) ja tuolla suolla tiedetään karhujen kuleksivan. Kävin siellä eilen, kun olen nähnyt sen kartasta, suot ovat sydäntäni lähellä ja eilen oli upea keli. Pääsy sinne edellyttää vesiretkeä ja tarpomista vaikeassa maastossa, mutta kumpikaan näistä ei ole ylitsepääsemätön este, ainakaan vielä.
***
Tytär watsappaa: Vesa-Matti Loiri on kuollut.
Mikä menetys, mikä menetys! ”Ettekö nää, miten valkeus vaipuu, varjot pitenee, elämä lyhenee. Kuoleman jalka vain kulkea jaksaa.”
Sitäkö kuikat vaikertavat?
Huh, nyt on viisain lähteä liikkeelle, vaikka kirpaisee. Mutta ei hätää: ajelen semmoiset tuhannen kilometriä ja olen täällä taas ehkä jo tulevana maanantaina, ellen sitten jo sunnuntaina… Talonmies jäänee jauhamaan kivistä palloaan nurmikentällä olevaan rotankoloon – miten naurettava peli, kun kuikatkin täällä huutavat tuskaansa.
Ensi yönä on nukuttava pitemmät unet. Sen Lukijani helposti nyt rivien välistä huomaa ;D (Enpä tiedä, nyt on taas outoja koiraeläimen ääniä ilmassa. Ei tuo ole tavallisen kotikoiran äännähtelyä. Lauma hukassa? Tämä tupa on kahden susilauman reviirien saumakohdassa. Lähellä noin 2 kilometrin päässä on maatalo, jossa ainakin toissapäivänä lehmät laidunsivat. Liekö takkuhäntien kiikarissa naudanpaisti?)
Näihin puheisiin, näihin tunnelmiin Klara
Klara Saken kirjoittaa 