Hyvä Lukijani,
tein päivällä pienen videokokeilun. Ei oikein lupaavaa teknisesti, mutta katsotaan miten projekti etenee. Dementianehkäisyähän tämä.
Viikko on kohta vierähtänyt mökkierakkona. Tänä aikana olen nähnyt kolme ihmistä. Yksi oli maatalon pihalla n. 3 km päässä tästä, 2 ladon kattoa korjaamassa n. 6 km päässä etäisen peltotilkun reunalla. Ohi ajelin kohti sienimetsää. Olin katsellut kartoista paikan viime syksynä perheen Metsästäjältä saamani vinkin perusteella. Oli havainnut siellä kantarellejä. Kartasta havaitsin, ettei ihan helppo setti ole sinne rämpiä. Pidin kuitenkin varteenotettavana, kun lähimaastoissa on vakiopaikka, jonka olen juuri tyhjentänyt (pieniä, ahneuksissani poimin ja söin).
Ja mitä löytyi? Hitonmoinen ryteikkö, 1 haaparouskulapsi, kolme karvarouskua, kymmenkunta pientä kangasrouskua, yksi metso, pari teertä ja karhunkakkaa. Ajelin osan matkaa pyörällä, jolloin taivahalle sattui maakotkapariskunta kiljumaan yläpuolelle kauhuaan, että joku täällä ajelee ämpärin kanssa. Videolle sain, hyönteispommituksessa lähinnä heiluvaista soopaa. Kämpälle päästyä heitin sienet rottien pellolle, isoäitini sanontaa lainatakseni. Ei niitä viitsinyt ruveta ryöppäämään. (Outoa vonkunaa, onko jonkun metsäkoira eksyksissä lähimaastoissa?)
Täällä on parasta se, ettei täällä ole ketään. Yksi hassu torppa lähialueilla on, muttei juuri koskaan ketään siellä näy. Heinäkuussa oli hetkellisesti liikehdintää ja vaikutelmana huoltotoimet. Myyvätkö? Ja tilalle tulee vantaalaisperhe vesiskootterin kanssa (kauhun ilme). Ei vaiteskaan: tänne ei vesiskootteri-ihmiset eksy, eikä järvellä voi sellaista härveliä käyttääkän. On osittain luonnonsuojelualuetta lukuunottamatta meikäläisten rantaa. Soittaisin poliisit, palokunnan, metsähallituksen ja Kutseitin miehet ynnä Pelastakaa Aikuiset Vesiskoottereilta ry:n aktivistit. (Kyllä tuo metsäkoira on ja jotenkin nyt kieseissään. Lähtenyt liian kauas omia teitään?)
###
Viikon aikaiset sosiaaliset kontaktit kilpistyvät muutamaan ystävään ja perheen sisäisiin watsappeihin, joissa nyt enemmänkin kuhinaa suuren hongan kaaduttua konkeloon kohti pirttiämme. Naapurin lapset olivat juoksujalkaa tuoneet viestiä havainnosta ukkosmyrskyn jälkeen. (Iso peukku!) Varmaankin vanhemmat laittaneet asialle, fiksua!
Korsto nojaa pienempään lajitoveriinsa ja on tuleva ottamaan ja kaatumaan talomme päälle, jos tuuli ylitse käy. Talonmiehen yhteys kuntaan (kunnan tontilla) ei helpottanut kaatumisriskissä olevan kookkaan petäjän alla eläjää. ”Noooo, tullaan ”lähipäivinä””. Laskelmiemme perusteella huitaisisi alleen työhuoneeni ja puolet olohuoneesta äkikseltään arvioiden. Remonttikin juuri valmistui 😉 (Lienee huomenna viisain kotiutua tukihenkilöksi petäjälle ja Talonmiehelle.)
###
Kaksi muuta kontaktia on ollut. Toinen viestinä eilen, toinen puhelinsoittona tänään. Viestin lähettäjä: ”Älä soita, itkisin vain”. Perheenjäsenensä sairastunut vakavasti.
Soittaja puolestaan oli alter egoni, henkinen täyskaima. Se on tullut esille lukuisia kertoja muun muassa kokouksissa. Juuri, kun olen aikonut avata suuni on ajattelemani lause tullut ulos hänen suustaan. Tilanteet ovat olleet suorastaan pelottavan ällistyttäviä. En siis hämmästynyt, kun sanoi tänään: ”Olen huomannut olevani introvertti ja henkiset voimavarani kuluvat sosiaalisissa tilanteissa, jonka takia minun pitää saada olla rauhassa.” Hän on tunnettu sosiaalisuudestaan ryhmätilanteissa, kannanotoista ja osallistumisesta.
Miksen hämmästynyt? Siksi, että tämän viikon aikana olen yhtäkkiä tajunnut vuosia mietinnässä olleen syyn sille, että viihdyn niin hyvin yksin metsissä ja erakkona mökeillä. Mustikoita rinteestä poimiessa nousin kumarasta oikein pystyyn, että heureka! Minähän olen introvertti!
Hengenheimolaisuutemme on erikoista ja toisinaan mietin, olenko tulossa hulluksi, kun tuntuu, että lukee ajatuksiani. Olenkohan jo antanut hänelle nimen tällä foorumilla? Sanotaan vaikka, että mr. Alter Ego. Taustatietona, ettei meillä ole muuta yhteistä sen enempää sukupuolen kuin perhesuhteittenkaan puolesta, eikä suhde ole romanttinen millään muotoa. Talonmies tietää jatkuvan yhteydenpitomme ja senkin, että minulla on useita läheisiä miespuolisia ystävyyssuhteita, ollut koko liittomme ajan. Pääni on ehkä jollain tapaa virilisoitunut? Lääketieteessä se tarkoittaa maskulinisoitumista.
###
Mainitsin aiemmin perheemme raskaasta tapauksesta. Avaan sen verran, että yhdellä perheemme jäsenistä on päihdeongelma. Se on nyt paisunut sellaiseen mittakaavaan, ettei meistä enää kukaan pysty auttamaan. Tämä fakta on nyt hyväksytty ja porukalla todettu: Herran huomaan. Viitisentoista vuotta on itse kukin koittanut auttaa. Mutta niin on sairaus paha, ettei korjaudu kuin oman pään sisäisin päätöksin, joihin ei näytä pystyvän. Mikä omituisinta: näin olen lukuisia kertoja sanonut työssäni päihdeongelmaiselle ja omaiselle. Kuinka en sitä itselleni ole niin selkeänä faktana aiemmin hahmottanut? Vastaan: omaisena on omainen. Enempään ei tarvi pystyäkään.
Näihin puheisiin jätän Lukijani ja vilkaisen sivusilmällä vieressä olevaan puhelimeen, jossa tälle viikolle kolmas perheen ulkopuolinen kontakti vilkuttaa viestillään. Pohtijatyyppi eteläisemmästä Suomesta, persoonallinen, melko harvakseltaan kontaktoiva. Mitä asiaa hänellä voi lauantai-iltana olla? Minäpä kurkkaan…ja ryhdyn sitten saunan lämmitykseen. Kohta laskee aurinko ja on aika virittää öljylyhtyjä kuistille ja tuikkuja sisätilaan.
Kiitos seurasta! Klara
Klara Saken kirjoittaa 