Hyvä Lukijani,
täällä sitä ollaan kaiken maailman melskeen ja kaikenmaailman melskeen keskellä. Syksyä pukkaa. Mutta onpa se jotenkin vapauttavaakin, eikö? Kun vihmoo vettä ja tuuli vie hatun päästä, voi rauhassa loikoilla sohvalla takkatulen ääressä (kun sähköt on katkaistu). Voi muistella kesää ja vuosia, jolloin itänaapurissa asui demokratisoituva ja fiksuuntuva kansa, josta olisi tuossa tuokiossa tuleva länsimaa. Vaan eipä tullutkaan, surprise! No kuka sinisilmä nyt siihen uskoikaan, en minä ainakaan. On se sen verran omintakeinen maa.
+++
Nyt on taas jonkin verran lomaa. Itse asiassa piti olla koko syyskuu, näin suunnittelin. Mutta hellyin, ah-niin typeryyttäni taas hellyin anoviin pyyntöihin ja krokotiilinkyynelihin. Miksi mä en osaa sanoa ei? Tarkoitus oli, että olisi koko syyskuukin vielä lomaa, ettei koko ajan ole niin kiire harrastaa kaikkea sitä, mitä koko ajan on suunnitellut harrastavansa, mutta mikä vuodesta toiseen on jäänyt toteuttamatta ajanpuutteen vuoksi. Ei kukaan ehdi vaikkapa kolmessa päivässä esim. metsävaelluksille ja sieltä kotiin kamppeita purkamaan ja uusia pakkaamaan ehtiäkseen töihin. Ensi kertaa ihan oikeasti aattelen, että olisinpa jo eläkkeellä! Jotta siis ehtisin tehdä kaikkea sitä, mitä haluaisin ennen kuin kuolo korjaa.
+++
Menen iloisempiin aiheisiin eli tapaukseen PiäMinister. Laitoin tahallani jotenkin savolaisittain, että männöö savolaesten piikkilöihin nämä seoraavat puhheet. (En oikeasti ole savolainen, mutta pidetään se tietonamme. 😉 Sanna hoi: savolaiset ne täällä vaan viäntää!)
Olen haastatellut tästä useita ihmisiä. Syntymävuosiensa ikähaarukka on 1993 – 1952. Olen saanut esille seuraavaa:
- nuorison mielestä asia ei nyt kovin kummonen ole, sillä ”kaikkien pitää saada bilettää”
- nuorison mielestä ei kuitenkaan ”periaatteessa” ole oikein hyväkään juttu maan maineelle
- nuorison mielestä tämmöisten videoiden ja kuvien leviäminen somessa on perusjuttua ja tapahtuu ”kaikille”
- nuoriso ei näe tässä mitään pääministeri-instituution romuttumista, ”mikä ihmeen ins..instit…siis joku instttituutio? Emmä semmosta… tiiä siis niinku”
Vanhempi väki, siis 40-70 v ajattelee keskimäärin näin (minun otoksessani):
- ei hyvä
- pääministerin arvovalta on yhteydessä väestön kokemaan virkamiehistön ja edustuksellisten toimijoiden turvallisuuteen eli voiko niihin luottaa, voiko niitä kunnioittaa
- kaikkea ei voi saada eli olla sekä pääministeri että tavan kansalainen bilettelemässä baarissa. Pitää bilettää sitten, kun ei ole pääministeri. Tai olla pääministeri sitten, kun ei enää ole hinkua bilettää. Jos rentoutuminen edellyttää perskännejä, on se jo itsessään huolestuttavaa yleisesti ottaen.
- sinisilmäisyyttä on olettaa, ettei tämmöinen materiaali lähtisi leviämään, kun henkilö on herkullinen kohde (myös maailmalla)
- ihme kaveripiiri pääministerillä
- osa pohtii myös, eikö hänen olisi hyvä viettää harvinaista vapaa-aikansa pienen lapsensa kanssa, mutta tunnistaa heti ammutuksi tulemisen vaaran, koska tässä maassa tämmöisen näkökannan puheeksi ottaminen nostaa tykkien piiput heti esiin, sillä äitiyden velvoitteita ei saa lykätä naisen tehtäväksi
- osa on kovasti Sannasta huolissaan, niin on laihtunutkin ja nyt vielä omatoimisesti hommasi itselleen tämmöisen taakan setvittäväksi kuin ei muutenkin jo olisi tarpeeksi kuormaa. Osa miettii, lisääkö tämä stressipiikki biletystarvetta entisestään
Omalta osaltani raportoin seuranneeni keskustelua tarkkaan joka tuutista, myös ulkomailta. Ulkomaalaisia tämä vähän huvittaa samoin kuin se tissi-Finland-otos. Toimittaja evp Riikka Uosukainen, joka muutoin ei ole suosikkini, sanoi telkkarissa jotenkin näin, että voi kysyä, olisiko Sannaa ympäröivät julkkikset ja somestailaajat kiinnostuneita jostakin tamperelaisesta Sannasta, jos Sanna olisi kuka tahansa Sanna Tampereelta. Hyvä kysymys.
Toivomme, että kaikki maamme Sannat jaksavat taistella tietään eteenpäin olivatpa keitä tahansa!
+++
Voi kamala, että ihminen voi sitten olla turboahdettu ADHD. Niin paljon hauskaa tekemistä olisi toimitettavana. Että mille alkaisi, kun päässä risteilee ja ajatuksia sataa, kuten hyvä anekdootti sanoo ajatelmakirjassani. Ma mietin ja aivoni aattelevi: lähtisinkö käymään harrastuskokouksessa (alan harrastajille vihje: vihreä sammakko), menisinkö lyömään palloja harjoitusalueelle vai kenties ajelisi pyörällä metsäteitä. Näyttää kyllä niin harmaalta ja saderintamameiningiltä ikkunasta katsoessa, että kaikki edellä mainitut voi olla huonoja ideoita. Talonmiehellä ja rakilla on helpompaa: toinen loikoo nojatuolissaan, toinen vetää laakana hirsiä pehkuissaan siinä vieressä. Eikä suinkaan kuin mikä tahansa rakki: sai innokkaan ihmisen kuskaamaan sitä näyttelyihin ja veteli rotunsa parhaan pokaalin. Hah! Minun mielestäni se on pelkästään äitin mussukka ja kotikoira, eikä mikään näyttelyeläin. Mutta sille suunnitellaan käyttöä isäkoirana, joten kulkekoon nyt missikisoissa.
Taidan mennä pelikentälle lyömään palloja.
Kaikkea hyvää! Klara
Klara Saken kirjoittaa 