Sunnuntaina tehty kirjaus:
Ja juna kulkee, kulkee kulkee lauloi Kari Tapio. IlTreno va.
Istun kotimaan raiteilla kuten joka viikko. Käväisen etelän suunnassa ja palaan pohjoiseen päin huomenna. Pysähdyn itsenäisyyspäivän viettoon jatkaakseni siitä taas yhteen suuntaan. Kannan veeärrälle vuoden aikana tuhansia euroja. Niitä voi sitten kuittailla verottajalle ja saada osan takaisin. Tiedossa on joululahjarahaa verottajalta. Suomi on oikeamielinen maa.
Jään seuraavalla pysäkillä kyydistä. Asemalla tapaan miehen, jolle ojennan dokumentteja. Silloin minulle tulee ennalta sovittu puhelinsoitto. Mies menee autoonsa ja ajaa pois, minä kävelen hotellille. Semmoista on elämä illegaalina. Vaiko vastavakoojana, kolmoisagenttina, ehkä Supon viestinkuljettajana. Vaiko sittenkin laittomista kaupoista tai laittoman kirjallisen materiaalin välittämisestä: musta raamattu?
Lukija kiinnostuu ja säikähtää: herranpieksut, onko tässä sotkeutunut johonkin tietämättään! Viattomana Klarana esiintyvä henkilö onkin vieraan valtion vastavakoilun palveluksessa. (Luin juuri tästä aiheesta kirjan.)
Ouk-kei, nyt riittää agenttitarinaa ja aika päästää Lukija piinasta. Kyseessä ovat perikunnan kaupantekoon liittyvät viattomat asiapaperit, jotka mies suostui huolehtimaan eteenpäin. Meikäläisellä on näillä huudeilla muuta hommaa, eikä virastojen aukioloaikana sorviltaan mihinkään ehdi.
###
Juna, maan mainio keksintö. Voi matkan ratoksi vaikka kuunnella musaa Spotifystä. Nyt tulee upean laulajan Sami Saaren Onnen kyyneleet ja mieleen palautuu automatka Oulankajoen varteen ja autonradio. Kepeä iloinen kesäfiilis: paatti veteen ja liipottamaan kohti Jäkälämutkaa upeissa maisemissa. Näen silmissäni joenuoman, virtaavan veden ja porot hiekalla makaamassa. Uuuhhhh.
Jäkälämutkassa pitää tyrkätä vene pusikkoon ja hommata kyyti Kiutakönkään alapuolelle parkkipaikalle autoa hakemaan. Sitten Liikasenvaarantietä takaisin Jäkälämutkaan, hops pursi auton katolle ja kohti uusia vesiä.
Voi juukeli! Kunhan saan puoskarinurani päätökseen, niin tiedän mitä teen. Vaan tuleeko tätä hienoa, mutta raskasta ammattia ikävä? Vastaan itselleni: edeltäni on eläköitynyt liuta kollegoita, joilla näyttää menevän hyvin siitä huolimatta. Pitävät pienimuotoista vastaanottoa jossain Pörriäisessä tai vastaavassa.
Tjjah….Enpä tiedä 😉 Ehkä valitsen sittenkin vain paatin.
Pitääköhän tässä nyt kasata kamppeensa, solmia kengät ja sonnustautua puristautumaan rautahevon sisuksista ulkoilmaan. Hei hetkeksi.
###
Seuraava päivä.
Asiakirjat siirtyneet pukumiehelle. En jäänyt kuulumisia kyselemään, vaan painelin hotellille nukkumaan. …herätäkseni neljän tunnin kuluttua seinän takaa (vai käytävältä?) kuuluvaan rominaan. Sitä kesti niin pitkään, että ehdin nostaa kierroksia ja suunnitella tuohtunutta erikoisoperaatiota. Näissä mielentiloissa jäi merkittävällä rahallisella panoksella ostamani yöuni vähiin.
Luonnollisesti laitoin aamulla atakista reklamaation ruutupaperille. Miksi ruutupaperille? No siksi, ettei sitä voinut ovikorttia palauttaessa antaa sanallisessa muodossa. Tämä taas siksi, ettei millään tiskin äärellä tehdyllä hälytystoimella noussut tiskin takaa ketään näkyville. Kun tilaamani taksi kurvasi ovien eteen, jätin paperille viestin, että laskuttavat jos huvittaa. Ja että ihme mäiskeestäkö ja lyhyistä unistako tässä maksetaan! Oli eritoten ja e-rik-seen laittanut viestin, että tarvitsen rauhallisen huoneen. Mäiskijä oli joko siivouskomeron haltija tai romuvaraston hoitaja, ei toinen asiakas, siitä olen varma. Olen yöpynyt tuolla useita kertoja ja nyt on asiakassuhde koetuksella.
Yhtä kaikki, rankka työpäivä takana ja ehdin sitten vielä kävellä raittiissa ilmassa asemalle. Vihreäkylkinen peltihevonenkin saapui ajallaan. Tässä sitä viiletetään rakkaan isänmaan kamaraa suklaakakku konditorian paperipussissa. Ja huomenna, kun kello lyö 18 laulan Oi maamme Suomi synnyinmaa ja kuvittelen hetken aikaa miltä tuntuisi, jos ryssälästä olisi tänne tullut joku meitä vapauttamaan (hah: tiedoksi tätä lukeville Pietarin trolleille, että ihan paskapuhetta ja olette ihan paskoja idiootteja). Ja sitten silpaisen siivun suklaakaakkua sekä Talonmiehelle että itselleni ja kiljaisen kolme kertaa hurraa ja siihen perään, että eläköön Suomenmaa!
Sinivalkoisin terveisin Klara
Jk. Kotona Talonmies kertoi ajaneensa pölyhuiskan kanssa takaa sisälle ikkunanraosta tullutta talitinttiä. Lintu oli lentorallista välillä uupunut ja istahtanut orkidealle nokka raollaan huohottamaan. Voi pientä! Sitten Talonmies oli avannut terassinovet selälleen ja saanut tipusen sitä kautta saatelluksi vapauteen. (Huvitti: orkideassa istuva talitintti :D)
Klara Saken kirjoittaa 