Hyvä Lukijani,
toivottelen joulurauhan alkuaikoja sinnepäin!
Kiittelen runsain mitoin Tanten Blomster-Gredelinin joulumuistamisista! Terveiset menivät myös Talonmiehelle. Hän kysyi täysin irrelevantin kysymyksen: ”Kuka hän on?” Johon vastasin, että: ”Herraparatkoon, enhän minä nyt sitä voi tietää.” Talonmies, että selevä tämä. On tottunut meikäläisen touhuiluihin.
Siitä mieleen Noora (nimi muutettu) eli Uusi Kampaajani, hiusjumalan lahja ihmiskunnalle, milleniaali. Kivasti juttelee aina. Kun on yhteisiä tuttuja harrastuksia ja tuttuja entiseltä asuinpaikaltamme, niin juttua piisaa. Eilen totesi, että ”oot kyllä verkostoitunut moneen suuntaan!” Kommentti singahti, kun sivulauseessa tuli puhe soittopeleistäni. Verkostoituminen ei toki ihan natsannut soittopeleihin, lienee liittänyt ne aiemmin esiin tulleisiin seikkoihin. Vahvistin: olen kyllä. Ja kiittelin mielessäni niitä lukuisia verkostoissa olevia elonpolkuenkeleitä, jotka on niin monesti pelastaneet pulasta, mm. Ruskearuunan tapauksessa. Ihmisiä, jotka vain putkahtavat jostakin juuri silloin, kun osaamisalueensa tyyppistä apua tarvitsee. Toivottavasti saan omilla hyväntahdon töilläni maksetuksi kaikeen takaisin elämän avuntarpeiden laatikkoon!
###
Talonmies muisti viime viikolla joulukorttirumban. Huokaus! Mutta onneksi on joulukorttilaatikko, jossa on viimevuotiset joulukortit, jotta muistaa, kenelle kortteja lähettää. Muistikirja on tähän liian sotkuinen. Käytännössä korttien määrä on vähentynyt: jokunen sukulainen, muutama työkaveri ja pari elontien varrelta matkaseuralaisiksi tarttuneita.
Kun omat kortit on kirjoitettu, on aika heittää viimevuotiset roskiin. Yhtä korttia pysähdyn katsomaan. Siihen on kirjoitettu vuosikymmeninä häneltä saatujen korttien tapaan ”Iloista joulua!” Tutkailen tekstiä korttia kallistellen. Käsiala on eittämättä hänen, mutta jotakin on pielessä. (Talonmies muistaa kommentoineeni siitä jo viime vuonna.) Lähettäjä on kalligrafian ja kauniin käsialan mestari. Taiturillisia, tarkalla kynällä vedettyjä viivoja, viimeistä piirtoa myöten upea kynänjälki. Käsialaa, piirroksia ja korttien koristeluita on aina ihailtu. On pyydetty jopa tuottamaan lahjaksi vanhoja runoja hienolla käsialallaan. Piirrellyt vieraskirjoihin komeita kuvia, viereen kaunis, viivottimensuora tekstuuri.
Nyt ei ”Iloista joulua!” ole entisellään: kirjaimet kuin tönitty sotilasrivistö. J:n kaari värähtää väärään suuntaan, L uupuu keitetyksi spagetiksi, U nojaa kohti ällää. Huutomerkistä on jäänyt piste pois. Ajattelen: jospa tämän vuoden kortti on palannut ennalleen.
Se tuli eilen. Vastoin kymmenvuotisia traditioitaan kortti oli yksiosainen ja varustettu painetulla ”Hyvää joulua!”-tekstillä. Osoitetiedot oli tulostettu tarralla. Lyhyt nimensä oli kirjannut alle kuta kuinkin entisellään. Lähetän ajatuksen hänen suuntaansa. Hän on sitä ihmistyyppiä, joka ei siedä kysymystä: ”Kuinka voit?” Hän on selviytyjä, suoriutuja, urheilija. Sanalla sanoen voittajaluonne.
###
Tanten B-Gredelin, semmoista tässä, että pohjoisen tyttöjähän se miekin olen, mutta sittemmin molen laajentunu fennopoliitiksi ko molen asunu sielä sun täälä – tuhannen kilometrin haarukassa. Mie tulin ihan muutama päivä sitten Napapiirin toiselta puolelta junala, mutta nyt mie lähen Talonmiehen selskaapissa etelän vistoihin paikhoihin saahmaan koronan, ko mie en ole vielä tähän mennessä sitä saihrastanu. Jouluihminen mie en oikheen ole, pakosta joutunu sitä vestiä seuhraamaan, jotta molisin niinkö muukki. 😀
###
Riipaisen tähän jonkun rivin vielä ennen matkaa, jos sattuu käsi vipattamaan. Ellei satu, niin toivotan jo tässä vaiheessa OIKEIN HYVÄÄ JOULUA LUKIJALLE! Kiitos, kun olet jaksanut seurata tätä pölinää :D! Kuten aiemmin olen leuhkinut, niin olet valittua kansaa (hih). Multa on useamman kerran pyydetty blogin pitoa, mutten ole alkanut siihen julkisesti. Lukija tietää syynkin: haluan pysyä pienessä piirissä, jossa voi antaa kynän rauhassa laulaa. Ja kyllähän se laulaakin -la la laa, la lalaa!
terveisin teidän Klara *<:)
Klara Saken kirjoittaa 