Hidasta aamua Lukijalle,
ja terveisiä vuokra-asunnolta jostain päin Pohjois-Suomea. Käyn täällä työmatkoilla, joten on pitänyt hommata vuokra-asunto. Siinä kävi tuuri. Tuttava tunsi porukan, jolla oli ylimääräinen vuokra-asunto vapautumassa. Paikka on ideaalinen, säkä tässäkin. Nyt istuskelen vuokranantajalta lainatun ruokapöydän äärellä odottelemassa Talonmiestä. Jatketaan tästä ylemmäs viikoksi ulkoilemaan. Tarkoittaa: Talonmies ja Rakki loikoilevat takkatulilla, kun meikäläinen vetelee metsissä ja tunturissa. Semmoinen työnjako. Olen tehnyt vuoden alusta kovasti töitä ja yhtä paljon on vastassa loman jälkeen. Hyvä huilata välillä.
###
Menossa on kuivattujen omenoiden vertailutesti. Tarkastelun kohteena kaupan ”Earth Control”-firman (tanskalainen?) mansikka-aromilla terästetyt omenalastut, joita verrataan omatekoisiin. Seuraavat tulokset:
- hinta – laatusuhde: omatekoisten hyväksi 4-1
- koostumus: tasapeli
- väri: nuo punaiset on lähinnä naurettava yritys. Tyttörukat Ilmastoahdistuneet ostaa tätä markkinahenkilöiden ovelasti muka-luontoarvoperustaiseksi verhoilemaa tuotetta, jota teollisesti on sitten muokattu houkuttelevammaksi mansikka-aromilla. Tarkoittaa: käsittely on lisännyt tuotteen prosessointiastetta.
- maku: ehdottomasti omatekoinen voittaa, maku luonnonmukaisempi ja raikkaampi
- kalorit: punaisissa 352/100 g, Royal Galassa 277 kcal/100g. Punakoita on tuunattu hedelmämehulla, siitä kaloriero.
Raadin (1 jäsen) päätös: omatekoinen voitti. Jatkan itse kuivaamieni parissa.
###
Luin aamulla ”kama muta”:sta. Sanskriittia ja tarkoittaa liikuttumista rakkaudentunteen vuoksi. Käsittääkseni lähimmäisen aikaansaamaa sydämen lämpöläikähdystä.
Jäin miettimään, koska olen viimeksi tuntenut kama mutan. Vastaus oli helppo: eilen. Kerron. -Huomasin päihdeongelmaisen jälkeläisemme yrittäneen soittaa. Laitoin alkusyksystä puhelimensa estoon pystyäkseni keskittymään työhöni ja elämääni sekavilta soitoiltaan, joissa yleensä on pyydetty rahaa. Yleensäkö? Ainahan niissä jonkun sekavan stoorin lopuksi on pyydetty rahaa! Toinen jälkeläinen sanoi loppukesästä: ei enää senttiäkään. Hänellä oli varma tieto päihderahoittamisesta. Oltiin kuulemma oltu hyviä vanhempia sekä hänelle että sisaruksilleen, mutta nyt on aika jokaisen huolehtia itsestään.
Puhelineston tarkoitus oli turvata etten ajaudu retkuun ”okei okei, siis vain neljäkymppiä?” Kyllähän sisimmässäni tiesin, että raha menee muuhunkin kuin ruokaan. Voin nyt puhua siitä julkisesti, kun on varma tieto päihdekäytöstä. Ei tarvitse enää ajatella kulkeeko tieto vaikkapa työnhakua estämään. Olen sanonut tilanteen työyhteisöissänikin, vastakin. Ai, että mä hoksaan ihmisten reaktioista millainen heidän sydämensä on. Kun ilkeänauruinen, negatiivisuutta pursuava kollega oikein silminnähden virkistyy ja terästäytyy pystykorvan lailla: haa, onpas hyvä uutinen, pilallinen lapsi! Ja sitten ne kymmenen muuta, joilla on sydän empatiaa täynnä. (Yleensä tuo myrkkysydän ei kiinnostu kenestäkään. Mielensä on täynnä moitetta, syytöksiä, negatiivisia ajatuksia, marinaa, kun kaikki on pilalla.)
En häpeä jälkeläistä. Aikuinen ihminen ja tiensä valinnut. Olen toki saanut sekoiluistaan raportteja jo useamman vuoden lapsuuden- ja kouluajan lähipiireiltään. Liikkeellä on ollut Hyviä Ihmisiä kiiruhtaen tuomaan viestiä… (ikään kuin olisin aikuisen ihmisen touhuiluista vastuussa).
Loppusyksystä sanoin, ettei rahaa enää tule ja laitoin puheluneston päälle. Oli siitä tietoinen. Joulukuussa purin vaivihkaa eston, että saa hätätilassa yhteyden, jos yrittää soittaa. Btw, puhelimeni on jo vuosia ollut 24/7 äänettömällä. Vuoskymmeniä päivystyspuhelinta kantaneena (ei enää) aloin säikkyä ja lopuksi vihata puhelimen soimista.
Eilen havaitsin hänen yrittäneen soittaa. Pystyn seuraamaan some-päivityksiään, joten tiedän suurin piirtein mikä sekavuuden tila kulloinkin vallitsee. Nyt näyttää olevan joku pankkikorttisekoilu meneillään. Luen rivien välistä, että joku rahoitussotku lie kyseessä.
No, soitin kysyäkseni, millä ajatuksella soitteli. Raportoi monenlaista sekavaa stooria. Joku oli lainannut pankkikorttiaan (?), poliisille aikoi soittaa, oliko soittanutkin vai kuvitellut soittaneensa. Ja sitten rahapyyntö, jonka heti seuraavassa lauseessa peruutti. Koska olikin niin, että ensi viikolla asiat selviävät ja ja ja ja…Olin kuuntelupuolella (selasin samalla laboratoriotuloksia), annoin pähkäillä asioitaan. Sitten sanoi: ”Niin… kun minä sitä, että oletko suuttunut, onko joku riita meillä ollut? Kun et ole soittanut puoleen vuoteen.” Sanoin, ettei riitaa ja edelleenkin on perheenjäsen, vaikka elää erilaisella elämänmallilla kuin me muut. Siihen totesi: ”Soita aina joskus. Mulla ei ole saldoa, en pysty soittamaan. Soita vaikka kerran kuussa.” Lupasin: kerran kuussa voin soittaa. Siinä kohtaan tuli kama muta.
Laitan Lukijalleni kotitehtäväksi miettiä, koska hänellä on ollut lämmin tunneläikähdys sydämessään lähimmäisen takia.
###
Elämä on vaiherikasta. On ups and downs, on iloa ja murhetta. ”Mutta ainapa se hyvä kuorman päällä keikkuu, keikkuupa vain”. Tuo oli lainaus Seitsemästä veljeksestä, ei ihan sanatarkka varmaan.
###
Kas, kellon perusteella alkaa olla aika lyödä nyytit kasaan ja ryhtyä tutkailemaan pihatielle, josko kohta sieltä Talonmiehen autonkeula pukkaa näkyviin.
Näihin puheisiin ja kuulumisiin, Klara
Klara Saken kirjoittaa 