Makaan tässä vuokrakämpän sängyllä ja mietin, miten paljon vääryyksiä meikäläinen on joutunut kokemaan. Nämä kaikki on tämän päivän aikana muistuneet mieleen. Antakaas, oi valtava lukijakunta, kun kerron:
– ei sukkia! Kun menin joku aika sitten ensikertaa yhteen uuteen työpisteeseeni jossain päin eteläisempää osaa, niin kas: ei ollut sukkia lääkäreille! Housut ja paita sentään löytyi, lääkärintakkikin. Vaan ei sukkia. Siellä lääkärit kuulemma käyttävät OMIA sukkia (sic!). Ja kaikki sotku tulee omille sukille, niinkö! Tähänkö on tultu! (Viittaan aiempiin sukkapostituksiini. M.O.T.) -Tämän muistin tänään. Eikätässä vielä kaikki…
– Se yksi hoitaja isossa sairaalassa noin 8 vuotta sitten: mitä se tarkoitti sanoillaan? Kyllä mä nyt tänä iltana suihkussa niin mieleni pahoitin. Kun mä menin yhden sairaalaan tutustujaporukan kanssa näyttämään niille teho-osastoa, niin se yksi työvuorossaan aina niin hissukka tyttöhoitaja sanoi niiden vieraiden kuulleen äkäinen ilme kasvoillaan:”Niin, olithan sä vähän…(mietti vino hymy naamalla)… omanlaisesi!” Ja vino hymy päälle. Omanlaiseni! Minäkö? Mikä mun sitten ois pitänyt olla, jonkun toisenlainen vai? En yhtään ymmärtänyt mistä tämä kommentti voimansa ammensi. En muista meillä sen enempää hänen kuin kenenkään muunkaan kanssa olleen siellä mitään eripuraa. Hyvin hoideltiin hommamme kukin omalla tontillaan. Että mitä se tämmöinen on! (Voisiko hälle vielä soittaa, että alapa selittää sanasi 8 vuotta sitten.)
-Otetaanpa tuo mun vuokraemäntä, joka lainaa tätä mun vuokra-asuntoa sukulaisilleen ja kenties jollekin kaverilleenkin mun poissaollessa. Kerran se sanoi, että kun ei sulla ollut siellä VESSAPAPERIA! Vai etten vieraitaan varten ollut tarkistanut, että heillä on kaikki hyvin! (Maksan kämpästä joka kuukausi vuokraa ja meillä on vuokrasopimus.) Vessapaperia kyllä oli, mutten ole ajatellut tarjoilla vuokrakämpässäni yöpyville ohikulkijoille. Joistakin tilapäisistä ”joskus nyt jos mun veli käy, eikä välttämättä koskaan käykään”- tyyppisestä oli puhetta. Mutta nytkin täällä oli joulunpyhinä ollut minun tietämättäni joku tyyppi. Hän oli unohtanut pikkuhousunsuojapakettinsa vessaan tavaroitteni viereen. Huomautin siitä. – Että tämäkin on yks vääryys mua kohtaan.
– Aamulla kun menin töihin, oli mun käytössäni oleva firman puhelin hävinnyt käyttämästäni työhuoneesta. Sitä ei löytynyt mistään. Menin sitten sorvilleni, jonne kiikutettiin sihteerin puhelinta kesken toisen homman tekemisen: voitko ottaa puhelun vastaan? Pitkin hampain: noooo joooo. Niin mitä! Sieltä kakaran äänellä joku liemissään kiehuva jenna tai jesse alkaa väykyttää: ”MINÄ olen yrittänyt koko päivän soittaa sinun puhelimeen, mutta sinä et vaan vastaa!” (Ja hiton loukkaantunut ääni, raivoa pihisevä). Niin minä karjahdan luuriin: ”Jjaaa, vai niinkö! Ensinnäkin: mun tänne sovitussa työnkuvassa ei ole velvoitetta vastailla neuvontapuheluihin JA viikon saikulla ollessani puhelin on kadonnut jonkun kuljetettua sen ties minne. Porukalla on etsitty. NIIN ETTÄ MITÄ ASIAA SULLA NYT SITTEN ON!? Nykyään nämä kakaralääkärit on tosi röyhkeitä (osa) ja asenne on ”kaikkimulleheti- tänne ja nyt!”. -Niin eikö tässäkin ole mua riistetty sietämättömässä määrin, kysyn!
###
Käyn nyt kyljelleni katsomaan rauhoittavia vaellus- ja retkivideoita, josko kokemani vääryydet edes osittain unohtuisivat.
Tahtoo sanoa: voimaantuisin viime viikon taudin jälkiväsymyksestä, joka painaa harteita ja kaikki hommat tuntuu tosi raskailta. Huomenna vielä listallinen potilaita ja junaan. Jotenkin musta tuntuu, että mä taidan jäädä syksyllä eläkkeelle. Nyt mua on alkanut leipiinnyttää tämä old shit. Etenkin mun toimialalla, jossa erikoisosaajat (kuten mä) huutavat poissaolollaan vähän joka toimipisteessä. Tämän alan oppimiseen meni 9 vuotta, lääkärikoulun (6 v) jälkeen. Ettei ihan tosta noin vaan ole meikäläiset korvattavissa uudella kappaleella.
###(miettii)###
Voihan se olla, että viikon loman jälkeen kaikki näyttää taas valoisammalta. Pitäis saada vielä vähän parannella ittiään. Tuo poskiontelokaan ei ole kunnossa.
Ois ees pääsiäismunia Talonmies älynny ostaa! Jumankekka, jos ei oo, niin saa ruvetan niitä munimaan! Ja ihan peräti kirjavassa tinapaperissa kiitos!
Teidän Klara, jolla elämä ehkä voittaa Lapissa ensi viikolla
Klara Saken kirjoittaa 