Yöllinen tervehdys autiotupamökiltä. Unet katosivat kertaheitolla.
Talonmies tuossa vieressä kuorsaa ja koira omassa häkissään. Kävin hammaspesulla ja silmäilin ulappaa, jotta oispa upeaa lähteä vielä puolenyön melonnoille!
Niin mitä sitten tapahtuu: se sama kuin puolitoista viikkoa taapäin. Mäeltä kaikuu ensin lyhyt kimakka haukku (täällä ei asu koiria) ja siihen vastaa lauma ulvomalla. Tuolloin tuuli, mutta sain ulvonnan huonolaatuisena videolle.
Nyt ulvonta ja ”kitiseminen” oli niin karmaiseva ja kaikui tuosta mäeltä, että hitonmoista noiden takkuhäntien kanssa. Verenkierto melkein pysähtyi ja koira alkoi vastata niille haukkumalla. Sekin vielä. Älyäisi pysyä vaiti, kun metsästyskoiria täällä menee tuon tuosta.
Kipaisin sisälle ja 15 sekuntia sain jotain äänitettyä, mutta ääni loppui kuten edelliskerralla kuin seinään. Haukkuhan on ilmoitus ja ulvonta siihen vastaus: tule tännepäin.
Että semmoista täällä. Mulle nuo sudet ei ole mikään big deal, itse asiassa kävin katsomassa näkyykö niitä. Ei näkynyt. Mutta tuon koiran takia olen tästä herkillä, jos ne tässä pyörii. Tässä on kaksi laumaa ja todennäköisesti lisäksi yksi pari. Epäilen, että niillä on pennut ja ääni on tuolta porukalta.
Että tämmöistä. Yritän nyt ummistaa silmääni. Hyvää yötä!
Post scriptum. Ryntäsin hammaspesupaikalta sisälle mökkiin kännykkää hakemaan ja sain konsertin lopun tallennukseen. Lopussa oman koiran reaktio, kun kuuli mökin sisälle muinaisten sukulaistensa äänen. Tiedän nyt mitä ne täällä kyttäävät. Tuossa lähellä on vanha peltoaukeama, jossa peuraeläimet ruokailevat, nytkin siellä oli yksi. Hyvä saalistuspaikka.
Klara Saken kirjoittaa 