Hyvä Lukijani,
tähän on tultu, että Talonmies ja Canis Familiaris makaa sisällä mökissä, kun meikäläinen riiputtaa pihalla lihojaan. Kello on 23.13. Odotan takkuturkkien seuraavaa siirtoa: tuleeko konserttia vai eikö. Tällä hetkellä on hiljaista, siis niin hiljaista kuin nyt noin sadankuudenkymmenenmiljardin sääsken kanssa voi olla. Tässähän on hyttysverkko, joten iholle eivät pääse. Mutta ininä on ikuista, sanoo vanha itikkatutkija.
Nyt kuului muutama hiljainen haukku, mutta saattoi olla kuikan höpinöitä. Se kalasteli koko illan tuossa ulapalla. Yllättävän lähellekin kajakkia tuli kalastelupuuhissaan.
Saateri, etten asentanut alleni uutta Cumulus Selva-aluspeittoani. Mun ensimmäinen aluspeittohankinta oli DD Hammocksin keinokuituinen peitto, siis se, joka tulee riippumaton alapuolelle ikään kuin toiseksi pussiksi. Tämä DD jättää seljän viileäksi. Nyt jos mä kömyän tästä hyvästä asennosta sitä virittämään, on susien konsertti ohi sillä välin. Enkä mä oikein viittiskään. Mutta yöllä voi perspuolelta tulla vilu ja on vetäydyttävä torppaan. Nuoretpojat väitti, että ”no mää kyllä ainaki oon tarennu sillä kovassaki pakkasessa!” Mää siihen, että ole vaan, mutta sä et ookaan vanha täti. Ne ihan että no mitä se muka vaikuttaa. Nooo, ei kannattanu ryhtyä selittämään. Ei ne ois tajunnu kumminkaan.
Kello on 23.30, silmä luppasee, mutta susia ei kuulu. Taidan siirtyä Jörkka Donnerin ”Elämänkuvia”- kirjan ääreen ja kynsiä verille kaikki ne tuhannet itikanpistot, joita tänään sain osakseni.
Hyvää yötä!
Klara, wolf officer
Klara Saken kirjoittaa 