Hyvä Lukijani,
ilmoja pitelee. Koska olen mitä oivallisin ja kaukaa viisas ihminen, osasin allokoida ensimmäisen kesälomapätkän toukokuun lopusta kesäkuun alkuviikoille, jolloin kelit oli hyvät Hip hei… nooh, ei ollut kuin hitonmoinen tulva ja polkusillat irti kiinnityksistään mutkistamassa koko kevään tekemiäni retkeilysuunnitelmia. Tai kuten nykyään on tapana sanoa: vaellusta. (Mikä ero on luonnossa rompostelulla ja vaelluksella, se ei ole selvinnyt minulle.)
Nyt on näillä keleillä ollut hyvä heittää jokunen työpäivä sinne tänne ja hieman sivusta ahdistua ammattikuntani ohuutta, kun aika monessa paikassa tarvittaisi kokenutta, tiettyyn tautikirjoon erikoistunutta senioria. Voi jukran pujut mikä lähetteiden kaaos oli yhdessäkin paikassa odottamassa. Sitä ei yhtään helpota se, että opiskelijat miehittävät osan joukkosidontapaikoista. Ensimmäistä kertaa sanoin ittelleni erään sairaalan hississä, että voi helevetin kuustoista, että mä olen jo kypsä vanhuuseläkkeelle. (Jotta Lukijani ei aivan kauhistuisi ja menettäisi toivoaan sanottakoon: aina se on ollut samaa kaaosta ja ”jaa taas se on eri lääkäri, mulla on joka kerta ollut eri lääkäri”. Meikäläinen kiristelee suupieliään, ettei letkauttaisi: ole nyt hemmetti vie kiitollinen, että on ees joku!)
Vanha työtoverini ja kaverini toisella puolella Suomea sanoi vastikään: ”Sä olet kyllä jo kantanut kekoon kahdenkin ihmisen korret työurasi aikana!” Se oli nätisti sanottu! Mutta toiseksi jään, jos häneen verrataan. Hän eteni sittemmin johtopaikoille, mutta on säilyttänyt rennon ja omimman itsensä respect, sillä aika monella heilahtaa statuksen nousu herkästi hattuun.
###
Nousuviikolla urakoin pari päivää yhdessä suolakaivoksessa ja siirryn sitten taas joksikin viikoksi lomalle. Heinäkuu ei kylläkään ole suosikkilomakuukauteni, mutta kesähän on lyhyt jos sen etenemistä jää odottelemaan.
###
Kävin iltamassa yhden luontokierroksen täkäläisellä polulla, jolta kuljeskelulta nämä kuvat on otettu. Hyttyshattu jäi autoon, mikä oli emämunaus, niin sankealla joukolla pikkuinisijät iskivät kimppuun. Lähtipä itsellä vauhti kiihtymään niin, että lopuksi havaitsin jo osan matkaa juoksevani 😀 Kuuma oli kuin ryxxän helvetissä (vanha sanonta, opittu sodankäyneeltä edesmenneeltä) ja mikä hyttysiä villitsi entisestään. Viheliäinen laji, mutta linnut kiittää.
###
Olen seurannut politiikkaa silmä kovana ja ensi kertaa havahtunut ajatukseen, että vaalien äänestystulos antaa yhteiskunnan railojen repijöille erinomaiset toimintamahdollisuudet. Toisena ajatuksena se, että saapa nähdä, löytääkö per-su-ryhmä keskuudestaan ministerin virkoihin henkilöitä, joilla osaaminen riittää vastuulliseen tehtävään. Vai joudutaanko turvautumaan sahuriin? Aika haastavalta näyttävät alkumetrit. Tässä maailmantilanteessa ei olisi hyvä sauma sisäpoliittiseen kahtiajakautumiseen ja/tai rettelöintiin. Tuo saattaa sataa jonkun muun laariin. Eikä tässä vielä kaikki: mua vähän askarruttaa, miksi se Baideni nyt yllättäen tuleekin tänne. Että mikä sen takana on kupletin juoni. Jotta onko jotakin, jonka Sauli vain tietää.
Oliko se niin, että ”Älä murehdi! Anna hevosen murehtia, sillä on isompi pää”?
Ystävällisin terveisin teidän Klara
Klara Saken kirjoittaa 