Ahdistuksia kauniissa aamussa

Kylmä puuskatuuli riepotti vedenpintaa. Onneksi älysin pysytellä jalkapatikassa.(Kuva otettu joku viikko sitten)

Hyvä Lukijani,

jos sopii, niin kirjaan tähän länsimaisen ihmisen ahdistusta. Sen perisyynä on perisynti eli liian inspiroituva luonteenlaatu. Ehkä kesyyntyy hoivakodissa. Jossa, bai-tö-vei, näyttää äitiä morjenstamassa käydessä vilahtavan kuta kuinkin ikätovereita pitkälle dementoituneessa tilassa. Joten… annetaan palaa niin kauan kuin muistetaan presidentin nimi (Kekkonen?) ja mikä vuosi nyt on. Viikonpäivän kohdalla jo mietityttää, päiväyksen kohdalla ajatus hyytyy. Kai nyt sentään syyskuu on? 😀

Ahdistuksia länsimaisen hyväosaisuuden ripauksella ryyditettynä.

  • Ensimmäinen ahdistus on nimeltään ”Yhteiskunnallisen työpalveluksen riittävyys”. (Itse nimetty näin.) – Aamun koiralenkillä ilma on kaunis ja raikas. Lapset pyöräilevät kouluun, autonrattien takana vilahtelee totisia maanantaikasvoja. Jossain määrin tulee huono omatunto: olenko jo tehnyt osuuteni yhteiskunnan rattaissa ja oikeutettu käpyttelemään koiran kanssa muina naisina muiden lähtiessä töihinsä. (Naapuri näyttää juuri siirtyvän autoonsa. Tiedän: ei ole enää vuosiin viihtynyt työssään, itse kertoi, kunnallinen virkamies. Vapautan itseni syyllisyydestä: on minua nuorempi ja käsittääkseni jonkun erillissopimuksen piirissä, joka oikeuttaa eläkkeeseen allekirjoittanutta aikaisemmin.)
  • Toinen ahdistus. ”Aikatauluahdistus” Kolopallokentällä olisi aamusta tilaa. Eilisaamun peli aiemmasta tuntemattoman taitavan naispelaajan seurassa pyörii vielä mielessä, kun peli meni hyvin. Tuttu juttu: hyvän pelaajan kanssa lähtee imuun ja seura pyrkii tekemään kaltaisekseen tässäkin. Sen verran kuin nyt omasta koneesta taitoa irtoaa.
  • Syynään kentän ajanvarauslistaa ja sovitan päiväaikatauluun. Tuijotan listaa: varaisipa joku nokan alta pois vapaat ajat ja ratkaisisi asian puolestani. Mutta mitään ei tapahdu. Huokaan… ja luovun silti ajatuksesta. Päivästä tulisi liian sähäkkä. Kompensoin hienoista pettymystä piinaamalla Lukijaani näillä joutavilla jorinoilla.
  • Kolmas ahdistus. Loppuivatko ahdistukset tähän, herraparatkoon! Nyt alkoi kyllä ahdistaa. Viisainta heti kaivaa esiin vanhat vakioahdistusaiheet, joista keskeisimpiä ovat Päihdevaivainen omainen, Vanhaa ihmistä harvoin katsomassa käyvä Huono Tytär-ahdistus ja … Työ, joka estää harrastamisen. Lisäksi on Teltassa Palelee-ahdistus ja Retkeilyä jarruttava märkien kamppeiden huono sieto-ahdistus. Pesemätön työhuoneen ikkuna-ahdistus ja Keskeneräinen Kuolinsiivous-ahdistus.
  • Tähän yhteyteen on pakko lisätä toverien Top Ten-ahdistukset, tai ainakin osa.
Tähän väliin kuva, jossa jokainen lohkare kuvastaa yksittäistä ahdistusta. Ja lohkareitahan maailmassa riittää.

Ystävättärien perusahdistuksia.

  • Kotityöt: marjapensaat, pensasaitain leikkuut, pottumaan kynnöt ja kylvöt, päiväpeiton virkkuukset, sämpylätaikinat, akkunain pesut, Huono Emäntä-oireyhtymä
  • Sukulaiset: aikaisten lasten asiat ja heidän perheensä, lastenlasten hoitosessiot ja harrastukset, omien lasten menestyminen maailmassa, vanhusten auttaminen ja appivanhempain ruokkiminen, yhteismökki sisarusten kanssa
  • Puolisoperäiset ahdistukset: tyyppi on himoliikkuja, seurankipeä nahjus, kulunut tai kertaalleen käytetty, narsistinen, kontrolloiva, poissaolollaan loistava tahi suorastaan edelleen kuvasta kokonaan puuttuva
  • Vartalo ja naamataulu: liikaa vyötäröä, liikaa vatsaa, paksut posket, paksut reidet tai rimppakintut, roikkuva kaulanahka, huomaamattomat kulmakarvat tai muut vaatimattomat jouhet
  • Yleiset ahdistukset: saamattomuuden kokemukset, kadehtiminen, yleinen kettuuntuminen, vaativa luonne / perfektionismi, kiireisyys, yleinen stressaantuneisuus, juntin minäkuva
  • Maailmantilanne-ahdistus: itänaapuri, persut, ilmasto, luonto, lentomatkailu, mitä-tästä-oikein-tulee

***

Näihin puheisiin.

Lisään vielä kirjauksen kuuntelemastani kirjasta: Outi Salovaaran ”Matkalla kadonneessa maailmassa: Neuvostoliiton perillisten jäljillä”. Kirja avasi silmät sille, kuinka huonosti hahmottuvat sellaiset valtiot kuin Turkmenistan ja Kazakstan. Eipä niistä ole juuri mitään tiennyt lukuunottamatta pientä tirkistystä muinaisen työkaverin, noilta alueilta lähtöisin olleen henkilön elämäntyyliin.

Tulikohan tässä nyt varmasti kaikki 😀

Oikein hyvää alkavaa viikkoa! Omalla kohdalla se päättyy perhejuhlaan, kuvavinkki alla.

teidän Klara

Näitä jo kohta taas mommulan pöydässä tarvitaan. ❤

Jätä kommentti