Hyvä Lukijani,
tässä joulukuisessa julistuksessa teutaroidaan seuraavien asiantilojen kanssa: roskalajittelua, joulukortteja jäännöspaloista, presidenttiehdokkaita jäännöspaloista, calvados-sinappia ja ystävältä saatua ajattelun ainesta. Ainakin näitä.
Roskien lajittelu. Aikanaan havaitsin silloisen pienen rivitaloyhtiömme roskiksessa pieteetillä tarkoin arkkitehtonisin ratkaisuin pakattuja roskapusseja. Roskapakkaaja oli eläkeläispariskunta. Taisivat käyttää roskapartikkeleiden pussitukseen aikaa ja tuntematonta laskukaavaa, niin tiiviisti limittäin ja lomittain oli materiaalit saatu pakatuksi.
Aloin tuolloin itsekin kantaa huolta roskapönttöin täyttymisestä. Siis kuinka roskapönttöihin tulee sumeilematta paiskotuksi kaikenlaista roinaa. Olen nätsen tunnettu tehohävittäjä.
Sittemmin ilahtuneena totesin lajittelun antamat, vapaammat kädet irtaimen poistamiseen. Nyt meneillään on muovihype, muovin lajittelu ja jäteauto saa väheneviä määriä nieltäväkseen, kun Talonmies roskapoikana kuskaa osan henkilöroska-autollaan. Harmillisesti täällä ei ole biojätekeräystä, mutta takapihalla könöttää uusi kompostori odotellen kevättä ja tositoimia. Kasvi- tai kukkamaata ei ole, mutta kompostituotteen voinee kipata tontinnurkkaan. – Oikein onnittelen meitä, että ollaan vastuuntuntoinen ja mitä ympäristöystävällisin pariskunta. 😉
###
Joulukortteja jäännöspaloista. Tapana on viedä työtovereille ja kavereille joululahjoja. Nyt tuli pulma: pakettikortti puuttuu. Siis kaapinovi auki ja tsuumailemaan. Löytyi kartonkia, lahjapaperia ja kirkasta pakkausteippiä, siihen vielä tyylikkäästi palasiksi riivittyä A4:sta ja kortti on valmis. Onnittelen itseäni tästäkin: onneksi olkoon minä – kiitosta kiitosta! Toivon Lukijanikin kiittelevän itseään kaikesta näin vuoden loppua kohti mentäessä. Jokaiselle itsekiitosta kyllä löytyy! Muuthan ei sen suhteen rikkaa ristiin laita kumminkaan.
###
Presidenttiehdokkaita jäännöspaloista. Jotta Lukijalleni olisi presidentinvaaliin osallistuminen helpompaa (tirskahtaa), laitan pivohon nasevan kommentin ehdokkaista järjestyksessä, joka ei korreloi mihinkään. Odotan itsekin kommenttejani jännityksellä, kun ei ole käryäkään ketä äänestäisi.
- Olli R – tylsä, tuntematon, väritön, itsetietoinen wanhan liiton miehen out fit. Räväkkä vaimo tasapainottaa tilannetta, mutta puoliso vaietkoon seutukunnassa, sillä pressa on pressa ja hauki on kala.
- Sari E – tasapainoinen, luotettava ja looginen linjauksissaan, täti-ihminen. Jämäköitynyt vuosien varrella. Kestävyysurheilija.
- Li A. – yhä punaisemmaksi kommariksi modifioitunut, ryhmäpaineelle heikko? Harmi, sillä on muutoin älykkään oloinen. Vituttavat pienet eläimet ei istu pressagenreehen, vaikka osaan kyllä kiroilla itsekin, mutten vastaanotolla vittueläimiin vetoaisi vaikka kuinka harmittaa.
- Jussi H – ehdottomasti porukan älykkäin, vaarallinen, itsevarma, taitava debatoija, ei valtionjohtaja-ainesta, tausta liian suttuinen.
- Alexander S – ylimielinen, keinotekoinen, muovinen barbimaailman Ken-mies, Amerikan serkku. Shortsit ja tikkataulut ei haittaa, muu vain on liikaa.
- Pekka H – epämääräinen, epälooginen, epäluotettavan oloinen, hyhmäinen genree leijuu yläpuolellaan. Mitä loppujen lopuksi pyörii päässä, mitä linjaa loppujen lopuksi ajaisi? Florence tms. ei haittaisi minua itsenäisyyspäivän kättelypuolella.
- Hjallis H – ingen uppskattning, för många fläckar, purjehtimalla ja ryssänkaupoilla ei kurotuta valtion johtoon, ei sitten millään, kansa muistaa kyllä
- Mika A – sanattomaksi vetää, että ylipäätään on ajautunut tähän porukkaan. Unto Hämäläisen sanoja vapaasti lainaten: ”Presidentin virkaan pyrkiminen on poliitikon uran korkein päämäärä. Aaltola päätti aloittaa sieltä.” (UutisPodcast 5.12.23) Kertonee jotakin tyypin käsityksestä itsestään. Siskon ulostulot sen kun pahentavat asiaa, liekö samasta kasvatustraditiosta voimansa ammentava hänkin.
- Jutta U – kokkolalainen opettaja, ponteva, reipas, kadonnut ainakin minulta horisonttiin jo aikapäiviä. Liian myöhään liikkeellä.
- Jos joku unohtui (Paavolla pelikortit hajallaan vielä ja sitten se joku muu kortinkasaaja), niin se on teille merkiksi, että muita ei näy edes seimen vierustoilla mun silmähän.
Jotta ei kun ottaa ja valittee. Äänestää pitää joka tapauksessa. Satoi tai paistoi. (Vinkki Helsingin Sanomien ”Mäntyniemen pesänjakajat”-juttusarjaan, jos vielä on huomaamatta. Ja kuunnellakin voi, kuinka tekoäly selviää vaikka sanoista Kiova, Jan, Alexander ja Jussi. :D)
###
Calvados-sinappi. Eli asiasta toiseen, nimittäin viinakauppaan, jonne kannattaa piipahtaa hakemaan Etiketti-lehti, ilmatteeksi. Samalla voi napata vaikka pullon calvadosta, sillä uusimmassa lehdessä on sinappiresepti. Makoisaa tuli! Lisäsin ohjeeseen Keltaisen Peltipurkin sinappimestarin eli Talonmiehen neuvosta hieman ruskeaa Maizena-suurustinta teesihdin läpi nanoavaruudellisten pölyhiukkasten lailla ripotellen. Muuten olisi ollut vähän lurua.
Ohessa kuva ja jutun lopussa Etiketistä kaapaistu ohje. Silvuplee, jos innostaa. Tein kaverilahjaksi useampaan purkkiin.
###
Ystävät. Nuo elämän rikastuttajat ja henkisen tuen lähde. Kahta lajia: a) ystävät ja b) ”ystävät”. Erottaa siitä, että ystävälle voi kertoa kaiken, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä. Tietää varmaksi sen, että reaktio on hyväksyvä, vilpitön ja aito, olipa juttu mikä tahansa.
Sitten ”ystävät”. Lainaan ystävän kommentin eiliseltä: ”Näiden kanssa ei pysty olemaan rennosti, kun pitää koko ajan miettiä mitä voi kertoa, ettei anna käteen sellaista asetta, jolla voi tulla satutetuksi – joskus vasta vuosienkin päästä.”
Toinen ystäväni sanoi viikko sitten tavatessamme, että sai terapiaa kyetäkseen kohtaamaan myös negatiiviset tunteet ja sen, ettei kaikkea elämässä vastaan tulevaa voi lakaista hyssytelymaton alle ja uskotella itselleen ja muille, että
- kyllä se kuitenkin ihan hienoa on, että…
- kyllä tämä tästä…
- asiat aina lopuksi kääntyvät hyvin päin…
- voi voi, mutta onneksi kaikki on nyt hyvin, eikö olekin…
- pian asiat kuitenkin selkenee…
- kyllä se paranee…
- ollaan jatkossa samaa mieltä, eikö ollakin, joohan…
Tuosta on hyvä ottaa kiinni, että ihmiskunnassa on toisistaan poikkeavia näkemyksiä ja elämässä tilanteita, jotka ei hyssyttelemällä paremmaksi muutu. Eikä elämän palikat aina käänny niin, että kuutonen on päällimmäisenä. Sekin vain täytyy hyväksyä.
Jätän nyt Lukijani tukehtumaan tähän sillisalaattiin ja toivotan näin:
Hyviä joulusinappeja sinnepäin! Klara
Klara Saken kirjoittaa 