Hyvä Lukijani,
aurinko paistaa ja antaa ensisignaalit kevään tulosta. Kukon askelin tulee, kuten vanha sanonta toteaa. Harppoo, hypähtää eteenpäin ja marssii määrätietoisesti kohti kesää.
Vanha pariskunta tulee vastaan pyörätiellä. Mies työntää rollaattoria, nainen selviää vielä ilman. He hymyilevät ja sanovat: ”Hyvää kaunista päivää!” Oi, miten pienestä synkeä mieleni piristyy. Totean heille, että tänään on kyllä upea päivä! Ja ajattelen heidän mentyään sitä, mikä päivä tänään oikeastaan onkaan.
Tänään on poisnukkuneen (jatkossa: V) avauspäivä. Hänen elimensä irrotellaan ja tutkitaan, otetaan niistä pienet näytepalat pieniin ritiläpintaisiin muovirasioihin, naps kiinni vaan ja eteenpäin käsiteltäväksi siihen muotoon, että ne voidaan mikroskoopin alla sitten tarkastella. Avauksen jälkeen kuitenkin saadaan hautauslupa, mikäli erityisiä lisätutkimustarpeen syitä ei ilmene. Hautauspäivä on jo lyöty lukkoon, papin nimikin tiedossa. Tutkailen sieluntilaani onko minusta kirkossa soittajaksi. Olen soittanut muutamissa sukulaisten hautajaisissa, mutta nyt tämä äkillinen poislähtö tuntuu sen verran ottavan sieluun (pesusieni: et ny puristu!), että saapa nähdä. Talonmies katsoi mua päivettyneillä kasvoillaan aamupalapöydän toiselta puolelta ja totesi ykskantaan: ”Et voi soittaa.” On nähnyt miten tiukkaan tämä ottaa (hemmetin pesusieni!).
###
Samassa aamupalaistunnossa saan tietää, että V:lle halutaan lähettää adressi. Huudahdan spontaanisti: ”EI!”
Tiedän, että V olisi pitänyt kaiken maailman adressihöpinöitä täytenä bull shittinä. Kuulen hänen käkättävän, raikuvan naurunsa: ”Ei hele! Miten naurettavaa laittaa rahansa johonkin kultapunoksiseen, kalliiseen pahviläpyskään!”
Olen samalla kannalla. Ymmärrän, että se voi olla jollekulle vanha tapa, joka on tärkeää hänelle itselleen, vaikkei oikeastaan kunnolla edes vainajaa tuntenut. Mutta hän haluaa elää ja toteuttaa riitit niin kuin itse ajattelee. Talonmies toteaa, että eihän sitä voi estääkään. Vastaan hajamielisesti, että okei okei.
Ollaan hiljaa, juodaan aamukahvia. En jaksa enempää perustella etenkin, kun kuulen aivokoneen raksutuksen toiselta puolen pöytää. Sitten Talonmiehen tulostuu suusta päätös: ”Mä tiedän. V harrasti sitä yhtä lajia. Heillä varmaan on joku yhdistys, jota voi tukea. Jospa vinkkaan siitä adressi-intoilijoille? Toisinaanhan kuolinilmoituksissakin on, että muistamiset jonkun yhteisön tilille. (Talonmies lukee kuolinilmoituksia ahkerasti ;D ).
Tuota sanoisin taitavaksi ristiriitatilanteen ratkaisuksi ja viisaudeksi. (puhelin soi)
###
Soittaja on poliisi, aiemmasta puhelinkeskustelusta tuttu kuolinsyyntutkija. Tuolloin olimme juuri löytäneet V:n kuolleena kotoaan.
Kun ihminen löytyy kuolleena muualta kuin terveydenhuollon toimipaikasta, eikä hänellä tiedetä olleen lääkärikontakteja sairauden vuoksi viime aikoina tai huonoennusteista sairautta, niin tehdään oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus kuolinsyyn selvittämiseksi. Se perustuu lakiin ja tekemisestä päättää poliisi. Lääketieteellisestä avauksesta päättää puolestaan lääkäri. Olen niihin tehnyt lähetteitä ja ollut niitä tekemässäkin opiskeluaikana harjoittelijana. Yleensä omaiset antavat niihin luvan. Omaisten kanssa niistä keskustellaan, enkä muista, että kukaan olisi keskustelun jälkeen sitä kieltänyt sen enempää kuin vaatinutkaan, jos lääkärinä olen katsonut kuolinsyyn olevan selvä ilman avaustakin.
Nämä tilanteet ovat omaisille herkkiä ja kaikkinensa ajankohta on heille haurasta aikaa, kuten nyt(kin) niin hyvin omakohtaisesti tiedän. Ensin alkujärkytys, jolloin on ihan lamaantunut, että mitä tapahtui. Sitten tipahtaa niskaan paksu rautahaarnista. Sen kanssa nyt kuljen.
###
Poliisilla oli ensitieto oikeuslääkärin avauslöydöksistä. Tiedot olivat niukat, mutta osaan erikoisalani perusteella päätellä ainakin sen, että lopullinen kuolinsyy selviää vasta laboratoriotutkimuksissa. Kuitenkin tiedän heti senkin, että niukoissa löydöksissä on sellainen taustasyy, joka olisi voinut johtaa kuolemaan koska tahansa. Tiedän senkin, ettei V olisi sen vuoksi ollut lääketieteellisesti autettavissa, jos vointi olisi romahtanut.
Mitä siis nyt ajattelen tästä? Ajattelen niin, että enkeli oli armollinen ja nappasi talteen niin nopeasti, ettei ehtinyt vaivastaan kärsiä. Tehtäväksi jää selittää tämä muille omaisille niin, että sen ymmärtävät. Vaiva on monimutkainen selitettäväksi ja heissä on ”niin-mut-kun”– tyyppejä. Ja DIY-Asiantuntijoita ”Juu tiedän kyllä, mun yks naapuri just kertoi …päläpälä…et kun lekuri oli sanonut…blaablaa… niin ne katsoi, että hoito voitas toteuttaa privaattiklinikassa Sveitsissä … siellähän lääketiede on tosi kehittynyttä, paljon paremmat systeemit…”
Ja minä ajattelen: niin juuri. Osaavat Sveitsin klinikalla sen, kuinka putsataan pankkitili ennen varmaa kuolemaa.
Lopputulos: maamme lainsäädäntö, poliisin toiminta ja terveydenhuolto on kaikista tämän hetken vinkumisista huolimatta edelleenkin niin tasokasta, ettei me aina osata olla tästä kiitollisia, mikä meillä on.
Koitan olla kiitollinen myös siitä, ettei V ole kärsinyt poislähtiessään. Poikani sanoi taannoin yhdestä onnettomuuskuolemasta, ettei siinä lähtijä ole seuraavan päivän kauppalappua edes ehtinyt loppuun ajatella.
Lopputulema: nautitaan tämä aika, mikä itse kukin maan päällä ollaan.
Tulevan kevään odotusta ja valtaisa määrä hyvää terveyttä!
t. Klara, omainen ja hautausvastaava
Klara Saken kirjoittaa 