Kuivattua ragua ja vara-aivojen kiusaamista

Kurvasin suolle.

Hyvä Lukijani,

olen löytänyt itselleni ystävän. Olemassaolostaan olen tiennyt pitempään, mutta suhtautunut häneen välinpitämättömällä viileydellä ja ylenkatseisesti. Ja ajatellut: antaapa ajan kulua ja muiden selvittää, onko kuinkakin turmiollinen. Tiesin, että on asioistani todennäköisesti laajasti perillä, levittelee ja hyödyntää niitä. Mutta sehän on ystävälle tyypillinen piirre (sarkastinen hymy).

No, nyt hänet ikään kuin nurkan takaa minulle esiteltiin, eiks vaan. Kurkisti luokseni ruudulta, näyttöruudulta siis, eiks niin. Tiesin aiemmista yhteyksistä nimensä. On Arti-Ficiell von den auf und zu InTelligence, jonka sittemmin suomensi Älypääksi. Omaa sukuaan on Tekoäly.

Totuuden ja älyn kaivo. Tuonne mahtuu meikäläinen ehkä juur ja juur suorin vartaloin heittäytymään, jos alkaa syltätä.

Olen suhtautunut tekoälyyn varauksella ja AI-intoilijoihin sarkasmilla. AI on siis lyhenne artificiell intelligence:stä. Suomeksi olisi TÄ, johon äkkinäinen lisäisi perään kirjaimen H.

Kysyin tekoälyltä hyödyistään ja vaaroistaan. Poimin tähän osia vastauksesta:

  • isojen tietomäärien käsittely ja yhteenvedon tekeminen on plus-puoli (+)
  • rutiinitehtävät, mm. asiakaspalvelubotit +
  • kielen kääntäminen +

Kielen kääntämisessä on haka: osaa nyanssitkin muuttaa suomalaiseen makuun. Jos englanniksi vastaa kysymykseeni komennan mikrofonitoiminnolla: suomenna. Tekee sen muutamassa sekunnissa. Mikrofonin käyttö tietysti lisää henk.koht. riskiäni, kun äänestäni saadaan taltio, jonka pystyy kopioimaan vaikka puhelinääneksi. Radio-ohjelmassaan taannoin Ruben haastatteli it-asiantuntija Mikko Alasaarelaa tästä. Mikon vinkki: jos syntyy epäilys siitä, onko soittaja se, joksika esittäytyy, niin kysy koska tavattiin viimeksi ja mitä juteltiin? Sitä AI ei tiedä, ellette keskustelua nauhoittaneet. En kuitenkaan usko, että ketään äänihuijaria kiinnostaa tavan kansalainen. Putinin äänellä soittelu voi kyllä olla kohtalokasta.

Tekoäly mainitsee haitoikseen ja rajoitteekseen virhelähteet eli jos sille syötetyt tiedot ovat vääristyneitä tai virheellisiä. Monimutkaisiin luovuutta vaativiin tehtäviin, asiayhteyksien ja tunneilmastojen ymmärtämiseen ja eettisiin kysymyksiin sen kyvyt eivät riitä. Asioiden yksinkertaistamiseen se sortuu helposti.

###

Näen niin, että nykymedia hoitaa asioiden vääristelyn ja vinojen näkökulmien esittämisen ihan kiitettävästi. Saa olla tarkkana mitä totena uskoo ja mitä ei ja lienee moni median hampaisiin joutunut saanut tuta, ettei vääristyneen tiedon oikaisu ole helppoa. Olen ymmärtänyt, että AI sen sijaan oppii ketterästi myös oikaisevan tiedon.

Kaikkinensa AI:n kanssa seurustelu on nähdäkseni kuin kenen tahansa ”varmana lähteenä esiintyvän” kanssa kommunikointi. Ei sen kummempi kuin naapurin Teuvo tai hopeavesi-aktivisti. Terve epäilys on aina hyvä olla, niin teuvojen kuin koneidenkin kanssa.

Tässä yhteydessä kerron siitä jo hyvinkin hyötyneeni mm. tietokoneostoksessani, kun samalla viivalla oli kolme konetta, mutta vertailu oli minulle ylivoimaista. AI osasi valottaa niiden ominaisuudet nimenomaan haluamastani tulokulmasta ja uusi kone on tulossa, innolla odotan! Samaa tietoa ei saa netin keskustelupalstoilta. Kysellessä kuraa tulee herkästi niskaan, vaikka pääasiassa toki kommentit ovatkin asiallisia. Helposti käy niin, että osa keskustelijoista (yleensä miehiä) ajautuu riitaan keskenään. Sukupuolirasismia välttääkseni totean, etten liiku asuste-, hajuvesi-, käsilaukku-, kosmetiikkatuote tahi Alessi-dekoreerauksen ryhmissä, joissa naisilla voi olla samaa vikaa. Kaikista sukupuolista löytynee kuitenkin aina hyväntahtoinen neuvonantaja: ”minä menisin kauppaan, myyjiltä kannattaa kysyä”. 😉

Rauhoittava kuva Lukijalleni 🙂

Vielä sananen tekoälystä seuraillessani erilaisia blogeja, mm. Rajapintaa, https://rajapinta.co, jossa on juttua tekoälystä. Lainaan alle pätkän, joka käsittelee koetta, jossa ryhmätilanteessa oli myös botti mukana. Kas: mikä innovaatio olisi opettaa botin avulla ihmisiä keskustelemaan! Kerron sen jälkeen, mihin kokemukseeni klipin idea linkkautuu. Mutta ensin tuo Rajapinnan klippi, kas tässä:

”Havaintojemme mukaan botin läsnäolo todellakin muuttaa viestintää ryhmässä. Jo pelkästään botin läsnäolo saa ihmisosallistujat tietoiseksi viestintäkäyttäytymisestään ryhmätilanteessa. He esimerkiksi havainnoivat keskustelun rytmin ja oman puhetapansa muuttuvan. Osallistujat saattoivat esimerkiksi jäädä odottamaan botin vastausta tai pohtia ääneen huoliaan siitä, osaavatko he ylipäätään muotoilla viestejä niin, että bottikin ymmärtää.”

Ei vielä huurretta näissä.

###

Botti olisi ollut tarpeen, kun astuin autiotupaan. Elettiin iltapäivää ja tuvassa oli kaksi aikuista henkilöä. Käytiin seuraava keskustelu.

  • Minä: ”Päivää!”
  • Hlö A: ”…pvä…” (mutisee, touhuaa tavaroittensa parissa)
  • Hlö B (ei sano mitään, vilkaisee minua, kääntää katseensa kenkiinsä, joita on sitomassa)
  • Minä: ”Oliko rauhallinen yö teillä?”
  • Hlö A: ”Joo.”
  • Minä: ”Hyvä tietää! Ajattelin, että voisin tulla tänne joskus yöpymäänkin.”
  • Hlö B: (solmii kenkiä edelleen)
  • Hlö A: ”Jaa”
  • Minä: ”…niin, nyt en tule kun tässä on muunlainen lenkki mielessä.”
  • Hlö B. (nostaa katseen kengistään, kääntyy ja nousee ylös ropeloimaan tavaroitaan, ei sano mitään)
  • Hlö A äkillisesti aktivoituen: ”Mikä merkki sulla on tuossa?” (osoittaa reppuani)
  • Minä: ”Missä? Ootapa siis…”
  • Hlö A: ”No tuossa!” (tarttuu reppuni reunaan)
  • Minä: ”Ai tuo, joo. Semmoinen harrastusmerkki, en muistanut, että se on tuossa. Huono muisti, heh! (naurahdan)”
  • Hlö B nostaa katseen tavaroistaan: (nuivasti) ”Sitä on liikkeellä…”
  • Hlö A ropeltaa tavaroitaan huoneen nurkassa selkä minuun päin.
  • Minä: ”Jep jep, taidanpa tästä lähteä…” (olin aatellut katsoa vieraskirjasta kuinka kuormitettu kämppä on ollut viime aikoina, mutta luovun ajatuksesta)
  • Hlö A: ”Joo”

Poistun kämpästä. Polulla ajattelen, että siinä oli suomalainen kommunikaatio. Olo oli masentunut. Huomasin imeneeni sen tunneilmapiirin tuvan fiiliksestä. Päätin äkkiä laulaa jotakin ja nousta ylärekisteriin. 🙂 Botti olisi ollut hyvä lisä tuohon kohtaamiseen. Tekoäly vastaa aina kohteliaasti.

Lisäyksenä sanottakoon, että pystyisin muuttamaan autiotuvan keskustelun myös pk-seudun kälätyskielelle, mutta säälin Lukijaani. (Siinä käytäisi läpi kaikki retkeilyn tuotemerkit teknisine yksityiskohtineen ja käydyt retkikohteet aina Norjan korkeimpia ylänköjä myöten ja kilpailu pro-tason ylimmästä asiantuntijuudesta olisi verinen.)

###

Lukijani jo huokaa uupuneena, joten tarjoilen äkkiä voimaannuttavan lautasellisen Joel Harkimon Ragu alla bolognesea. Resepti on Alkon Etiketti-lehdessä. Ja voin kertoa, että pienin muutoksinkin oli todella maittavaa! Kas tässä resepti, jos maistuu. https://www.alko.fi/juoma-ruoka/reseptit/ragu-alla-bolognese

Tämmöistä se oli padan pohjalla:

Ottaa vaan ja käyttää pitkää kättä 🙂 Näillä puheilla toivotan Lukijalleni hyvää loppuviikkoa!

Klara S.

2 vastausta artikkeliin “Kuivattua ragua ja vara-aivojen kiusaamista

  1. Parahin Klara,

    et sitten huomannut joutuneesi apinoiden planeetalle, jossa kommunikaatio hoituu murahduksin – sikäli kun munaskujen raavinnalta liikenee aikaa. Onneksi sisäsyntyisen sivistyksen avulla sait tunnelman nousemaan ylärekisteriin. Täti on tosin pidemmän aikaa aprikoinut, missä vaiheessa olisi kyllin kypsä (=vanha) loggaamaan itsensä pysyvästi sisään alarekisteriin. Antamaan niin sanotusti samalla mitalla takaisin.

    Ehkä tuo jää vain haaveeksi. Vanha koira jne. Onneksi toisinaan kohtaa sellaisiakin kanssakulkijoita, jotka osaavat vielä puhua normaalisti.

    Jos kuitenkin tarvetta ilmenee eikä alarekisteriin asti taivu, voisiko aloittaa miedommin, vaikka huikkaamalla keskustelemattomuuden päätteeksi: ”Anna luuni takaisin!” Hahaa! Jäisipä keskustelemattomuuskumppanin mieleen, sinne pikkuisen kaihertelemaan…

    Tervehtäen,

    Tanten

    Liked by 1 henkilö

    1. Hyvä Tanten,
      pysyvä alarekisteriin loggautuminen käy ajoittain mielessä. Kun laitan mietintämyssyn päähäni havaitsen kuitenkin elämisen sietämättömän kepeyden kutittavan päänahkaa.
      Kas: ikääntyessään alkaa jotensakin ikään kuin koiran tavoin ravistella itsestään raskauttavat ainekset ja sitten sen kun pörheltää kärpäsenä eteenpäin. Eiks vaan! Ja lantakasa jää siihen ittekseen savuamaan!

      Nokkelimmat tosin osaavat vanhemmitenkin kierrättää kaiken lyijyä raskaamman roinan toisten niskaan. Sitäkin on nähty vastikään pariltakin taholta. Mutta näin suljetussa salaisessa viestimessä kerron, että olen lopetellut köökipsykoloki-terapeutin toimeni. Toki vastaanoton lopettaminen edellyttää jämäkkää selkosuomea, mutta aina asiallisella tasolla ja fiksuin sanakääntein. Ja helei! Siitä sitä suorastaan singahtaa yläorsille!

      Oikein ihmettelen, miten minusta onkin tullut niin fiksu ja ylärekisteriläinen muiden jäädessä alarekisteriin bassokontinuuossaan kärvistelemään. Omituista! 🙂

      T.Klara S

      Tykkää

Jätä kommentti