Hyvä Lukijani,
niinhän se oli kuten Rautalintu erellä kommenttiosiossa sanoi, notta ei siinä kuvas mitään syötävää ollukaan. Mää erehryin pahemman kerran, notta siinä ois jotaki syötävääkin. Alkuunsahan siltä näyttikin, että hyvin menee. Tilanne kuitenkin lähti eskaloitumaan, kun kotiin päästiin ja tuli tutkailtua vähän kirjallisuuttakin, kun on nuo suolistobakteerit menneet vähän ajan myötä mielestä, kun en ole vuoskausiin enää sellaisia sairaita eteheni saanut. Vaan nyt ei tarttenut kuin peiliin vilkaista, niin potilas oli lähempänä kuin lähin puhelin. Take home message: elä hyvä ihminen syö simpukoita, vaikka satakuuskymmentäyhdeksän itsensä ylempään keskiluokkaan katsovaa tahi sellaiseksi simpukoilla pyrkivää sulle niitä suosittelisi. Ravintola oli ihan hyvätasoinen, mutta jossain kohtaa oli kylmä- tai kuumaketju katkennut.
Turistiripuliin ei pidä alkumetreillä antibioottia tyrkyttää, tämä tiedetään. Mutta kuumeen puolelle nousi, ripuli sen kun yltyi ja voimat notkahti, niin perustelin ittelleni, että saan turvautua lääkkeeseen.
Siinä on semmoinenkin taustasyy, että lähden tästä kohtsiltään ajoon eli maantielle kohti työpistettä A. Sieltä siirryn työpisyteeseen B toisena päivänä. Jos pitäisi peruuttaa työt, niin siinä siirtyisi ainakin luokallinen potilaita toiseen ajankohtaan. Sihteerit saisivat soitella jokaiselle ja sompailla uutta aikaa ties mihin kohtaan kalenteria, kun aikoja ei niin vain ole. Lisäksi jotkut siirtävät menojaan, työvuorojaan tai vapaapäiviään vastaanoton vuoksi, niin montakaan kertaa en ole urani aikana töistä pois ollut.
No, silloin kun tuli sen Ruskearuunan kanssa itsellä siompikin lääkärireissu, niin en töihin mennyt pariin kuukauteen. Pyörätuolilla puoliksi paketoituna olisi voinut herättää liikaa myötätuntoa ja joku olisi nurkunut siitäkin: sairas lääkäri laitettu mulle, missä se Mikael on, oon tottunut siihen ja nyt joku tämmöinen vanha rämä akka laitettu pyörätuolissa Mikaelin tilalle!
En tuolloin osannut edes tehdä Kelalle sairauslomailmoitusta tms. byrokratiaa, eikä sitä osannut tai älynnyt esimiehenikään huolehtia tai ohjata tekemään. Kelan virkailija sitten joskus soitteli, että mikä homma tämä on, kun et ole tehnyt oikeita lappuja ja on ilmoitettu, että olet sairaslomalla. Pyytelin kovasti anteeksi, kun ei ole siitä mitään kokemusta ja aika sairaana olin ne alkuajat ja ja ja öhh. Kun koskaan en ole Kelalta sairaslomaa hakenut. Mutta olihan senkin oppimiseen vielä aikaa ja työuraa jäljellä, taisin olla vasta kuusissakymmenissä. Pisin poissaolo sairauden vuoksi on tainnut olla alle viikko. Mikä Työn Sankari Suomen Valkoisen Tiikerin Kaulanauhoin!
###
Kuten Lukijani huomaa, kieriskelen ripulinjälkitilan tyypillisessä oirekimarassa eli itsesäälissä. Mutta singahdan tuota pikaa ylärekisteriin ja siitä suihkuun, sillä remonttimies (vessaremontti) poistui juuri ja pääsen lopulta suihkun kautta baanalle mustaan iltaan.
Päivä on ollut vähän kaoottinen, ei vähiten sukulaisen, verottajan, remonttimiehen ja etätöiden takia. Viimemainitut venyivät pitkiin sessioihin, koska avustavaa henkilökuntaa on vähennetty ja mitä ilmeisimmin sitten erittäin pahoihin ruuhkautumisiin jouduttu nykäisemään jostakin erikoistoimialaa hallitsematon ruuhkanpurkaja, pystymetsän tyyppi. Mitäkö siitä seuraa? No, tämä kaatuu lääkärin niskaan, kun puikoissa avustajapuolella ei ole kokenutta työntekijää, joka tuntee erityisalan toimintamallit ja pystyy itse ratkaisemaan ja ymmärtämään mistä on kyse ja miten tulee asian kanssa tavataan edetä esim. jatkosuunnitelmissa. Tietää, mitä asioita kelkotaan lääkärin nähtäväksi ja mitkä pitää itse selvittää ja mistä kysyä. Täysin toisentyyppiseen materiaaliin tottunut henkilö liimaa kinkkusuikaleet ristiin ja kirjoittaa päälle lapun:
”Keittiömestari (lue: lääkäri) hoitaa lopun, en tiedä mihin pakettiin porsas paketoidaan, omena suuhun, tässä ei oteta siihen kantaa ollenkaan? En tunne toimialaa, olen sinappilinjaston työntekijä ja tilapäisapulainen. Siirretään asia keittiömestarin (tässä: lääkäri) hoidettavaksi eteenpäin, älkääkä lähettäkö enää sikaa linjastolleni, en hallitse tätä aluetta.”
No, samapa se on mitä sitä päivinään tekee, kun henki pihisee kumminkin. Onneksi verottajan kanssa oli helpompaa. Oli laskenut perintöverot väärin ja vastasi ystävällisesti toissapäiväiseen viestiini, että oikeassapa olet, väärin me laskettiin ja korjaamme asian pikimmiten, kiitos paljon.
###
Nyt remonttimies lopulta irroitti itsensä vessakaakeleista ja pääsen suihkuun ja autonrattiin.
Toivotan vointeja ja rauhallisia aikoja Lukijalleni!
Klara
Klara Saken kirjoittaa 