Hyvä Lukijani,
istun avoimen terassinoven vieressä. Ovesta kantautuu Atlantin aaltojen murahtelu, jota seuraa rantakivien hauska ropina. Joku saksalainen juttelee lähiparvekkeella. (Toivottavasti ei ala siellä tupakoida, sillä savu kantautuu sisälle.)
Tunnin kuluttua lastaudutaan sveduveikkosten kanssa minibussiin, joka kuskaa meidät pelikentälle. Menossa on neljäs pelipäivä vuoristoisissa olosuhteissa, joten kuntokin tässä kasvaa.
Länsinaapurin pelikaverit ovat ottaneet meidät kansankotimaiseen syleilyynsä kuten heille tyypillistä onkin. Kyselevät hieman ujostikin kotimaastamme ja hämmentynyt ilme kasvoillaan koittavat tavoitella suomen sanoja. Hyva Soomi, hyva huomenta, hyva paiva, perkele satana. Lisäksi puheissa on kummitellut outo eisapeitta, jonka väittävät suomenkielen joksikin ilmaisuksi, jonka kaikki ruotsalaiset osaavat. Ihmeteltiin, kun sen toi esiin sekä nelikymppinen että seitsenkymppinen, että mikä ihmeen eisapeitto on kyseessä. 😀 Kunnes meille selitettiin, että patterissa lukee niin ja se tarkoittaa, ettei saa laittaa mitään patterin päälle paloturvallisuuden vuoksi 😀 Silloin välähti, ehkä Lukijallenikin? Jätän siis kommenttiosioon Lukijani vastattavaksi eisapeittan selkokielistämisen. ;D
Reissulla on svedujen kanssa ollut enemmänkin puhetta kansallisuuksiemme eroista. Täällä on myös pari henkilöä, joilla on lapsuuden tausta Suomessa. Muuttaneet vanhempien työn vuoksi sitten Ruotsiin ja kertoivat tulleensa lapsena Ruotsissa kiusatuksi. Nyt on suomenkielestä enää rippeitä jäljellä, kun ovat naimisissa ruotsalaisten kanssa ja Suomesta muutosta jo hyvinkin kuutisenkymmentä vuotta, eikä sukulaisia enää Suomessa ole.
Koska olen reissannut svedujen kanssa paljon jo nuorempana ja ollut siellä pätkän töissäkin, niin mielestäni tunnistan kultturierot välillämme. Svedut tunnistavat ne itsekin. Ruotsalainen on kepeä, iloinen, helppo ihminen, joka hymyilee ja puhuu asioista mieluusti vain myönteiseen sävyyn. Takanapäin on sitten muunkinlaisia mielipiteitä, mutta niitä ei ole soveliasta laukoa ääneen toisin kuin meillä impivaaralaisilla on tapana. Yleisesti ottaen nuriseminen ei myöskään kuulu svedukulttuuriin.
Mitä maailmanpolitiikkaan tulee, niin ovat huolissaan maansa ajautumisesta ongelmiin maahanmuuttajien ja rikollisuuden vuoksi. Täällä on Lidingön porukkaa (selitys: Tukholman lähialue, luksusalue) joita Rinkeby-tyyppiset lähiöt pelottavat ja kammoksuttavat. Taitaa toki olla yleinen pelko ihan poliisitointa myöten.
syöjälle.
Huomenna päivitän jotakin tästä varsinaisesta paikasta, jossa ollaan. Jätän sen vielä salaisuudeksi 😉 Jostakin kumman syystä sanoi Talonmies heti aamusella, että huominen pelipäivä taidetaan vaihtaa lepopäiväksi. Ällistyin! Himopelaaja haluaa vapaapäivän, wtf? Mietin sitten tykönäni, että ehkä ikä alkaa painaa miehen hartioilla, onhan tämä fyysisesti kuitenkin aika rankkaa settiä vetää mäkisessä maastossa 5 tuntia palloa lyömässä. Onneksi aurinko ei täällä ole tappavan kuuma.
Nyt pelikengät jalkaan, mailapussi olalle ja menoksi. Olkoon suojelusenkeli Lukijani, kotimaamme, Euroopan ja maailman turvana näinä kummina aikoina! (Ja mitä ihmettä se Sanna Marinkin oikein tekee siellä turvallisuuskongressissa?)
Kuulumisiin, Klara
Klara Saken kirjoittaa 