Linssikuiviketta ja asiakaspalvelua punatulkkutvistillä

Hyvä Lukijani,

tarjoilen lauantaipäivälliseksi mainiota linssikuiviketta. Tuli niin herkullista! Korvaisi tavan sipsit heittämällä! Jollei haluaisi raksutella lastuina menemään, niin vesi ja lisäkeriisi olisi hyvänä lisänä tälle.

Löin patahan tomaattimurskaa, silputtua herkkusientä, paprikaa, kookoskermaa, tonnikalaa ilman öljyä, mausteita ”kustakin pullosta” (Talonmiehen keittiösanastoa) ja pöydällä lojuneet luumutomaatit. Taisi mennä sipuliakin, valkosipulia ainakin. Ja sienifondia. Sitten pitkät porisuttamiset, Bamix-surautus ja levitteenä uunipellille vesien haihdutukseen. Kun seos oli hieman lätkääntynyt, nosto kuivurin orsille vuorokaudeksi. Kuivurin orsilla tavataan!

Voi että kuivurista tulee herkullinen ruoantuoksu sisätiloihin – koko vuorokaudeksi! 😉

###

Kattiloiden kalisuttelun ohessa ajelin Suomen maanteillä niin, että tuulilasi meni vaihtoon. Nyt on sinkoilevien kivien kulta-aikaa, tiesi jälkeläinen. Kevät on ollut tuulilasinkorjaajille kiireisintä aikaa miesmuistiin. Epäilemättä, sillä lasissa oli jo parikin säröä ennen viimeistä niittiä ja kunnon täsmäosumaa.

Korjatun lasin hakureissulla piipahdin ompelijalle hakemaan valmista vaatepartta. Pullea, iloinen, nuorehko nainen touhuili ompelustensa kanssa ja pursusi niin hyväntuulista iloa, että rallatellen läksin puodista. Optikkokin palveli kuin prinsessaa. Hyvillä mielin piipahdin salaattiostoksille K-kauppaan, jossa tulikin sitten jäätä niskaan. Itsepalvelukassan valojuova ei hyväksynyt kalapaketin tavarakoodia ja piti soittaa myyjä avuksi. Silloin muuttui fiilikset: olin paitsi paketin virheelliseen tuotenumeroon syyllinen myös häirikkö. Olisi pitänyt ymmärtää, että nuori neitonen tuli näin hyvin kovasti vaivatuksi.

Koska olen joskus lukioaikana ollut K-kaupassa kesätöissä montakin kesää, niin tiedän, että joskus otti pannuun. Mutta annas olla, jos omassa ammatissa käyttäytyisin yhtä töykeästi, niin olisi Helsingin Sanomien ”Lukijalta”-palstalla kirkuvat otsikot ja törkeily yleistettäisi samoin tein koko ammattikuntaan. Tämä ajatus vahvistui, kun vastikään kuulin, kuinka tuntemani juristi puhui puhelimessa ilmeisen hankalan asiakkaansa kanssa. Toiset ammutaan vääräksi tulkitusta katseestakin, toiset sen kun karjuu ja töykeilee asiakkailleen. Aamen plottis.

###

Mutta nyt meni niin mankumiseksi. Palkitsen Lukijani oitis tällä herkullisella räiskäleellä. Räiskis vaan ja Talonmies tursottaa partavaahdon näköistä mössöä lettusensa päälle. Eikä tingi hillosta koskaan. Joulutortunkin päälle laittaa kermavaahtoa, Anoppivainaan muistolle, oletan. Anoppilassa oli kummia kiemuroita ruokalajeissa, jos multa kysytään. (Ei kysytty.)

Hyvän tähden, Esa Saarisen tarkoittamaan ylärekisteriin komennan itseni.

Ehkä väsähdin päivän Teams-kokouksesta eli eräästä yhtiökokouksesta. Joka oli asiallinen ja osallisina järkeviä, mukavia ihmisiä – kuten minäkin 😉 (vino hymy). Mutta mitä useamman eläkepäivän viettää perätysten, sitä raskaampaa on vaikkapa mennä kampaamoon kello 14. Huh huh, koko päivä siinä suttaantuu hermoillessa, että ehtiikö ajoissa! 😀 Töissä sen sijaan, kun työlista pursuaa, niin sole ko laittaa ramppa kalakattamaan ja hoitaa asiat ja – seuraava potilas! Taannoin kaverini yli neljänkymmenen vuoden takaa watsappasi, että kiireitä on, sähköpyöräkin on latauksessa! 😀

###

Luontouutiset.

Tämä hauska punatulkkupariskunta on useampana vuonna liikkunut lintulaudalla. Liekö sama kaksikko, mutta joka talvi vain yksi pariskunta ilmestyy atrioimaan. Ovat paljon tarkkaavaisempia kuin talitintit, jotka kruisailee syöttöautomaatille enempiä miettimättä.

Toista maata on rouva ja herra Puna-Tulkkunen. Toimivat myös niin, että herra lennähtää syöttöautomaatin katolle tutkaksi sillä välin kun rouva atrioi. Herttaista! Herra tekee tilannearviota suuntaan ja toiseen, että sydänkäpynen saa syödä. Nyt tulivat kuvausten jälkeen yhdessä atrialle. Lintulauta on suoraan työhuoneeni akkunani edessä. Väijyn auki nostetun läppärinkannen takaa lintujen ja oravien pähkäilyjä. Oravat tappelevat ja ajavat pois toisiaan.

Sepelkyyhkypariskunta on myös palaillut keräilemään maahan pudonneet siemenet. Varovaisia ovat ja herkästi lennähtävät tiehensä, jos läppärinkansi heilahtaa.

###

Maailmanpolitiikkaa.

Lopuksi kerron, että elämme kummallisia aikoja. Ja se, mikä ihmetyttää Trumpistanian touhujen lisäksi on tämä: minne ovat kadonneet uutisvirrat sen suhteen, mitä seinän taakse itäpuolelle kuuluu? Vaikuttaa kuin herra Putler olisi kokonaan hävinnyt maailmankartalta. (miettii…) Noooh, toisaalta…no jaa. (hymyilee kierosti).

Päätän raporttini täältä tähän ja lähden roikottamaan pientä puudeliani ulkoilmaan. Sillä on kohta iltaruoan aika ja pyrkii edistämään tarjoilua höntyilemällä ulko-ovelle, että mikämättää?! Lisätietona kerron, että se on pennusta saakka opetettu menemään ruokakupilleen vasta luvan saatuaan. Toissapäivänä talonmiehen artikulaatio oli siinä määrin mutisevaa, ettei koiraparka saanut selvää tuliko lupa vai ei. Se kiiruhti eteeni räyhäämään omituisella äänellä, riensi kohti pesuhuonetta (jossa kuppinsa on) ja takaisin luokseni. Hetken aikaa piti koittaa kuulustella: mitä asiasi koskee? Kunnes äkkäsin kupin olevan kukkuroillaan. Katsoi anovasti, että ymmärrä hyvä ihminen sanoa selvällä suomen kielellä, että ”Ole hyvä!” Taikasanat lausuttiin ja kuppi tyhjeni siinä siunaamassa.

Näihin puheisiin, Klara

Ps. Kenen jäljet? Talonmiehen mielestä jäniksen. En käy väittämään, mutta hieno ketju on. Itärajalta, jänö varmaan.