Hyvä Lukijani,
istun puolityhjässä junanvaunussa kauniin kotimaan viuhuessa oikeassa silmäkulmassa. Suunta on työmaalle, vaikka kyllä kai sitä jo pikkuhilj…No, tämän virren on Lukijani kuullutkin.
Nippa nappa pääsin junaan pyrkiessäni alta pois, kun juna saapui asemalle ja siitä purjehti ulos fiimesen päälle tuunattu naisenpuoli kaikkine Cartier-veskoineen. Meikäläinen pompahti urheiluvetimissään koriasti syrjään. Vain parfyymintuoksu jäi hetkeksi kamppeisiini leijumaan. (Tapaus järkytti jopa blogialustan fonttimestaria, kun vaihtoi tilalle erilaisen tekstimallin. Pahoittelen.) – Joskus mietin, miksi jotkut sumeilematta aikoo kävellä jonkun lajitoverin yli, jollei tämä tajua hypähtää syrjään. On asioita, joita tiede ei pysty ratkaisemaan.
###
Mutta asiaan.
Silmiini sattui Storytel-äänikirjasovelluksesta englanninkielisiä tiivistelmiä erilaisten ajattelijoiden ja psyykkaajien teoksista. Vaikka yhden nopean kirjanlukijan tekstistä ymmärrän vain osan, niin sen verran kuitenkin, että viisaita havaintoja. Kirjan aiheena on vastoinkäymisen kuopasta selviäminen. Ensisijassa kai tarkoitetaan bisnesmaailmaa, mutta vinkataan soveltuvan mihin vain. Otan randomilla esimerkin vaikka lahjakkaan viulistin urasta. Öhh, piirrän ihan kuvankin. (Junassa luulevat, että olen lahjakas insinööri, joka piirtää kuvaajaa tulevasta siltaelementistä.)
Kirjasta bongaan ydinseikkoja alapuolelle listaksi. Sopisivatko Lukijankin havaintoihin elämästä? Omiin havaintohin sopivat. Näistä voi saada lohtuakin notkokohtiin. Kirjailija toteaa, että:
- asiasta riippumatta ihmiskunta juhlii aina voittajaa, olipa areena mikä tahansa, koska se rakastaa voittajia olipa kyse sitten shampanjasta tai ihmisistä (esimerkkitapauksemme eli viulisti: voittaa viulukilpailun)
- voittajamaine ruokkii ja laajentaa voittajan sädekehää pitkään, vaikka näyttö himmenisikin (viulistimme on vahva ennakkosuosikki seuraavissa kisoissa)
- viisas osaa etukäteen puntaroida haasteet siitä näkökulmasta mihin pystyy (viulistimme ei osallistu kisaan, jossa kilpaillaan maailman parhaan viulistin paikasta)
- osa ihmisistä kykenee ennakoimaan ja vaihtamaan ajoissa suuntaa tai ”kaistaa” arvioidessaan kuoppakohdan olevan tulossa (viulistin vahvin puoli ei ole pizzicatossa, joten pyytää orkesterille kappaletta, jossa sitä ei ole)
- kuoppa kuuluu useimpiin haasteisiin ja tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Sen faktan ymmärtäminen auttaa kuopasta nousemiseen, kun sen aika tulee (suomeksi: ”pessimisti ei pety”)
- kaikki vastoinkäymiset pystyy ainakin jollakin tapaa kääntämään hyödykseen ja opikseen, tiukatkin paikat (viulistia ei valittu Wienin oopperaorkesterin konserttimestariksi, mutta valintakokeen kappaleet on nyt valmiiksi hyvin harjoiteltu ja voi käyttää niitä pienemmissä tilaisuuksissa)
- viisautta on havaita ”pääsemätön paikka” ja luovuttaa ajoissa sen sijaan, että jää tuleen makaamaan ja tuhlaamaan voimavarojaan, jos homma ei pelitä (viulisti menettää kaksi sormea kirveellä saunapuita tehdessä ja vaihtaa ammattia musiikkikriitikoksi)
- luovuttaminen ei usein tuo kunniaa, vaikka luovuttaisi järkiperusteisestikin (viulistin naapuri vinoilee, että olit luuseri)
- kuoppakohdassa ei kannata dramaattisesti heittää hanskoja seinään, vaan miettiä ensin järjen kanssa (viulisti mietti ensin sormiproteeseja tai soittamista tekoälyn avustuksella)
- dramaattinen hanskojen heittäminen on usein tuhoisaa itselle, koska ei ole ehtinyt ilman tunnekuohua miettiä järkevintä ajankohta vaikkapa eroanomuksen jättämiseen niin, että siitä tulee itselle vähiten haittaa (viulisti käy rauhallisesti puhumassa orkesterinjohtajan kanssa)
- huipulla tuulee ja sinne päässeilläkin on kuoppansa, joiden yli ovat menneet sinnikkäästi ja luovuttamatta
- jos kaikki olisi heittämällä helppoa, ei saavutusten välillä olisi eroja – kaikki olisivat konserttimestareita (tai kuopassa)
- epäonnistumisen aiheuttamaan turhautumiseen ja ahdistukseen tulee osata suhtautua rakentavasti ja tarvittaessa poistua häviäjän roolissa areenalta itsetuntonsa säilyttäneenä (viulistista tuli maankuulu ja arvostettu musiikkikriitikko)
- on viisasta etukäteen päättää asiat, joista ei voi tinkiä (viulisti ei tinkinyt musiikinkuuntelusta, eikä musiikkivisailujen järjestämisestä paikallisessa pubis… ei vaan kulttuurikahvilassa)
Sen pituinen se. Kirja on The Dip, kirjoittanut Seth Godin.
###
Kun uuttera Lukijani hyppeli kaikki kuopat kepeästi ylitse ja pääsi tänne saakka, niin tarjoan pääsiäisleivonnaisen (ks.alapuolelle). Ajattelin tehdä sen viikonloppuna. Resepti on uusimmassa Femina-lehdessä, anteeksi anteeksi feminalaisen julkaisija, uskaltauduin tähän sivun alanlaitaan liittämään, jag min dumhuvud men ursäkta!
Ja nyt hupaisa ravintolavaunun poika kuulutti, että ravintolavaunu on likipitäen tyhjä ja lisäsi, että ”tulkaa tänne kaikki!” 😀 Ehdin jo apehtia vähän eväitä, niin täytyy toivoa, että VR nyt selviää ilman panostustani. Huomenna ehkä paluumatkalla ostan kunnon korvapuustin, jotka täällä junassa on aina ruislimpun kokoisia.
Voikoon Lukijani hyvin ja nauttikoon virpovitsoista, joita mahdollisesti tursuaa hänen kaikista maljakoistaan. Talonmies muisti yhtenä vuonna virpojan sanoneen, että monet on karkin sijaan laittaneet 2€… ja lisännyt vienosti hymyten ”…mutta saa laittaa vitosenki!”
Junaterveisin Klara
Klara Saken kirjoittaa 