Hyvä Lukijani,
toinen pääsiäispäivä on painumassa iltapäivän puolelle. Istun terassilla lämmittimen äärellä, ystäväni loikoo vieressäni koslassaan, jonne sen komensin jahdattuaan minua aikansa. Olemme viettäneet hieman levottomia aikoja viimeiset 24 tuntia, useammasta syystä.
Ensinnäkin siksi, että Koiranpiru höntäilee ikkunasta toiseen katselemassa a) onko siellä narttuja (jollakin on juoksuaika lähinurkilla) ja b) pullahtaako jonnekin kadonnut isäntä jostakin nurkasta näköpiiriin.
Koira ja isäntä asustaa poikaporukalla päivät pitkät samassa huoneessa. Isäntä katsoo golfkisoja ruudulta ja turre makaa petillä vieressään. Talonmies on turrelle kaveri, minä olen poliisin ja papin risteymä. Nyt on koira tolaltaan isännän kadottua. Talonmies nimittäin häipyi maasta hetkeksi pelireissulle jätettyään meikäläiselle nämä:
– 2 Kindermunaa, rasiallisen (4 kpl) mignonmunia, pussillisen pääsiäisrakeita, läjän minikokoisia suklaamunia ja kolme purkillista narsisseja. Mulla on täällä prinsessaolosuhteet. 😉
No, vanhassa liitossa osaa iloita toisen puolesta. Olen mielissäni siitä, että nauttii elämästään. Vuodethan tunnetusti kuluvat ja liikut rajoittuvat ajan myötä itse kullakin. Siis, jos ylipäätään edes niin hyvä säkä käy, että elinpäiviä riittää.
###
Jatkan edellisen kappaleen loppusäkeistön aiheesta. Lukijalleni pieni hartaushetki ehkä sopii näin pääsiäisenä? Näetsen…
Tapasin pyhinä pitkäaikaisen tuttavani. Tavatessamme hän jälleen kerran kävi huolellisesti ja pitkään läpi sairauskertomustaan. Samaa, kuin vuoskymmenien ajan on pohtinut. Kuunnellessa mietin, kuinka elämänsä on mennyt samaa sairauskertomusta pohtiessa – uskallanko sanoa ”märehtiessä” ? Ammatillisesta näkökulmasta tilanteensa ei mitenkään ole lähtökohtaisestikaan ollut huolestuttava, eivätkä vuoskymmeniä sitten hänelle tiedotetut terveysasiansa ole edenneet mihinkään. Eivätkä enää etenekään, tiedän sanoa. Terveydentila ja kuntokin on merkittävästi keskimääräistä ikäistään henkilöä parempi.
Tästä pääsen ajatukseen, ettei hyvä ja tarkka terveydenhuolto tuo kaikille ihmisille onnea ja turvaa, huolta sen sijaan kyllä. Vika on meissä ammattilaisissa. Uran tässä vaiheessa uskallan sanoa, ettei ihan jokaista laboratoriokoetta kannattaisi mennä suurennuslasin kanssa analysoimaan potilaalle, joka on tyypiltään eksistenssistään perushuolestunutta sorttia. Terveydenhuollon ammattilaisen tokaisu siitä ”mihinkä tämä joskus voi johtaa” on hänellä jäänyt loppuelämän ristiksi, purkaksi tukkaan.
Lopuksi kysyi: ”Minkälainen sinun terveydentilasi on?” En osannut vastata mitään järkevää. Enkä halunnutkaan. Elän päivän kerrallaan, koska olen nähnyt kuinka umpitervellistä elämää eläneelläkin voi elämä yks kaks heittämällä loppua ennalta-arvaamatta ja äkillisesti. Jotta take home message: nauti joka päivästä ja jätä turhat huolet hevoselle, sillä on suurempi pää.
Sanoinko sen hänelle? En. Hän ei halua sitä kuulla. Hän haluaa olla huolestunut. Jostakin syystä, jota en tiedä enkä oikein ymmärräkään. Ja kunnioitus aina toisia kohtaan pitää olla: jokainen itse päättää mistä on huolestunut.
###
Asiasta zucchinikakkuun, viittaan aiemmin täällä olleeseen Femina-lehden torttukuvaan. Tein kaakkua ja löin siihen Talonmiehen kaapissa viruneen suklaalevyn. Lopputulos: litteä, sitkeä ja läsähtänyt, pannunalustatyyppinen lätty. Päällystekään ei onnistunut, kun oli vain creme fraicheä tuorejuuston unohduttua kauppaan.
Heute kyisine-harrasteesta mainittakoon vielä taannoin Hesarissa ollut japanilaiseksi herkuksi mainittu kaalilättynen. Tein toissapäivänä työn raskaan raatajan tultua piipahtamaan päivystystyöpäivän jälkeen. Hieman jo etupeltoon arvelutti, sillä keräkaalin, tonnikalan, kananmunan ja vehnäjauhon kombinaatio ei ole ihan suomalaiseen makuun sopiva yhdistelmä.
Lopputulos: paistinlastaan tarttuva mössö, jota ohjeessa kehoitettiin paistamaan 2-4 min per puoli. Vielä 20 min/puoli paistamallakaan niistä ei kyllä mitään lettusia tullut. Omituinen oli myös päälle laitettava kastike, johon tuli desi ketshuppia, puoli desiä osterikastiketta ja worshestershireä. Työläinen halusi maistaa ja söikin yhden. Sanoi kohteliaasti, että nälkäänsä näitä kyllä voi syödäkin. 😀
###
Taidanpa lähteä tästä koiranroikaletta raastamaan metsäteille. Käytiin tänä aamuna ensimmäinen lenkki jo klo 5.45 sinitiaisen herätettyä meikäläisen kello 5. Nukuin ikkuna auki ja siihen se tuli jutustelemaan. Piti ihan Muuttolintujen kevät- sovelluksella tarkistaa laulajan henkilöllisyys. Vaan kyllä oli hieno aamu, joutsenet huutelivat lahdella ja ilma oli kuulas ja raikas!
Nauttikaamme keväästä! t. Klara
Klara Saken kirjoittaa 