Kuolinsiivous: pölyn seasta tongittua tarinaa

Hyvä Lukijani,

teen kuolinsiivousta ja näppeihin tarttui vanha kovalevy, jonka sisältöä pursottuu nyt tähän – pahoittelen etukäteen!

###

Prologi: kaikki eskaloitui eilen kirjoitusalustaa kaapista etsiessä. Piti vain istahtaa nojatuoliin raapustamaan Lukijani riesaksi muutamaa riviä. Niin kas! Kirjoitusalusta oli hakautunut kahden, Talonmiehen kaappiini hivuttaman kameranjalustan taakse. Juuri sellaista yritin nettikamerakaupasta tilata ja tilasinkin, mutta hajosi jo ensiavauksella ja palautin. Mutta näitähän oli omastakin takaa peräti 2 kpl! Koskaan ei siis ole liian myöhäistä penkoa nurkkiaan. (Säästin 150€).

Kaapista löytyi massiivinen läjä kansioita ja paperia. Päätin silputa paperiroskan V:n jälkeensä jättämällä silppurilla ja palkinnoksi siirtyä sitten itselleni mieluisaan blogikirjoitteluun. Mitäkö paperia? Vain kaikenlaista lyhyen (heh) työuran aikana kertynyttä roskaa, äkkiäkös sen…

Roskakasan tuhoaminen osoittautui työlääksi (4 h). Sisälsi muun muassa mojovan läjän väitöskirjamateriaalia. Tutkijakaverin sanoin: ”Meni monta vuotta väitöksestä ennen kuin ymmärsin, ettei kirjalle enää tarvi tehdä mitään!” Juuri niin! Kaiken varalta olen säästänyt paperivuoria, eihän koskaan voi tietää käykö vuoskymmenten jälkeen kuten elokuvaohjaajalle. No, kansiin painettua kirjaa lukuunottamatta todistusaineisto on nyt tuhottu niin, että silppuri välillä tukehtui (2 jätesäkillistä).

###

Tuon jälkeen löysin kaapista ulkoisen kovalevyn. Nämähän on vermeitä, joiden uumenista löytyy tärkeitä ja kaivattuja kuvamuistoja kuten horjahtaneita otoksia sorsanpoikasista, outoja mökkirantoja, tuntemattomia ihmisiä ja kuva-arvoituksia.

Nyt osui ruutuun reissukuvia. Yläkuvassa on vanha, kuuluisa Portmarnockin kenttä, jonne jouduttiin paniikin vallassa tehdyn pikaisen matkavarauksen tiimoilta saatuamme kutsun Suureen Tapahtumaan. Sinne emme suurin surminkaan halunneet osallistua ja tulla rinnastetuksi juhlaväkeen. Linnanjuhlatko? Ei, vaan Suuren Narsismin Riemujuhla. Tekosyyn keksimisessä vietettiin pari hikistä iltaa: minne häivytään? Havaittiin Irlanti pallonpelaajalle hyväksi ideaksi, joksi se myös osoittautui. Ja voi sinne mennä muutenkin, hieno ja kotoisa paikka!

###

Sitten seuraava kuva ja sattumuksien tarina.

Tämä oli hauska sattuma (kuva edellä)! Oli näetsen niin, että olin eräällä koulutusmatkalla ja kuten Lukijani on jo saanut tietää, saattaa kongressisalin sisäilmassa happi loppua, persukset puutua, puhujan sanat hiipua horisonttiin ja silmät lupsua. Joku ratkaisee sen ryhtymällä häiriköimään vierustoveria. Meikäläinen taasen luiruaa takavasemmalle kohti seinässä olevaa aukkoa ja siitä näkymättömästi vapauteen niin, ettei kiinnitä kenenkään huomiota.

Näin menettelin nytkin. Kuljeskelin pois kongressialueelta ja törmäsin kongressialueella olevalle markkinatorille täynnä kimallusta, peruukkeja ja hiuskoristeita. Kun viereisestä salista kuului kantrimusiikkia päätin kurkata, josko markkinoiden salaisuus sieltä selviäisi. Selvisi: irkkutanssikisat! Pääni virkosi ja vietin hyvän tovin tanssiesityksiä seuraten! Mitä jalkain synkroniaa, mitä notkeiden kinttujen viuhunaa – ja upeita tyttöjen pukuja. Poikien musta vaatetus kuin raamittamassa ja maadoittamassa kimallusta. https://youtu.be/H838KccF7yY?si=nlCQ1J0_tZgoJoum

Luentoskippauksen rikos on by-the-way jo vanhentunut, joten lääkintöhallitus ei kiinnostu, eikä semmoista kyllä enää olekaan. Pitkäaikaisempi Lukijani jo aiemmin taisi kuulla jutun, pahoittelen toistoa! Mutta cortexille jäi vahva muistijälki ja kokemus oli ihan toppen! Vanhaintalolla todennäköisesti väitän olevani entinen irkkutanssikilvan voittajaneitonen.

###

Esitän vielä venekuvan Konnevedeltä. Siellä on saari nimeltä, ei Höytiäinen vaan, Häntiäinen. Vuosia sitten tein melontareissun, joka tuli nyt Heikki Saaren blogin Höytiäisestä mieleen. Reissukuviakin pulpahti pölyn uumenista.

Tuostakin reissusta jäi cortexille pysyvä muistijälki. Hyvä, ettei jäänyt isompaakin mäjäystä. Liukastuin nimittäin lennokkaasti kalliolla ja lensin selälleni alas Häntiäisen kivikkoon. Tuli mojovankokoinen mustelma persukkeeseen. Onneksi mitään ei mennyt rikki. Vieläkin hirvittää, yksin kun silloinkin olin retkelläni.

Vuokraveneen palautukseen liittyy hauska sattuma. Päälläni oli harmaat housut ja harmaa ratsastuspaita, rintamuksessa joku merkki. Tulin rannalle venevuokraa maksamaan kuljeskellen ja katsellen näkyykö kajakinvuokraajaa. Rannalla oli kaksi miestä, jotka tutkailivat outoa kuljeskelijaa ja veneiden seassa pälyilijää. Ohi mennessäni toinen kysyi: ”…tuota…oletko viranomainen?” Totesin, etten ole, vaikka ulkonäköni siihen kyllä kovasti viittaa. Johon mies hämmentyneenä: ”Niin kun sulla on tuommoinen merkki, niin aateltiin…” Kerroin, että ratsastuspusero vain ja jonkun alan instanssin merkki.

Terveisiä Konneveden herroille, jos satutte sankeaan Lukijajoukkooni 😀 ja olette vielä elävien kirjoissa – toivon niin.

Kiitän seurasta ja jatkan nojatuolissa lojumista, olenhan eläkeläinen… ja pelannut jo päivän annoksen reikäpalloa ihanan tyhjällä ja hyytävän kylmällä kentällä, mutta raitiissa ilmassa.

Hyviä iloisia kevätpäiviä Lukijalleni!

Kyllä me vielä helteessä hikoillaan, sanokaa mun sanoneen!

terveisin Klara