Kammiovärinän uhkaa ja homo sapiens masculinus relictus

Siinä se nyt on, kevään ensimmäinen pahis.
Ruokaviranomainen tms. on näyttänyt tälle soo-soo-merkkiä. Myrkyllinen, eipä tullut uutisena kellekään.
No mutta, milläs kuvilla nyt somessa leuhkitaan, kun nämäkin on laitettu pannaan?
Kuten katsoja huomaa, on mittakaavana koivunlehti. Jätin tuohon, edelliset vieläkin pakastimessa.

Hyvä Lukijani,

olin juuri saamaisillani kammiovärinäkohtauksen. Luulin näetsen tappaneeni sivustoni, kun söhläsin sienikuvan kanssa. Jostain syystä wordpressin JetPack-sovellus itsepintaisesti ilmoitti olevansa offline. Btw: mikäli sivustoni joskus katoaisi näkyvistä, voi mailata viestiä tänne: helgavkv ät gmail.com. Kurkkaan sinne aika harvoin. Mutta jollei mitään kuulu vuosiin, olen menehtynyt. Sellaistakin voi nykyään sattua ihmisille. Vaikutelmana on, että lähipiireissä kiihtyvällä tahdilla lähipiireissä. Kummallista.

Helgan emailissa oli nyt roskapostia ja vino pino Quora-kysymyksiä vastauksineen. Ehkä Lukijani tietää, mikä on Quora? Ellei, niin tässä selvennys: Quora on nettisivusto ja yhteisö, jossa voi esittää kysymyksiä ja vastata muiden kysymyksiin lähes mistä aiheesta tahansa.” Ainakin siltä osin kuin olen siellä vieraillut, on meininki ollut asiallista. Nyt on Ruotsista kyselty näitä: Kamalin puhelinsoitto, jonka olet saanut? Mikseivät ihmiset kerro palkkaansa? Mikä ilmentymä (aspekt) eniten pelottaa yhteiskunnassa? Ja englanniksi kysytään: onko Putin kuolemassa syöpään? (pakko tunnustaa: hymyilin vinoon)

###

Kuuntelin eilen suosikkiani, siis Ruben Stillerin radio-ohjelmaa, jossa haastatteli keminmaalaista konkaripoliitikkoa… olikhaan, että joku Paavo tai sen sorttinen 😉 Kuten Ruben jälkipuheessaan aprikoi, oli ainakin mulla pelihousut revetä konkaripoliitikon puheita koiralenkillä kuunnellessa. Ja katso: yhtäkkiä koko helkkarin haastattelu pätkähti poikki, vaikka muut kanavat Spotifytä myöten toimivat moitteetta. Päättelin, että toosa sai tarpeekseen. Kuuntelin lopun sitten myöhemmin iltamassa. On se eto venkula tuo kaveri.

Mutta totta puhuen: konkaripoliitikko osasi perustella ajatusrakennelmansa perin juurin – etenkin juuri niin. Piti Talonmiehen kanssa pohtia asiaa: mikä tässä tyypissä hermostuttaa? Osaan muotoilla heti ja suoralla nuotilla (kolmiviivainen a). Se on ylenkatseisuus ja narsistinen omahyväisyys. Luovutankin siis hänelle virtuaalisen KOP:in salkkumiesten ritarikunnan ylimmän käätypunoksen kultaisin ansiomerkein.

Ai mikäkö on KOP:in salkkumies? Se on miespuolinen, reliktinomainen laji, siis vähenemässä, mutta vielä elinvoimainen. Tapaan niitä aika ajoin, viime viikollakin kolopallokentällä, jossa piti puhetta lajityypillisessä käsityksessään: a) kaikkia jaksaa kiinnostaa b) kellään muulla ei ole mitään tähdellistä sanottavaa, koska c) kukaan muu ei tiedä/ymmärrä mistään mitään. Tämän homo sapiens masculinus relictus et arrogans– lajin tyypillisiä esiintymisalueita ovat juuri golfkentät ja vastaavat rottinkirintaruokintapaikat. Samassa motoroidussa kombinaatiossa kulkee mukana hiljaiseksi oppinut rouva pikkuhamosessa ja kashmir-villaneuleessa, jossa on skottiruutuinen etumus. Mitäpä hänellä olisikaan sanottavaa, viisashan vaikenee. Minulle (homo sapiens feministicus cum lingua arguta et mente vivax) nahoissa pysyminen tuottaa aina vaikeuksia, joka ei aina ole parasta yleisen tunnelman kannalta. 😀

Ja tiedoksi: mikäli toosani äkillisesti vaikenee, on joku pelikenttien rottinkirinta lopuksi kaivanut bägistään esiin mauserin ja asettanut sillä viimeisen sinetin rääväsuisen ämmän käkättimeen.

Ja nyt rauhoittavaa veden lirinää:

Ainakin meikäläisen ruudussa ei kuvan laatu päätä huimaa, mutta ääni ainakin kuuluu.

###

Ilmoja pitelee, eikö totta! Reissusuunnitelmat vähän hermostuttaa ja jumittaa, kun kelien etenemisistä ei tiedä.

Lattiat on täynnä karttoja ja kirjoja, joista tempaudun milloin mihinkin suunnitelmaan. Lautasella pyörii melontareissua yksin, Suomineidon ylimpään kvartaaliin kipuamista kaverin kanssa ja kolmeen naiseen tehtävää reissua, jonne sain kutsun, mutta mietin vielä vastausta.

Kaikki edellä manitut kanssakulkijat ovat vielä työelämässä, eikä niitä pidetä säätiedotuksen perusteella. Joten mietityttää, ehtiikö lumi Suomineidon yläosista sulaa, maa kuivahtaa ja jokivirtaukset rauhoittua, kun loma on käsillä. Olen vähän skeptinen kyllä. Minä toki pystyn kulkemaan vain silloin, kun vettä ei pudottele taivaan täydeltä ja kesä on kunnolla pohjoisessakin. Pähkätessä päädyn aina samaan: antaapa asioiden mennä niin kuin niiden pitää!

Lisää rauhoittavaa veden ääntä.

###

Katson ulos akkunasta: linnut ja oravat ovat jälleen tyhjentäneet pajatsonsa. Tuossa piipahtelee tikkakin ja hänen laskeutuessaan katoaa pikkukansa lautaselta. Oravien tappeluita on myös mielenkiintoista seurata. Viuhuvat hännällään ja roikkuvat takajalasta lautasen reunassa mutustaen pähkinää pää alaspäin käpäliensä välissä. Oravan käpälät? 🙂

Näihin viuhuviin puheisiin! Kiitos Lukijalle! Klara

Ps. Tuo tikka kyllä kantaa nuo viimeiset rippeet jollekin muulle. Kruisaa nyt tuossa eestakaisin. Huudan ikkunasta, että näitä ei myytäväksi ole tarkoitettu (taas tuli sieppaamaan muutaman täkypalan nokkansa). Iso perhe hällä kotosalla ehkä?

Videoklipistäni nappasin tämän. Retki oli hyinen ja idästä nousi semmoinen myrsky, että hiukset oli lentää päästä.

Jätä kommentti