Suomalainen ei usko, ennen ku näk(k)ee…

Hyvä Lukijani,

täytyy katkerana kalkkina myöntää Talonmiehen lausumat realistiset sanat oikeiksi. Onhan tämä paikka nyt ihan pätsi. Mutta viittaan otsakkeessa olevaan vanhaan sanontaan.

Pitihän se pätsi tulla todistamaan, melomaan ja uimaan. Istun nyt pirtinpöydän ääressä odottelemassa säällistä kellonaikaa asettuakseni pihakeinuun vaakatasoon. Siis riippumattoon, eli kuten kiireiset sanovat ”riippariin”. Matto on kokkolalaisen Kero Hammocks– firman kampe, erinomainen. Hatunnosto yhtiölle onnistuneesta tuotteesta. Tätä ennen on kokeiltu DD Hammocksin ja Expedin vastaavia. Toinen venyi kuin purukumi (kevytversio) ja osoitti alustavaa silmäpakotyyppistä vaurioitumista. Siitä on kylkeä kääntäessä muorin hyvä romahtaa lonkkaluu ojossa tantereeseen, joten siirtyi varaston hyllylle. Ikivanhassa Expedissä puolestaan hyttysverkko roikkuu naamalla, mutta nykyversiot lie kehittyneempiä. Kerolle kumminkin pisteet, hyvä suosia suomalaista yhtiötä – etenkin näinä tullineuvottelun aikoina, kun monet suositut kevytretkeilykamppeet tulevat Trumpistanista.

###

Viime yö meni ulkoterassilla teltassa. Iski helleuupumus ja arvelin riippumaton asennuksen vievän niin pitkän tovin, että teltta tulee joutuisammin. Väärässä olin. Tontilla ei ole varvikotonta suoraa pätkää edes teltan vertaa, eikä mustikoiden päälle tohtinut survoutua. Siis äkkiäkös teltan kuistille laittaa… Nooh, kello oli yksi, kun lavetille asetuin. Hiton kovalta tuntui puinen terassi retkipatjankin alta ja aamulla oli kupeet kivistyksissä.

No, käristelen grillimakkarana vielä ensi yön pihavartaassani ja siirryn aamusella baanalle suuntaan: koti ja tuuletinfasiliteetit. Ehkä lapion ennen lähtöä vielä hieman vedenpintaa, koskaanhan ei voi tietää mitä huomenna tekee ;).

Venho oli alustana, kun tämän postauksen kuvat otin eilen. Tänään oli tuulenpuuskia, pieniä syöksyvirtauksia, joten pidin veneen rannassa. Olisin pysynyt purressa pää ylöspäin, mutta järvi on iso siihen nähden, että yksin järvellä ja keskellä ulappaa joutuisi vaikeuksiin. Onneksi ei kajakin kanssa ole koskaan sattunut haveria (selkävesillä) ja sen logiikan lainaan UK-puiston kävijältä (viittaan aik. blogitekstiin norovirusta koskien). Meikäläisen venehaverit on tulleet rannassa, vieläpä selvinpäin.

Sivumennen sanoen, vähän hekotutti päivän uutinen, jota voi jo sanoa haveriksi. Automaattiohjautuvan auton kuski se nukkua tursotti poliisien koittaessa ihan torvisoitolla herättää kuskia ratin takaa 115 km/h nopeudesta. Seuraavana päivänä ei todennäköisesti ole paljoa naurattanut. Joten huolehdin naureskelun kuljettajan puolesta. No, onneksi ei sattunut mitään ja nokkelat poliisit osasivat sanoa autolle ptruuuh. Ja herättivätpä vielä kuljettajankin, täyden palvelun fasiliteetit. Ei taida ihan halpisautojen kuskien hupia kuitenkaan olla, luulen. – No, back to nature! (Sanoiko sen Rousseau?)

###

Eilettäin iltasella piti pitkään lonehtia veneen kanssa sinne tänne odottelemassa komeita auringonlaskun näkymiä. Ylläolevassa kuvassa on Venäjän puolen iltaruskon lahja Suomen kansalle, taivaallista sädettä heti kourallinen. Kiitos paljon ja elkää enempää taivaallisia säteitä lähettäkö tännepäin potshaluista.

###

Kyllä olisi nyt herkullinen pläkä, mutta taidan ripustautua riippumaan ja odottelemaan, että lokit alkavat puoli viideltä nostaa verkkoja ja tapella saaliista. Tämä on semoinen hiljainen järvi, ei moottorit pauhaa, eikä toosat soi, linnut vain ja oli sitä susiulvontaakin, muttei nyt enää ainakaan vuoteen. Ei tänne näille selkosille ajaudu kuin vähän päästään poksahtaneet, eikä meitä ole monta. Paikalliselta olen kuullut, että yksi asumus tässä olisi rajavartijoiden. Sopisi pirtaan, sillä tulet olen nähnyt siellä rannassa vain yhtenä syksynä, muuta liikettä ei koskaan. Oonkin arvellut, että liipotellessani rantansa lähellä luikahtavat maanalaisiin salakäytäviinsä ja kipittävät putkistoissa rajavyöhykkeen vaanimispaikkaan. Näin sen täytyy olla 😉

Kalat hyppivät. Minä hypähdän omaan verkkooni.

Olkoon kesäillan ja valintanne mukaan minkä tahansa muunkin siunaus kanssanne, Klara