Nitistettyä Nuuttia, soutajia ja noituuksia

Hyvä Lukijani,

Nuutti-Talonmies keräili joulukoristukset komeroon odottamaan tulevaa joulukuuta. Juuri ja juuri ehtii paatin laskea vetehen, kun Kulkuset taas :,: kilisee :,: marketeissa. Siihen mennessä ikäisekseen kovin vikkelä, rapakon takana asuva Don Nuutti ehtii hajottaa lelunsa. Mutten mene aiheeseen syvemmälle. 😉

###

Pannulappujen pesemiseksi meni homma täällä ilmoja pidellessä ja yskiessä. Toivottavasti Lukijaani ei sisällä lusiminen ottanut yhtä paljon hermoon kuin meikäläisellä. Ja kun pannulappuja ruvetaan juuriharjalla jynssäämään, on aika kysyä peililtä: ”Tähänkö on tultu?”

Aikaa jäi myös kaikenlaisen joutavan miettimiseen. Kuten: kumpiko ensin on vanhaintalossa, Talonmies vai allekirjoittanut. Talonmies väitti olevansa ensin. Perustelu: ”Ei ne saa sua kaikkien telttojes kanssa mihinkään huoneeseen mahtumaan kumminkaan.”

Luojalle tms. kiitos tänään oli voimia ja etenkin ilmoja lähteä luistelemaan! Lähellä on luistinkenttä, jota tulee hyödynnettyä, kun alueen kläpit on koulussa ja areena auki! Yksin saa painattaa, ei siellä muita muoreja tapaa jäänpintaa kiitämässä, eikä vaareja lätkää lämimässä. Missä ne piileksii? Jokainenhan meistä on opetettu luistelemaan. Oi tuo laji! Pelkkiä euforisia tunnelmia, kun puolihokkareilla kiitää ja nenä puhkoo tuulta. Talonmies ei luistelusta piittaa. On aikapäiviä kuskannut hokkarinsa rottien pellolle. Muistaakohan Lukijani, koska viimeksi nauhoitti luistimet jalkoihinsa? Oikein hyvää tasapaino- ja lihasharjoitusta ikäisellenoi, kypärä päässä tietysti.

###

Luistimista puoli-Salkow suoraan soutuveneeseen, viikonlopun hermopelin keskusnäyttämöön. Lupaan: en rasita Lukijaa paljon, onhan stooria jo eri lähteissä pyöritelty. Kirjaan, mitä ajattelen.

Ensimmäätteeks: hyvä, ettei kuollut. Toiseksi: luin taannoin Annika Hytösen soutaja-Saariosta kertovan kirjan (WSOY 2024). Sai selitystä touhulle. Kolmanneksi: en ihokastani revi soutuhommien takia toisin kuin eräät, jotka ropottivat viikonloppuna äkäisiä viestejä puhelimeeni. Joku soutaa omia fiksaatioitaan, mitäs minä siitä hermoilemaan. No tunnustan, että vuorelta hyppijät (base jump) kyllä vähän harmittaa. Heitä ei tunnu hidastavan, vaikka vierestä kaveriporukka lakoaa. Kuoleman kanssa flirttailijoita.

Saario sen sijaan yritti etsiä paikkaansa merihistoriassa, elämyshakuisuuteen koukuttunut. – Nyt siis sain minäkin sanani sanoa aiheesta. Ja Saariolle kaikkea hyvää, vaikken faninsa olekaan. Ihminen hänkin kuitenkin on. Ja muistutan (ehkä olen kertonut) tapauksesta, kun syvästi säälin pakolla alttarille joutuvaa Monacon miniää saaden sairaalan kahvihuoneessa uskovaisen ihmisen silmilleni: ”Säälit tuommosta rikasta ihmistä!” Veti hiljaiseksi ja mietteisiin. Näinkö Raamattu opettaa? Eikö ihminen ole arvokas itsessään, an Sich ihokkaan väriin, kuosiin ja koruihin katsomatta, ihmisenä? Ja asetan heti jatkokysymyksen: kuinkas itänaapurin tsaarin ihmisarvon kanssa? Jään vaille vastausta itseltäni.

###

Kirjoista vielä: kuuntelen prof.emerita Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa ”Itsekkyyden aika”. Njaah. Taannoin näin jonkun haastattelunsa ja aattelin: ”Oukki-doukki, taas yksi elämänkaaren iltaruskossa katkeroituva syyttelemässä väärinkasvatettuja jälkeenjääviä”, näitähän meinaan riittää.

Kirjan alkuosa vahvisti käsitystä, mutta pitemmälle edettyään alkoi valoakin näkyä. En nääs yh-tään pidä ”pilalla, pilalla, pelkkää p*kaa tilalla”-mentaliteetistä. Sellaisen tunnelman lietsomisesta ei hyödy kukaan. Ja toisaalta: olen tavannut kuolemaansa silmästä silmään katsovia, joiden murheet liikkuvat muissa sfääreissä kuin se, kuinka pieleen joku on mennyt tai paljonko ”protskua” on ”vegehöttelössä”. Pahoittelen näkökantaani. Se on syntynyt vuosien myötä elämän arvon hahmottuessa. Ja että elämästään on joka päivä iloittava. Sillä niin omnipotentti ei ole kukaan, että pystyisi vuoria siirtämään. Meikäläinen on vaan 0,000000012 prosenttia maailman 8,3 miljardista ihmisestä. Joku muu voi olla omasta mielestään enemmän. Niitä tyyppejä näkee ainakin mediassa ja reaalielämässäkin.

Kääntäen: on helppo räpättää, miten pilalla kaikki on ja asiat vain huononee, kun

a) on vielä niin nuori, että ”elämän loppuminen ei vaan oo mun juttu, mut mä pelastan maailman vääryyksiltä” = nk. moraalinen ylemmyys

b) on jo niin vanha, että virkistää mieltä saadessaan ahdistaa pilaantuneita jälkeenjääviä. Joilta kadehtii elonpäiviä, sileää nahkaa ja tuoreita aivoja. Nk. paha noita-efekti (huom. noita = sukupuolineutraali henkilöoletettu)

###

Kas, näihin iloisiin asioihin päätän kepeän jutusteluni täältä tähän, toivotan Lukijalleni iloa lahjansa kanssa, elämänlahjansa siis, ja toivotaan, että pukki ei syö meidän kaalimaan vartijaa!

Voimia, iloa ja eloa toivoo Klara vdKV

…joka ei hitto vie taaskaan millään jaksa Sinuhe Egyptiläistä kuunnella loppuun, moneskohan yritys, joka jää puoliväliin. (Haukottelee.) Olkoon kuinka valtaisan arvostettu opus tahansa. Tiedän parempia, omasta mielestäni.