Lauantaiehtoota lukijalleni!

Heräsin tähän aamuun havaitakseni, että Svedumaasta oli tullut viesti: ”Hur är det med dig i dessa annorlunda tider? Hoppas ni har det lugnare där i sjukvården än här… Det är ju inte riktigt verkligt det som händer…Men för var dag som går förstår man att det är på riktigt och kommer att förvärras.” Ikivanha ystäväni kamppailee siellä kaiken sekasorron keskellä. Kram till Sverige!

@@@

Tässä sitä on tämäkin päivä taas menossa mailleen. Istun tuijottaen ulos työhuoneeni ikkunasta. Vastassa on kuusia, pieniä männynalkuja ja hieman etäämmällä puiston toisella puolella naapuritalon siniharmaa takaseinä. En ole koskaan tavannut noita ihmisiä. En edes tiedä miltä näyttävät, mutta muutama pikkupoika talossa asuu. Näen joskus, kuinka keittiön pitkulaisen ikkunan takana heilahtelee ihmishahmo. Liikkeistä päätellen korjaa astioita pöydästä ja lienee jompi kumpi vanhemmista. Enpä halua heistä enempää tietääkään. Rauhallisia naapureita tässä on, ei mitään valittamista. Myös ympäristö on edellistä asuntoa merkittävästi rauhallisempi. Se oli ihan liki isoa tietä.

@@@

Olen vähän huolissani erään työtoverini jaksamisesta koronamelskeessä. Yksinäinen ihminen, jolla ei ole oikein ketään, jolle tilanneahdistusta purkaa – tai näitä tahoja ei ole riittävästi. On nyt lomalla, joka oli tarkoitus viettää Lapissa. Tunnetusta syystä matka peruuntui. Se olisi kyllä ollut hänelle välttämätöntä.

Olen puhunut kanssaan puhelimessa parinakin iltana työhön liittyvän syyn vuoksi. Aihessa pysyminen on vaikeaa. Puhe rönsyää, hypähtelee asiasta toiseen, väliin hän naurahtaa pikaisesti jatkaakseen taas kuin aikataulua kiinni ajava pikajuna. Puhuu enimmäkseen koronasta, jos kohta väliin kiilautuu pikakommentteja jostakin aivan muusta aiheesta. Miksi joku sairastuu, toinen ei? Miksi miehet enemmän? Miksi nuoria kuolee? Oliko heillä perussairaus? Kuka lohduttaisi Nyytiä? Mikä oli nuoren miehen tapaus Zell Auf Dem Von Kökkelhaimsissa? Entä Horttostanian tilanne? Onko tähdissä elämää? Miksi kuumetta ei mitattu, onko kaikki muistaneet pestä kätensä, entä Lombardian tilanne, pidetäänkö vanhuksista huolta? Että huh ja huh! Jos olisin psykiatrian puolen erikoisihminen voisin sanoa, jotta nyt menee liian lujaa ja on mania päällä. Jään seuraamaan tilannetta. On kuitenkin selvää, lehdistössä jo puheeksi otettuakin, että yksinäisille ihmisille tämä aika voi olla raskas.

”Koronaviruksen vuoksi ahdistuneet ihmiset soittavat yhä useammin Mielenterveyden keskusliiton neuvontapuhelimiin (…).” Jutussa kysytään Mirva Laineelta, mikä ihmisillä on päällimmäisenä. Mirva vastaa: yksinäisyys. ”On paljon niitä, joilla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa huolta ja hätää.” Lähde: Mediuutiset pe 3.4.20

@@@

Kerron tuosta ihan ylimmästä kuvasta sen verran, että paikka on erään pienen, mutta ihanan joen varrella jossain päin Itä-Suomea. Se on seutua, jonne aina hakeudun ja jossa voimaannun niin, että sillä jaksan aina pitkään.

Luonnossa liikkuminen on hengissä pysymisen edellytys varmaan suurelle osalle suomalaisista. Kuten olen lukuisia kertoja sanonut, eivät minua vedä puoleensa nk. must see-paikat, joissa polut on leveät ja joista kirjoitetaan retkeilypalstoilla. Ymmärrän, että jotkut ihmiset niihin paikkoihin hakeutuvat. Kenties yksinäiset polut pelottavat tai maisemat houkuttelevat. Tai syy on se, että bongailevat tunnettuja paikkoja. Viimemainittu koskee etenkin kehäkolmosen sisällä asuvia, olen huomannut.

Onhan vaikkapa Hetta-Pallas tosi kaunis paikka ja ehkä niitä once-in-a-lifetime- juttuja. Olen päiväretkeillyt tuolla monet kerrat, mutten lähtisi päiväretkeä pidempään siellä viettämään. Monet lähimetsät on meikäläiselle merkittävästi rentouttavampia kuin taistelu telttapaikasta jonkun mekastavan retkiporukan vieressä. Haluan tässä yhteydessä toki saada muistuttaa rakkaasta (vino hymy) sanonnasta koskien kaikkia kukkia, kukkia, kukkia, kukkia, kukkia jne jne jne jne vaan vaan vaan.

Tämän päivän retki suuntautui metsätielle, jonka molemmin puolin oli melkoista raiskiota. Näissä paikoissa on se hyvä puoli, ettei sinne mene kukaan ja siellä voi pitää rakkia irrallaan (ei saisi, nythän on kiinnipitoaika). Sanottakoon, että hurtta on nuoruudestaan (1v) aika hyvä tulemaan pillinvihellyksestä luokse. Mutta sataprosenttinen ei tämä koirarotu ole. Sen tiedän vuoskymmenten ajalta, sillä minulla on ollut näitä koiria useita. – Aurinko se porotti raiskiollekin! Hyvä sanonta! Oli ilo pysähtyä suojaisaan paikkaan kuusten taustaverhon eteen evästelemään ja juomaan vähän kaakaota. Siinä sitä mieli lepää!

Hoo, nytpä tuli rakista mieleen, että meillähän on lähipäivinä synttäribileet! Koira täyttää vuoden nimittäin! Saadaan maksalaatiukkoa nakkikynttilöillä! 😀

Voimia lukijalle Klaralta.

Näytetään olevan kotona sekä Indonesiassa että Tulppaanimaassa. Hauskaa! Tervetuloa Tulppaanimaa myös linjoille!

Kerrottakoon, että Tulppaanimaan asukki on ollut samassa kinkeripiirissä kanssani laskujeni mukaan – käsittämätöntä, mutta totta – kaksikymmentä vuotta! Eikä me olla koskaan tavattu! On tämä kyllä mainio vempele tämä tietokone, en muuta sano. Aika ajoin, etekin koneiden alkuaikoina motkotettiin kuinka nämä on viheliäisiä. Nytpä se tässäkin kaaoksessa kumminkin nähdään mikä hyöty tietokoneesta on. Huomisaamuna on etäseminaari, jossa olen yhtenä puhujana. Ei tarvi Chanelin kävelypukuun survoutua, eikä LaPoissonin (tmv) korkkareilla kipottaa menemään. Sen kun istuu venähtäneissä versoissa koneensa äärellä villasukat jalassa ja keskittyy olennaiseen eli asiaan. Ja niin tekevät muutkin ruutujensa äärellä.

@@@

Siitä tulikin mieleeni, että katselin tänään tapani mukaan Ruotsin viranomaisten tiedotustilaisuutta. Seuraan Ruotsin tilannetta henkeä pidätellen: mitä ne meinaa!? Nyt huomio kyllä suuntautui myös socialstyrelsenin naisen käsittämättömiin henkkamaukka-kolleke-housuasuun. Ei tulisi Suomessa viranomaisella kyseeseenkään lompsia tv-kameroiden ääreen semmoisissa housuissa!

No, koko sveduporukka oli kyllä jotenkin poissa tolaltaan ja valtionepidemiologi laittanut tilalle varamiehensä. Statsminister Löfven omassa puheessaan taisteli urheasti, keräsi efforttia ja hengennostatusta ja sai lopulta ponnekkaasti sanottua Kovat Sanat ja ryhdikkään, mutta erittäin shokeeraavan ja mullistavan päätöksen. Nimittäin: vanhusten huushollin osalta ei pelata enää suosituksilla, vaan nyt käsketään, että mummolaan ei mennä! Siinä sitä on ruotsalaisille nielemistä, kun diskuteeraamisesta on siirrytty käskemiseen. Me humppakansalaiset ja finnjävelit ollaan käskemiseen totuttu. Me ollaan hallintoalamaisia ja pysytään kiltisti mummun kaappikellon ja gobeliinin ääreltä kauempana. Meitä on käsketty vähän pahemmissakin tilanteissa. ”Eikö sana kuulu!” meille on sanottu jo vaippaikäisestä. (Sain joskus remmiäkin, muistan hyvin. Onko rikos vanhentunut vai haetaanko mummonhorisko karanteenin väistyttyä hovioikeuteen vastaamaan teoistaan, niin vielä!)

Ärligt sagt, så jag gillar svenskar o. önskar dem styrka till o. allt gott. Jag har ju vänner där. Samma på finska, että ruotsalaiset on meikäläisen suosikkeja ja kavereitakin. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että säilyvät ruotsalaisessa ihmiskokeessa* terveinä tai ainakin joltisestikin voimissaan. *maailman lehdistössä käytetään tätä ilmaisua, en keksinyt itse.

@@@

Illan päälle testasin ZOOM-etäyhteyttä koputtelemalla lapsenlapsen ruudun takana. Pienokainen oli eilen pamauttanut leukaansa kolmen tikin haavan ja oli ruudun toisella puolella lappu leuassa. Jaoin hänelle etäyhteydellä työpöytäni ja latailin siihen Dropbox-pilvipalvelusta (ikivanha luottokaveri, josta en luovu) lataamani videon. Siinä hän hytkytteli ”These are the sounds that the animals make”– laulun rytmeissä alta vuosikkaana. ❤

Voi tuota mussukkaa! Kyllä olemme hänestä kiitollisia joka ainut päivä! Jos ja kun lukijallanikin ehkä on lapsenlapsia, niin onni sielläkin päin ylimpänä heiluu.

@@@

Tässä on ollut etätyöpäiviä ja ne jatkuvatkin huomisen jälkeen. Huomisiltana käyn kuitenkin treffaamassa muutaman potilaan. Haluavat tulla meikäläistä tapaamaan kaikesta huolimatta. Illan päälle tässä jo mietin, soittelisinko ja kyselisin, mikä vaivaa ja voisiko tapaamisaikaa sopia kesemmälle. Päädyin sitten kuitenkin siihen, että menen paikan päälle. Olen varautunut, että osa peruu aikansa tai ei tulekaan. Eipä se haittaa. Ymmärrän kyllä tilanteen.

@@@

Lisään aiemmin aloittamaani Korona-ajan Virkistyslistaan sen, että meikäläiselle ulkoilu ja pyöräily on ihan must, että järki ei lähde. Sen vuoksi rukoilen hallitusta, etteivät etene ulkonaliikkumiskieltoon. Onneksi on tuo koiranroikale kumminkin alibina.

Jos joku lukijani haluaa kuulla ajatuksiani tuosta kirotusta viruksesta, niin voin tehdä siitä päivityksen. Itsellä on eilisen jälkeen ollut sellainen olo, että koitetaan Talonmiehen kanssa nyt vaan mennä päivä kerrallaan ja yrittää edes hetkeksi unohtaa tämä ikävä juttu. Hetkeksi sen unohdinkin, kun pesin saunan ja laittelin pyykkejä kuivamaan. Ikkunat pitäisi vielä pestä. Siinäpä oivallinen taukojumppa etätyönapsuttelun välissä.

Voimia lukijalle toivoo Klara

Oi että mä virkistyn, kun mä katson tuota kuvaa. Se on otettu joku päivä sitten. Tuossa oli jänöt hypelleet ristiin rastiin ja auringonkilo lämmitti selkää. Pysähdyin haistelemaan raitista metsäilmaa ja kuuntelemaan. Tiaisten ääniä kuului. Pyyt tuossa kohdilla paljon viheltelee, mutta nyt olivat omisssa puuhissaan. Teerenpeliäkin tuolla alueella pidetään ja keväisin kuuluu kova pulputus, kun heiloja jaetaan itse kullekin ja tyhmimmät jää ilmankin. Lähellä on myös järvi, jossa on kirkas vesi, ihania pyöreitä kiviä ja järvisimpukoita. Melon siinä toisinaan.

@@@

Kiitos lukijalle, kun on siellä. Huomasin kartasta, että Indonesiassakin ollaan kotona. Miten mä en ole älynnyt sinne Indonesian blogiin mennä katsomaan mitä kuuluu. Yritän muistaa blogin nimen ja ellen muista, niin voiko varoiksi indonesialaiset laittaa linkin nimen tähän kommenttina? En ole aikoihin käynyt gmailissakaan, jos joku sinne on jotakin laittanut. Sinnekin voi indonesialaiset blogin nimen laittaa, käyn kurkkaamassa. Mutta tässä tulisi samalla muillekin linkki blogiin. Jätän gamelanit soittamaan indonesialaisille virtaa kintaaseen.

Gamelania kuulee täältä: https://www.youtube.com/watch?v=c1AiCTJ9t8g

Tuo on kyllä erikoista musiikkia! Samalla kuin kakofoniaa, epävireistä länsimaisen korvaan ja outoa kilutusta, rytmikin välillä hidastuu nopeutuakseen sitten uudelleen. 😀 Meikäläiset Säkkijärven polkkalaiset ja teinminäpillinpajupuulaiset ollaan -saa sanoa, että- suoranuottisempia. Töttöröö! (Mitä! Nuoteistako nuo gamelanilaiset soittaakin. No menköön nyt.)

@@@

Mietittiin Talonmiehen kanssa minne lähdettäisi. Että josko piristettäisi tätä …mikä tämä nyt olikaan poikkeuslakien alainen aika. (Gamelan kolisee kurkku suorana ja akkuna on apposellaan, joten naapurit ehkä tuumii, jotta poikkeustila alkaa ottaa tässä osoitteessa lujille.)

Niin, me mietittiin, että jos muutettaisi aina pariksi päiväksi johonkin. Aloitettaisi muuttamalla vaatekomeroon (Playa de Los Comeros). Jos sieltä raivaa vähän hyllyä vähemmäksi ja siirtää pientä vetolaatikostoa, niin kyllä siihen kaksi petiä mahtuu. Talonmies sanoi, että hän voi keitellä Trangialla ruoat, kun se kuulemma retkottaa sopivasti päivästä toiseen siinä hyllyä täyttämässä niin kuin mun muutkin retkikamppeet. Niitähän voi tässä käyttää yöpymiseen. Teltta ei kyllä mahdu vaatekomeroon, mutta tarpin saa ainakin yöksi levitettyä makuuksien päälle. Jos kaasu loppuu, voidaan jatkaa risukeittimellä. On mulla kompassikin siinä retkiromulaatikossa siltä varalta, että pimeässä eksytään.

Vaatekomerosta voitaisi viimeistään pääsiäiseksi muuttaa keittiön (Santa Kitshen) puolelle. Olisi jääkaappikin lähempänä.

Tämmöisiä me täällä mietitään. Yritetään ottaa huumorilla, vaikka kyllä tietysti huoli painaa takaraivon sisäosia. Omalla kohdalla mietin jälkeläistä, joka edelleen on tietyissä tehtävissä kaukana ulkomailla. Näyttää kyllä reagoivan lähettämiini tyhmiin watsapp-viesteihin ihan virkeästi. Wanharouva eli äiree on takalukittuna palvelutaloon. Ei osaa enää vastata puhelimeen, eikä sinne kovin taajaan kehtaa hoitajille soitella terveisten lähettämiseksi. Eipä niissä oikein paljon itua olekaan, kun muistia mummolla on niin kovin huonosti enää.

Lopuksi sanon, että täällä missä asutaan rysähtää tuo kirottu k…na kunnolla niskaan arvioni mukaan viikon parin sisällä. Pelkokerroin on kova, että joutuu taas eturemmiin päivystämään, jos nuoremmat kaatuu tautivuoteelle tai uupuu. Voi sanonko mikä. En sano. Sen sijaan toivotan lukijalleni sielunrauhaa ja laitan lohtukuvan.

Terveisin Klaara

Hyvä lukijani,

huomasin tässä blogisivun teknisiä seikkoja tutkaillessani, että yksi teksti oli tyyten tipahtanut pois. Tahtoo sanoa, ettei ollut julkistunutkaan ja ihan oikein minulle. Mutta kyllä tästä nyt salaliittoteoria väkisinkin nousee vaihtoehtona mielehen. Se oli nimittäin kirjoitettu täysin laittomalla, paheksuttavalla ja kerrassaan linnatuomion ansaitsevalla pikareissulla metsämökille. Pthyi! Täysin sietämätöntä moukkamaisuutta, mutta lukija sallinee puolustuksen puheenvuoron:

• aloin kärsiä ahdistuneisuusoireista, jotka ilmenivät levottomuutena ja ennen muuta takykardiana, joka tarkoittaa kiihtynyttä sydämen sykettä
• vastuualueitteni käsittäessä monenlaista toimenkuvaa alkoi niistä jokainen vaatia osuuttaan likipitäen seuraavana aamuna hallituksen poikkeustilapäätöksen jälkeen. Email-rumpu alkoi lyödä semmoista tahtia, että saapuneen viestin tulokilahdukset piti melko pikaisesti laittaa äänettömälle, jottei ihan mennyt karusellin narut sekaisin meikäläisellä. Kaikissa em. viestiessä oli keskeisenä elementtinä vaatimus ratkaista uuden tilanteen mukanaan tuomat käytännön järjestelyt tyyliin kaikki-mulle-heti-tänne-nyt. Kukaan ei ilkeyttään näitä värkkäillyt, mutta jokainen halusi siivota oman tonttinsa nyt heti ja pikaisesti. Meikäläinen ja pari muuta onnetonta kohtalotoveria vain olivat se kohde, joka killui kaikkien hirttonarujen toisessa päässä
• näin ollen tankkasin auton ja ruokakassit kotopuolessa ja kaasutin maantielle kohti metsämökkiä stabiloidakseni sykkeeni edes kuta kuinkin kuosiin. Muistakaa suojella aina ensin itsenne ja laittakaa kaasunaamari vasta sen jälkeen lähimmäisenne kasvoille!

No, salaliittotoimiston saneeraamassa postauksessani ei nyt mitään järisyttävää ollut. Eipä tässä nyt mitään sen järisyttävämpää ole tapahtunutkaan, vai mitä ;> ….ja tuo on vino hymy tuossa perässä.

@@@

Kuinka saan pääni pysymään jossakin järjestyksessä? – Klaran ohjekirja.

1. Täytyy pitää uutispimentopäiviä (Huom. jos pystyy. Itse pystyn huonosti, utelias kun olen). Tänään tosin olen ollut vähemmän uutislähteissä kiinni. Seuraan erityisellä mielenkiinnolla nyt Ruotsin edelleenkin outoa käytöstä ja toisella korvalla Trumpin puheita. Niin se näyttää olevan, että Kiina saa Amerikan polvilleen, saa kuin saakin. Ihan kaukaa haettua ei salaliittoteoria olisi tässäkään: Wuhanin biologinen ase, jossa menee nyt myös Eurooppa polvilleen. (Eikö ne voisi siirtyä maatakiertävälle radalle niitä sivettikissojaan ja lepakoitaan kokkaamaan?)
2. Täytyy miettiä myös positiivisia puolia tässä omituisessa ajanjaksossa.
3. Kannattaa soitella näköpuheluja kavereille ja sukulaisille (Face Time ja mitä niitä on). Tai jos ei halua niiden naamataulua katsella, niin rimpauttaa ihan tavan puhelun vain. Nythän monilla on aikaa rupatella. Sekin on terveellistä, että joillekin tulee pakkopysähdys oravanpyörästä. Ei tämä kumminkaan kestä kuin kepeät 2-3 kuukautta valistuneimpien arvioiden mukaan. Hip hei! ;D
4. Pitää muistaa säilyttää päivärytmi ja käydä ulkona.
5. Kannattaa muistaa, että suurimmalle osalle tämä tauti on tavallinen hengitystieinfektio. Monikaan ei kuole nimittäin (eikö ole hyvä lohtu sekin :D), niin kuin ei ole aiemminkaan kuollut hengitystieinfektioon.
6. Kannattaa kokeilla uusia ruokareseptejä omassa työmaaruokalassa. Jos siis on etätyössä.
7. Kannattaa yrittää pitää tsemppi päällä itsellä, niin se tarttuu muihinkin, joita tosin ei saa tavata ketään. 😀 Mutta naapurille voi aina ikkunasta huiskuttaa ja pyöräyttää vaikka joku iloinen ralli sirmakalla. (Jos koiran hermot kestää.) (Ja naapurin.) (Naapuria ei näy. Missähän se liesuaa.)
8. …ainakin nämä… kerron jatkossa lisää jos keksin.

@@@

Tänään tein poikkeuksen ja käväisin kaupassa. Se on normaalisti Talonmiehen hommia. Kaupassa törmäsin kahteen kollegaan. Toinen näytti livahtavan viinakauppaan ja toinen oli kerännyt kärrin täyteen ruokatavaraa. Sanoi vievänsä osan kaverilleen, joka on karanteenissa.

Näin siellä myös naisen, joka oli vetänyt jonkun turvasuojamaskin naamaansa niin, että vain silmät vilkkuivat myssyn ja naamarin välisestä rakosesta. Kädessä oli kertakäyttöhanskat. Ajattelen tuosta niin, jotta saattaapa olla, että osalla tämä juttu menee liiankin tiukasti nahkan alle. Mutta kyllä me nyt otetaan tämä vaan ihan rauhallisesti, aatellaan että se tulee mikä on tullakseen ja kaikesta siitä selviää, mistä pittää selvitä. Melko varmana pidän omaa sairastumistani ja sen tiedon otan vastaan kylmän viileästi niin kuin suomalaisilla on tapana asiat ottaa. Mikäpä se muukaan auttaa – mitäpä se hyövejää.

Vointeja lukijalleni!

Klara, joka laittelee virkistyskuvia tänne lukijalle, josko ne häntä virkistäisivät ainakin aattelemaan, että kesä se tulee väistämättä joka tapauksessa! Jesh! (Osa näistä on voinut olla blogissani aiemmin, mutta haitanneeko tuo.)

– Ruotsissa Sahlgrenskan sairaalassa, joka on kai Jöötteporissa, on nyt ohjeistettu, ettei maskeja enää tarvita koronaepäiltyä tutkittaessa (tieto mediasta)

– Ruotsin ylin koronavastuullinen virkamies Anders Tegnell sanoo aamun expressenin tv-lähetyksen videoklipissä, että Tukholmaa ei suljeta. Ja lisää, ettei hän ole kuullut, että Kiinaa lukuunottamatta olisi missään suljettu suuria kaupunkeja, etenkään pääkaupunkeja (ihan itse katselin jutun)

– Ruotsin Anders ei taida sivulle vilkuilla? Ehkei tiedä, että Suomessa on pääkaupunki? Vai jättikö Uudenmaan motituksen tietoisesti sanomatta? Haluan uskoa viimeiseen vaihtoehtoon, jos kohta se tekee kyllä Andresin motiivit vielä omituisemmaksi. Toisaalta: Ruotsissahan tiedetään tosi vähän Suomesta. Ihan yhtä niukasti kuin me Virosta, siis me, jotka ei käydä siellä. Monta virolaista työkaveria on kyllä kumminkin, bai the wei. Yhdeltä opin mitkä on virolaiset viinasukat 😀 Tietääköhän lukijani :D?

Yhteenveto / Klaran Pseudotieteen Laitos (KPL), asia: Svean marsipaanimaan tilanne.

– kansantaloudellisista syistä Ruotsissa tietoisesti pyritään laumasuojaan. Siis siihen, että osa kansasta nyt vaan sairastaa. Tästä on etua lukutaitoisille ja -kykyisille, jotka osaavat suojautua äkäisimmältä viruksen versiolta. Epidemian alkuvaiheessa sairasvuoteelle kaatuvat hierovat samalla elimistössään koronaviruksesta kesympää versiota, kun puolustussysteemi nakertaa viruksen sairastuttamiskykyä eli virulenssia.

…Klaran pseudotieteenlaitos kommentoi: annetaan siis palaa vaan, niin yhteiskunta pysyy joltisestikin tuottavana ja…pakko sanoa mitä hirveää nyt ajattelen: samalla äkäinen virustulokas karsii rattaista heikompia yksilöitä kuten ikivanhat ja somalit, joita on läjäpäin sairastunut, koska eivät ymmärrä asiaa ja viihtyvät keskenään. Osahan ei osaa lukeakaan ihmisen biologian tajuamisesta nyt puhumattakaan (olen itsekin tälläisiä tavannut).

Ylläesitetty on siis täysin omaa vainoharhaista päättelyä, eikä perustu mihinkään muuhun kuin omaan järkeilyyn, jolle en paljoa perusta itsekään, enkä suosittele sitä lukijallenikaan. Kyllä mää nyt vaan hirviästi silti ihimettelen, että tähänkö on tultu kansankoti-idean kanssa. Enkä sano tästä aiheesta enempää, ainakaan tänään ;). Mulla on riikinruotsalaisia kavereita. Hei på er! (Ei ne ymmärrä suomea.)

Status praesens:

Istun takaterassilla, johon paistaa ihanasti aurinko. Join juuri oikein kermakahvit sen kunniaksi, että roikuin kaikki rännit läpi ja tyhjensin roskista. Osa ränneistä oli vielä jäässä. Helppoa kuin heinän teko, koska lumikasat on niin isoja, että ränniin ulottui helposti.

Kämppä on siivottu, takka tyhjennetty ja aika lähteä Ganossan matkalle. Lukijani ehkä tietää Ganossan matkan ja on käynyt siellä itsekin?

Ihan hirveä sääli on jättää paikka kauniiseen kevätsäähän. Mutta juuri Lääkäriliitolta tulleen tiedon mukaan olen velvollinen osallistumaan hätätyöhön, jos kutsu käy. Toivottavasti ei käy.

Sen lisäksi sähköpostini laulaa erinäisiä tehtäviä, läpikäytäviä tekstejä, tarkastettavia dokumentteja, kannanottoa odottavia word-tiedostoja ja perehdyttäviä linkkejä. Eilen tuli aamupäivän aikana 11 kannanottoa odottavaa emailia ja iltapäivällä oli kaksi etäkokousta. Niistä viimeinen kesti puoli kuuteen. Toissapäivänä sain 3,5 tunnin aikana tulleet emailit. Niitä oli 17, kun kahta ei lasketa. Kellotin oikein tuon piruuttani.

Vae niin, ketä kiinnostaa! Luulenko olevani erittäinkin tärkeä ihminen tässä maailmankaikkeudessa? Kysyn sen tiaiselta, joka istahti lähistölle rupattelemaan. Hänellä on kaikkeen aina selkeä vastaus höyhenpeitteen seassa takataskussa: ”Tsuuurrrrrp!”

Ymmärsin.

Hyviä vointeja ja mielenvireyttä!

Klara,

jonka syke on laskenut normaalilukemiin. Laittomalla reissulla oli siten edullisia terveysvaikutuksia.

Esipuhe lukijalleni: aloitan tässä päiväkirjaa tästä hitonmoisesta taudista, joka rantautui maahamme viirusilmäin maasta, jossa luultavasti lepakko söhläsi viruksen sivettikissaan tai muuhun omituiseen otukseen, jonka kautta se tuuppautui ihmispolon soluihin. (Minkä heikkarin takia ne ei saa niitä outoja eläintoreja hallintaan siellä pääskyspesien syöjien maassa.)

Olen pitänyt itselleni koronapäiväkirjaa jo toista viikkoa, mutta tartutan sen nyt tähän alustaan, jossa toki olen jo viruksen tavoin liikkunut vuosikaudet. Ehkä lukijani on kärsinyt jo vuosia viruksenomaisesta toiminnastani tietokoneensa näytöllä ? Tilanne kroonistunut? Mitään rokotettahan tähän ei tunneta. Siis ei auta kuin jatkaa.

@@@

Omasta tilanteestani kerron sen verran, että toimenkuvani on omasta halustani varsin monisyinen. Koska en aivan tarkkaan halua avata henkilööni liittyviä yksityiskohtia, niin kerron hieman kryptisin sanakääntein toimenkuvastani. Se koostuu tutkimustoiminnasta, siinä on opetus- ja koulutustoimintaa, siinä on toimimista sairaalaympäristössä muutamassakin tämän maan sairaalassa, privaattivastaanottoakin on. Pääpaikkani on kuitenkin suuressa sairaalassa, joka ei käytä Apottia 😀 (onneksi).

@@@

Nyt siis on rajoitettu uusmaalaiset omaan karsinaansa. Tätä juuri tv:n kautta kansalle rautalangasta väännetään. Ja missä istun minä? Metsämökissäpä tietenkin. Ja tätä asiaa haluankin tässä nyt avata. Tai ennemminkin puolustella näin kertoen:

…tankkasin autoni ja hankin ruokakassin kotipaikkakunnallani, hyppäsin autoon ja ajoin suoraan mökin pihaan ketään näkemättä tai halaamatta. Saapastelin tavaroineni mökkiin. Huomenissa paahdan mökissä etätyötehtäviäni. Ja kun tiettävästi aurinko paistaa, niin kuin aina elämässä ennen pitkää, niin ripustan vähäksi aikaa jalkaani metsäsukset tai lumikengät ja painelen metsiin. Ketään en aio tavata, en käy kaupassa, en postissa, enkä missään.

Ja jos kuume alkaisi nousta, kurkkua pistellä ja tulisi kuivaa yskää, niin hyppäisin rattiin ja painelisin kotipaikkakunnalle. Näin toimisin. Henki tuossa virustaudissa menee ahtaalle vasta parin päivän päästä, joten mitään tarvetta ei olisi ampua mökkipaikkakunnan terveydenhuoltoon, enkä tällä paasaamisella menisikään. Sillä se on niin paheksuttava ja kansa siitä kuohuu, jotta kuolisin ilman muuta mielummin itsekseni. Mutta eipä mennä asioiden edelle.

@@@

Sitten sana ulkomailta tulleista suomalaisista. Jos on veronsa Portugaliin maksanut, niin heille sanoisin, että son moro. Seuraavalla koneella takaisin ja ins Allah. Sikamaista on shoppailla isänmaatamme tällä tavalla. Jokainen hoidattakoon itsensä siellä, minne veronsa maksaa. Ei pidä tulla pullavadin reunalle ronkkumaan, kun omaa persusta alkaa poltella. Huom: se, joka maksaa veronsa tänne, on ilman muuta oikeutettu saamaan myös palvelut ja turvan kotimaastaan niin halutessaan. Jokainen kotimaalleen lojaali saa minun puolestani asua missä haluaa.

Sairauskertomukset ei totta vie ole ajan tasalla edes niillä, jotka ovat aina Suomessa asuneet. Kanta-arkisto on ihan bull shittiä, ei sitä kykene lukemaan. Sitä ei sellaiseksi ole tarkoitettukaan 😉 että kaikki tekstit on pakattu samanlaisiin kirjekuoriin. Tahtoo sanoa, että klik-klik-klik, joutuisi klikkailemaan kirjeen toisensa perään auki, jotta näkisi missä on vain laboratoriotutkimusten tilaus ja missä taasen joku toisen lääkärin tekemä kirjaus, josta on hyötyä siinä tilanteessa. Joku kollega käytti Kanta-arkistosta vertausta, että kaapissa olisi 30 kirjekuorta, joiden päällä ei lukisi mitä sisällä on. Tietoa etsiessä joutuisi aukomaan yhden kirjekuoren kerrallaan löytääkseen joukosta sen yhden ainoan, jonka tarvitsisi.

No miten käytännössä menetellään, jos tekstiä ei ole? Silloin kysytään potilaalta – usein oikein hyvä tiedonlähde ja väitänpä, että potilaan kertomasta saa monesti selkeämmän kuvan kuin potilaspapereita lavaamalla.

No, jos potilas on esim. tajuton, dementti tai niin humalassa, että on sammunut, niin sitten vain otetaan järki käteen. Tutkitaan potilas, koitetaan haastatella saattajia tai ambulanssihenkilökuntaa ja lopuksi koitetaan päätellä, mikä on kupletin juoni. Otetaan perustutkimuksia, laboratoriota ja sen semmoista ja aina sieltä jotakin hoidettavaa tai seurantaan otettavaa löytyy. Aika usein ihminen joutuu sairaalaan ihan vain siitä syystä, ettei selviä siinä tilassa kotona eikä vaikkapa putkassa.

@@@

Koronasta mieltä tänään?

• rajoittamistoimista: oikein toimittu. Ihmettelen suunnattomasti Ruotsin toimintamallia: antaa mennä vaan! Katselin tänäänkin Ruotsin tiedotusvälineissä ollutta live-lähetystä, jossa sikäläiset ”THL”:n virkamiehet pitivät tiedotustilaisuuden. Ydinhuomio (joka tänään oli otettu esille Hesarissakin): erilainen linja Ruotsissa (huh huh, lisään näin meidän kesken)
• pääministeri hoitaa hommansa jämäkästi ja luottamusta herättävästi
• Orpo se vaan naureskelee toinen suupieli ivallisessa hymyssä ja tekee politiikkaa kaikesta, tästäkin. Lähde: haastattelunsa Aamuradion lähetyksessä pari aamua taapäin, Yle Areenassa.
• en lähde tästä mökistä Uudellemaalle, kun en asu siellä. Kotiin lähden parin päivän päästä. Pakko oli tulla tänne rauhoittumaan, kun leposyke alkoi olla merkittävän koholla pelkästä stressistä.
• jos puhelin soi ja siinä on sairaalan numero, niin alan kirkumaan. Ei musta enää ole teholääkäriksi ja vaikka olisikin, niin sanon, ettei ole. Olen korteni kantanut hitto vie. (Mutta tottakai sitten kumminkin menisin, jos hätä olisi suuri… ja mentävä olisikin, kun se on työehtosopimuksessa)

Mutta lopuksi ongelmista suurin: uskallanko mennä ensi viikolla kampaaja-ajalleni?

Jään sitä miettimään ja nousen uunin pankolle yöpuulle.

Kuulumisiin Klara (Kuvat karanteenissa, käskivät tiedottaa ;D)

Heipparallaa, korona-alamaiset!

Kuinka siellä on voitu ja onko kuivaa yskää, kuumetta ja lihaskipua, ehkä pientä nokan tippaisuakin ollut teilläpäin? Hyvä, jos vointi on kohdillaan, eikä mieli ole kovin murheinen.

Tulin tässä illan päälle töistä. Kellon viisarit ehtivät kiertää koko kierroksen siinä puuhassa. Läksin nimittäin pirtiltä aamuseitsemältä ja palailin samoihin aikoihin puoli vuorokautta myöhemmin, kun kaunis aurinkopäivä oli jo painumassa mailleen. Koronakiirettäkö? Eipä lainkaan. Kaikenlaista soittelua, puhelimeen vastailua, kirjallisia töitä ja jokunen hanskat kädessä tehtävä hommakin. Mitään potilasruuhkaa ei ole (vielä?). Toimipaikassani oli päivystyspuolikin kuulemma kovin hiljainen. Sama huopatossutehtaan meininkin on ollut viikonloppunakin. Silloin lähityötovereistani kaksi oli päivystysremmissä.

Työhuoneesta lähtiessä oli tunnelma omituinen ja epätodellinen – kuin kauhuleffassa. Sairaalan käytävät kumisivat tyhjyyttään yhdellä pääkäytävistäkin. Siellä on tavallisesti monenmoista kulkijaa ja sairaspaarien lykkääjää. Nyt: ei ketään. Sairaalan edessä taksit seisoi jonoon jämähtäneinä, pihat ja ajoväylät ammottivat tyhjillään. Aattelin, että fiilis on kuin rajuilmaa odotellessa. Että kohta se räsähtää ja onko pyykit otettu varmasti sisälle. Koko maa vetää nyt henkeä – aiheesta.

Presidentti puhui viisaita perjantain radio-ohjelmassa. Ehkä lukijani kuunteli? Ellei, niin laitan linkin alalaitaan. Kuuntelin Saulin puhetta ajellessani läskipyörällä pellonlaitaa läskipyörällä: viisaita sanoja. Ja Jennikin oli valinnut niin -hellan lettas sentään – jennimäisen kappaleen loppusoitoksi, että ensin alkoi itkettää ja sitten pääsi kyllä räkänauru, jota Talonmies jatkoi kotona, kun soittelin kappaletta hällekin.

Matkan varrella tuli vastaan lenkkeilevä pariskunta ja joku koiraihminen. Kiersimme tyylikkäästi ja automaattisesti toisemme kauempaa. 😉 Ja tähän on tultu, että lenkkikaverini ei uskalla lähteä kanssani ulkoilemaan edes kahden metrin välimatkan turvin. Hän asuu runsaan kymmenen kilometrin päässä ja siellä pysyy 😀 On semmoinen terveysintoilija ja on aina nähnyt terveysuhkia, kauhut kaikkialla. Ymmärrän hyvin, ettei halua tavata, vaikken tiettävästi koronapotilaita ole tavannutkaan. Mutta epäilee oman terveytensä puolesta, sen verran vaarallinen on meikäläisen työ. (Voi sitä höppänää kullanmurua!)

Kaikkihan me tällä hetkellä pelkäämme toisiamme. Työpaikallakin huomasin vaistomaisesti nojautuvani hieman loitommalle jonkun tullessa lähietäisyydelle puhumaan. Kaikkinensa kumminkin nostan hattua työyhteisölleni, lääkäreille ja hoitajille. Mikä tsemappaus, mikä rautainen rutiini tälläisiin tilanteisiin! Pienemmällä mittakaavallahan näitä on vuoskymmenet pakostakin harjoiteltu. Milloin on ollut tuberkuloosipotilas tutkittavana, milloin HIV tai AIDS-vaihe, milloin virushepatiitti, milloin tippuri – influenssasta tai pienemmistä räkätaudeista puhumattakaan.

Tapasin tänään tietyn työhomman hoitamisen yhteydessä useamman sellaisen hoitajan, joiden kanssa on parikymmentä vuotta aiemmin painettu urakalla duunia yön yli ja taisteltu monenlaisissa hetteiköissä ihmispolojen terveyden eteen. On ollut tosi vaikeita tilanteita, aamuöisiä kiperiä päätöksenteon hetkiä ja hätätilanteita. Niistä me ollaan vaan läpi menty toinen toistamme tsempaten. Ja vaikka sittemmin on iän karttuessa itse kukin siirtynyt lähinnä päivätöihin, niin kaikilla meillä läikähtää sydämessä, kun toisemme tapaamme. Tulvahtaa yhteinen muisto, yhteenkuuluvuuden ja toisen tukemisen ilmapiiri. Se, joka meitä kantoi sudenhetkien yli. Ai, että mä olen näille naisille kiitollinen osakseni tulleesta tuesta ja ymmärryksestä! Monenkaan nimeä en enää muista, mutta jokaisen eteen tekisin kaikkeni, jos tarve tulisi. Aina he huikkaavat iloisesti: ”Hei Klaara, suakin näkee! Hauskaa! Mitä kuuluu!” Nämä ovat hoitajia, jotka roiman palkankorotuksensa ansaitsivat. Hoitajia, joita meistä lääkäreistä jokainen kehuu ja arvostaa. Heillä ei lue rintapielessä ”Sairaanhoitaja, AMK”, eikä nokka nouse korkealle, kuten joillakin nokkavilla besser wisser-hoitajatyttösillä. He arvostavat itse itseään ja ammattiaan ja heille riittää se, että ovat rautaisia ammattilaisia. Tekevät ne työt, jotka sairaanhoitajan ammattiin kuuluu ja antavat lääkärin tehdä rauhassa ja häiriköimättä ne työt, joihin edellytetään lääkärin koulutusta. Työnjako on selvä ja Suomen lain mukainen.

Moni nuori hoitaja ei tiedä, mitä tehtäviä Suomen lain mukaan saa tehdä vain lääkärikoulutettu ja mikä puolestaan kuuluu hoitajatutkinnon suorittaneen työnkuvaan. Poikkeuksia onneksi löytyy! Mutta aika ajoin käy mielessä kirje sairaanhoitajakoulun rehtorille, kun toimenpidehuoneeseen astahtaa sairaanhoitajaopiskelija ryhtyen kovaan ääneen yksityisasioitaan setvimään välittämättä huoneessa olevasta potilaasta ja mitätöntä pientä ajatustoimintaa suorittavasta lääkäristä. Siinä joutuu sitten sanomaan sen, mitä nolona hissukseen pälpätystä kuunteleva kokenut hoitaja ei tytölle kehtaa sanoa. Siis, että täällä ei pälätetä omia asioita, täällä on potilas ja minä teen ajatustyötä. Silloin nuori opiskelija pyörittelee näkyvästi silimiään ja nakkelee niskojaan. Semmoista on sattunut vastakin. Koivuniemen Herra on kyllä tullut mieleen. Ja jotta lukijani ei aivan menettäisi uskoaan Suomen terveydenhuollon tulevaisuuteen, niin sanon senkin, että onneksi on myös kovin näppäriä ja heti hoksaavaisia vastavalmistuneita hoitajia työparina. Vielä on toivoa!

Tässäpä lukijalleni, jos hän nyt enää on linjoilla (siis jos on kyllästynyt, ei koronan kourissa). Nämä terveydenhuollon jatinat ei ehkä ole sitä seksikkäintä mediamateriaalia.

Tulipahan nyt kumminkin kerrotuksi. 😀

Gesundheit! Klara

Ohessa linkki presidentin radiohaastatteluun perjantaina 20.3.20:

https://areena.yle.fi/1-50443736

Walmartissa, joka on jenkkiläinen sekatavarakauppa, on tuollainen muovikassihyrrä, johon kasööri pakkaa rompetta sitä mukaa kun sille hinnan saa kassaan kilhautettua. Siinä ei muovikasseja säästellä, kun walmarttilainen ostostelija kärryään kassalle kuskaa.

Ostin retkeilyvarusteita ja onnistuin niistä laatimaan sellaisen valepommin, että matkatavaroitani oli vähän kurkisteltukin. Vaan väliäkös tuon: siellä oli vain retkikattila ja kolme muovipurkillista tulitikkuja. Tosin ne paloivat sitten kotieteisessä kokeiltuna kuin pahasti käryävät tähtisadetikut ja niistä lähti jumalaton katku. Piti lyödä ovet ja akkunat auki, ettei palovarottimet alkaneet huutaa. Mikäli lukijani on koittanut aamuyön tunteina nuijia kirkuvaa palovarotinta hiljaiseksi niin tietää, että siinä on oma hommansa siinäkin.

@@@

Pelataanko koronaa, vai? No, tämän kerran. Olen kyllä kovin ahkerasti haastatellut sekä asiantuntijoita että asiaa tuntemattomia ja kaikilla on ollut rutkasti näkemyksiä. Yhteinen näkemys on, että alkusoitto menossa ainakin täälläpäin. Elämme toivossa, että tilanne menee kuten Saksassa: vain jokunen menehtynyt. Olemme varmoja, ettei se mene kuin poskisuudelmien ja tiiviiden perheasumisten Italiassa, jossa on katastrofi, kuten tiedämme. Euroopan tartuntatautikonsortiota kannattaa kuulemma seurata. Siellä tiedot ovat lähimpänä tämänhetkistä. Laitan tähän linkin:

https://www.ecdc.europa.eu/en/novel-coronavirus-china

Eilen kollegaa kuunnellessa ja sivusilmällä seuratessa kävi mielessä, että jotkut on jo epidemian tässä vaiheessa ajaneet ittensä sellaisille kierroksille, ettei mitään rajaa. Saattaapa käydä niinkin kuten 300 km päässä toisessa sairaalassa työskentelevä kaveri totesi, että kollegiaalisuutta voidaan vielä koetella, kun hätäaputyövuorovaiheeseen päästään. Siis silloin, kun päivystäjät alkavat kaatua tautivuoteelle ja apuun tarvitaan kaikki, jolla vielä on tekohampaat suussa, eikä lasissa. Tämmöiset alkumetreillä ittensä loppuun polttavat on kaatuneet ensimmäisinä ja siinä sitä sitten on meikäläinenkin mummoikäinenkin tulilinjalla, kun kaatuneiden päivystysvuoroja jaellaan. Eikä mikään tavanomainen excuse käy selitykseksi. Niin kuin että

• pitää juuri silloin viedä mummoa kirkkoon, kauppaan, kuppilaan, kuntosalille
• pitää hoitaa lapsenlasta (toinen vanhemmista etätöissä, toinen kuuluu kriittiseen ammattiryhmään)(mutta on minua merkittävästi nuorempi)
• pitää lähteä ulkomaille (jumittuu rajalle)
• on loma (lomat peruttu)
• pitää lähteä metsämökille, kun siellä on kattoremontti (mökille ei saa mennä)
• … että mitä sitä vielä keksii? Ei voi jättää koiraa yksin? 😀

Kyllä tässä nyt ollaan uuden edessä. Jälkeläinenkin palautui takaisin sinne hevonjeeraan. Vaan niinpä oli pakko iltasella soittaa toiselle pojalle, jotta mitä kuuluu. ”Hyvää kuuluu, terve oon… mutta hei: nyt tulee uutiset… soitellaan joku päivä!” No, pääasia, että kuulin hänen voivan hyvin.

Sukulaisen naapurimökissä asuu vanha pariskunta, joka nyt laatii testamenttia. He tarvitsevat luotettavan pariskunnan todistajaksi. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Sanoiko sen Saarnaaja vai oliko Psalmeissa? Kaikilla asioilla auringon alla, aikansa paikkansa hetkensä on. Aika on syntyä, aika on kuolla, aika on elämää elää.

Juna menee metsän takana. Jotakin pysyvää siis vielä on.

Terveyttä! Ja pysykää pois paniikin ääreltä. Se tarttuu vielä pahemmin kuin koronanappulat.

teidän Klara

Ps. Pitäkää joka toinen päivä kaikki toosat kiinni ja kuunnelkaa vain keväisiä op…(meinasin sanoa: operetteja, mutta se ei käy, viittaa Italiaan)…keväisiä säveliä, sanotaan niin. Maalatkaa kuistia, leipokaa hyvää leipää, lukekaa lukemattomat kirjat ja maatkaa kerrankin sohvalla ihan hyvällä omatunnolla. (Taidan uskaltautua ajamaan metsämökille, laittakoon rautoihin.)

Mitäpä tässä. Eipä sen kummempaa.

Olemme ottaneet maalaisjärjen käyttöön, kuten HUS:n infektioylilääkäri Asko Järvinen on useaan otteeseen kehoittanut (Askon viisaaseen haastatteluun linkki alla). En ole hamstrannut ruokaa, enkä vessapaperia, eikä sitä ole tehnyt Talonmieskään. Elellään mökissämme kuten ennenkin, purettiin Trumppilandian matkalaukut, purettiin kengät ja likapyykit mailapusseista ja olla öllötellään.

Kotimatkakin meni hyvin, jos kohta takanamme istui ihan pissapäinen pariskunta Sveamamman marsipaanilandiasta. Vähän alta kasikymppisiä, todella vaikeita persoonia, joille asenne maamme lentoyhtiöön oli kuin aeroflotin kuuskymmentäluvun neukkufirmaan. Häpesin heidän puolestaan ja nostan hattua sille tuntemattomalle suomalaismiehelle, joka tyylikkäästi vaihtoi istumapaikkaa vain siksi, jotta pariskunnalla olisi ollut vähemmän nyreiltävää.

@@@

Koronaan meikäläisellä on rauhallinen kanta. Virologian opinnot on käyty ja aiheeseen sittemminkin jouduttu vähän perehtymään. Virus on virus ja sillä mennään. Se leviää ilman muuta, eikä tähän virukseen populaatiolla eli ihmiskunnalla ole entuudestaan vastustuskykyä. Nyt se sitten saadaan. Kun laumaimmuniteetti on saavutettu tiettyyn pisteeseen, viruksen leviäminen lakkaa ja se menee piiloon palatakseen jossain vaiheessa sairastuttamaan niitä, jotka ensimmäisessä aallossa infektiolta välttyivät. Tahtoo sanoa, että joidenkin on sairastettava koko lauman puolesta, jotta tuo laumaimmuniteetti saadaan. Siihenhän myös ylipäätään rokotteet perustuvat, että rokotteella saadulla laumaimmuniteetilla pöpö pidetään kurissa. Se laumaimmuniteetti, kun on riittävän suurella määrällä ihmisiä, sallii sitten tietyn määrän niitäkin, jotka jostakin (minulle käsittämättömästä) syystä eivät anna rokottaa itseään. Riittää kun riittävän moni lähimmäinen rokotuttaa. Mutta tähän koronavirukseenhan ei toistaiseksi ole rokotetta. Olen kuitenkin satavarma, että sitä hullun lailla paraikaa kehitetään 24/7 useammalla puolella maailmaa. Olisihan se satakertainen maksimilottovoitto rahallisesti: ostajia olisi!

Koronaviruksesta sanottakoon, että koronan aiheuttamia räkätauteja me itse kukin ollaan lapsesta saakka sairastettu varmaan useita. Mutta tämä koronanp@ska vaan on ovelasti Kiinanmaalla yhteistyössä jonkun eläimen kanssa osannut muokkautua uuteen sotisopaan, johon meillä ei ole vastustuskykyä. Nythän se sitten saadaan ainakin osalle laumaa ja osa ainakin hetkeksi varjeltuu. 35% sairastumisosuutta on veikattu infektiolääkäreiden toimesta, mutta tämän pystyy sanomaan vasta infektioaallon jälkeen, että miten kävi.

Viestini mahdolliselle lukijalleni on tämä: ottakaa iisisti ja kylmän rauhallisesti. Jos ei olla ihan monisairaita tai tosi raihnaisia vanhuksia, niin kyllä me pärjätään. Mulla itselläni on verenpainetauti, joka on mainittu riskiryhmänä, mutten yhtään älyä millä mekanismilla se nyt yksistään voisi tälläiseen infektiosairauteen olla joku riskitekijä. Höpö höpö. Kintaalla viittaan. Eniten mua pelottaa, että iskee joku ympärivuorokautinen työhukinakki poikkeusoloihin vedoten. Senhän työnantaja voi tehdä. Se on työehtosopimuksessa kaikilla lääkäreillä.

@@@

Tänään on ohjelmassa sellaista, että pakkaan rinkan täyteen tavaraa tavoitteena 17 kiloa (punnitsen matkalaukkuvaa`alla) ja lähden mettätielle lompsimaan. Tarkoitus on testata miten hevoshommissa vammautunut, Luojan luoma kuljetuskalustoni sietää rinkanpainoa ja kuinka ylipäätään rinkan kanssa pystyn ja jaksan kuljeskella. Mullahan on tuo kajakki ollut aina reissuillani ja se on semmoinen rahtilaiva, että siihen mahtuu melkein olohuoneen kalusto. Rinkan kanssa onkin sitten eri juttu. – No olen minä sitäkin kokeillut, mutta siitä on aikaa. Ja kuten lukijani tietää, niin ikävuodet eivät aina tuo edullisia muutoksia runkoon.

@@@

Lopuksi sanelen alle pikakirjeen oletetulle vanhalle toverille (EE), jonka elämä on minusta vierottanut. Jo pitkään häneltä on tullut lähinnä ylimielisiä kuittailuja. Ne tulevat bumerangina avunpyyntöviesteihinsä, joissa ensin kysyy lääkärin neuvoa lääketiedettä tai omia tai perheensä terveyspulmia koskevaan asiaan. Ilmaispalvelu, josta ”kiitokseksi” saa pahan mielen. Tämä eritoten ja varsinkin siksi, etten tiedä syytä käytökseensä. Hänellä tuntuu elämä menevän muutoin hyvin. Ymmärtäisin, jos olisi vaikeuksia tai jokin joka häntä elämässä hiertää. Tälläistä ei tietääkseni ole. Kysyin nyt email-teitse niin laupein sanoin kuin osasin ja moneen kertaan harkituin sanakääntein onko suhteeseemme tullut jokin kivi kenkään. Vastasi nopeasti, että on lukenut viestini, mutta olevansa nyt niin kiireinen, että joutuu siirtämään vastauksen ajankohtaan, jolloin on enemmän aikaa.

Terapiamielessä ja lukijani kärsivällisyyttä venyttäen laadin kuitenkin tähän kuvitellut sähkösanomaviestin hänelle:

HYVÄ EE STOP VIESTITÄN TELELÄHETTIMESTÄNI PIKAVIESTIN STOP SURUKSENI JOUDUN ILMOITTAMAAN ETTEN VOI ENÄÄ VASTATA NEUVONPYYNTÖIHISI STOP PAHOITAN MIELENI NÄPÄYTYKSISTÄSI STOP SUOSITTELEN SINUA HAKEUTUMAAN MAKSULLISEEN HOITOSUHTEESEEN YKSITYISPUOLELLE STOP TOIVON SINULLE KAIKKEA HYVÄÄ, TERVEYTTÄ JA HYVIÄ VUOSIA MUUTOINKIN STOP KIITOS YSTÄVYYDESTÄSI JOKA MEILLÄ JOSKUS NUOREMPANA OLI JA JOKA ANTOI MINULLE PALJON JA JOSTA MYÖS SAIN PALJON OPPIA STOP KAIKKEA HYVÄÄ SINULLE JA PERHEELLESI STOP KLARA STOP

Jälkikirjoitus lukijalleni: minulla on oivallinen työhuonetoveri, tyttäreni ikäinen, nuoruudestaan huolimatta perin viisas, herkkäsieluinen, ajattelevainen, harras uskovainen. Kun alkuviikosta sain EE:ltä koronaa ja matkustamista koskevan tiedustelun ja vastasin siihen sen hetkisellä tietämykselläni, reagoi EE viestiini niin kärkevästi, että suuni loksahti auki. Luin ”kiitosviestin” ääneen työhuonetoverilleni ja kysyin mielipidettään (koska mietin, käsitänkö viestit väärin). Työhuonetoveri äimistyi ja sanoi: ”Miten nenäkäs ja ikävä kommentti!”

Nenäkäs? Nenäkäs! Osuu asian ytimeen: nenäkkyys kuvaa hyvin kommenttejaan. Ja luottolukijanihan tietää aiemmasta, että pyrin yksi kerrallaan näistä mielenpahoittajista eroon. Kuinka olen heitä ylipäätään mukana roikuttanut? Selitys: en koskaan jätä vastaamatta, jos joku apuani, neuvoani tai ajatustani kysyy. Tässä on nyt oppi itsellenikin: jätä hyvä ihminen vastamatta. (Menen peilin eteen ja sanon 10 kertaa peräkkäin: ”Jätän jatkossa tälle ihmiselle kokonaan vastaamatta.” x 10) (Onko lukijallani peilin eteen asiaa näissä samoissa merkeissä?)

Nyt pakkaan rinkkani ja lähden tallustamaan metsätietä. Koira jaloissani on jo aivan malttamaton: mitä sä siinä vielä naputat typerää teräslaatikkoa?!

Hyviä vointeja ja uskoa huomiseen toivoo lukijalle Klara vdSaken

Tässä lupaamani linkki hyvin informatiiviseen korona-haastatteluun:

https://areena.yle.fi/1-50331184?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share

Täällä sitä ollaan Trumppilassa edelleen.

Virus jyllää maailmalla, hallitukset esittävät pseudo-asiantuntijamaisia lausuntoja. Suomessa tautitapauksia nyt siis 19. Kollegat kommentoivat paikallislehdissä, kaverit päivystävät joukkosidontapaikoilla… ja minä ajattelen: onneksi sain vapautuksen päivystämisestä. Jos lukija miettii syytä, niin se on yksinkertainen: vetosin ikääni. Kun liki kolmekymmentä vuotta nuoremmat kitisi jaksamistaan, niin korotin ääntäni. Ja jos oikein rehellinen olen, niin toki vilautin vanhaa jokerikorttia: ellei käy, niin nostan kytkintä. Työskentelen alalla, jossa yksityispuolella on tosi hyvät työllisyysnäkymät ja ansiotaso parempi (… eikä heilläö ole päivystysvelvoitetta, btw). Jos kohta työnkuva sitten onkin ammatillisesti köyhempää, kun haastavimmat tapaukset lähetetään erikoissairaanhoitoon. Siellä niistä on tatsi ja paremmat tutkimusmahdollisuudet, jotka eivät ryöstä potilaan kukkaroa. Hyvä niin.

@@@

Pääni on fyysisesti tässä maassa, mutta sielu kulkee kotimaan metsissä ja kansallispuistojen poluilla. Olen tutkaillut tulevan kevätkesän ja kesän reittejä, mielikuvissani pakannut rinkkaa ja kajakkia ja lueskellut retkeilyblogeja. Pieni huolenpoikanen iski takaraivoon, kun toinen polvi alkoi täällä turpoilla kovasta kolopallon pelaamisesta. Siinä on vanha vamma, oikeastaan kaksikin. Toinen tuli rinteessä, kun eteeni ajautui jyrkässä kohdassa sivusuunnasta henkilö, jolla sukset olivat karanneet hallinnasta. Suksiani oli juuri huollettu ja siteet laitettu niin tiukalle, ettei mono irronnut. Polvi vääntyi. Second hit tuli kaatuessani murtsikkasuksilla. Että on näitä vammoja siunaantunut. Lopputulos: kinttu kestää huonosti golflyönnin kiertoliikettä. Murheensa kullakin ;D mutta jos jotakin lajia harrastaa, niin lienee hyväksyttävää. (Vaikka asiaa tuntemattomammat pitävätkin kolopallopeliä naurettavana pelleilynä, mitä se ei ole. On vanhuuden lajiksikin sopiva ja lapsenlasten kanssa voi pelata.)

Polvivammaan tiedän ensimmäisen hoitokeinonkin: pitää treenata reisilihaksia kuntosalilla, että saa polvikorsetin tiukemmalle. Tämän olen laiminlyönyt ja kun ratsastus jäi, on reidet päässeet lösähtämään. Take home message: aina ei tarvita ortopediä, puukkoa eikä ihmetemppuja. Tarvitaan omaa panostusta. Pieni painonlaskukaan ei olisi pahitteeksi, mutta… mutta mutta.

Palaan vielä tuohon retkeilyasiaan.

Ostin taannoin pitkän harkinnan jälkeen kevytrinkan. Sieluani hivelee ajatus pakata makuukset, teltan, keittovehkeet, vaatteet, suunnistusvermeet (lue: gps, kartta + kompassi vain varalle) ja häipyä takavasemmalle. Yksin. Vaikka kintut turpoilee, niin yksin on leppoisin kulkea. Kukaan ei istu aamusta laavun reunalla rinkka pakattuna naputtamassa jalkaa, kun itse vasta ryömii teltanovesta. Mulla on huippukevyt yhden hengen teltta, joka maksoi mansikoita, mutta on palvellut jo 15 vuotta ja hintansa haukkunut. Makuupussin ja makuualustan uusin vastikään saatuani lahjakortin retkeilyliikkeeseen.

Minähän olen ollut huono kulkemaan rinkan kanssa, kun tuo paatti antaa niin paljon paremmat lähtökohdat sekä tavaroille että myös sen suhteen minne sillä pääsee. Ei tarvitse kökkiä samoilla paikoilla ventovieraiden kanssa small talkkaamassa. Voi rantautua rauhassa vaikka ison kiven viereen keskelle järveä. Nuotiotakaan en paljon harrasta, sillä kajakissa kulkee keittovehkeet kepeästi. Olen ostanut risukeittimen sillä ajatuksella, että lapsenlapsi voisi siitä viehättyä jahka kiireiltään ehtii kanssani retkille. (Kiireinen tyyppi, vaikka lähes vasta syntyi. :D)

Tälle kesälle on suunnitteilla se yksinäinen reissu, mikä viime kesänä jäi suurista suunnitelmista huolimatta tekemättä. Tarkoitus oli kiertää Karhunkierros (polvelle huippupaikka ;D, totta vie!), mutta Kuusamossa vihmoi räntää ja ulkolämpötila oli +11 astetta päivätolkulla, joten kökin vain kortteeripaikassa ja aattelin: next time. Olisiko se tulevana kesänä? Kohde on kyllä vaihtunut. Valmiita polkuja olen aatellut mennä ihan sen varalta, että jotakin sattuisi. Riippumattokin mulla on lahjaksi saatuna ja pitäisi päästä kokeilemaan. Viisain kumminmin on asemoida kokeilu jonnekin lähialueelle ja ottaa varalta teltta mukaan. Tai kenties maton voisi virittää lähimetsiin, että pääsee yösydännä pois, jos nukkuminen matossa ei onnistuisikaan.

Tämmöisiä sitä miettii kaukana kotimaan metsistä 😀 Jospa sitä lähipäivinä olisi jo kotomaan kamaralla, jos ei jouduta johonkin karanteeniin (heh heh, vielä tässä vaiheessa voi rauhassa hekotella). Amerikka on ehdoton suosikkikohde ja tänne palaan aina uudelleen. Helppo maa matkailijalle.

Toivotan lukijalle kauniita alkukevään päiviä ja kuulumisiin!

Klara, jonka päivitykset on nyt loman siivittäminä tulleen tiheästi (toivottavasti lukija ei ole rasittunut)