Tulin tuvalleni hieman vetämään henkeä ennen seuraavaa voimainponnistusta. Kun noilla selkosilla hyvillä hankikeleillä hiihtelee hiljakseen ja kuuntelee ympärilleen, kuuluu pään sisältä samanlainen ääni kuin tyhjenevästi ilmapallosta. Sinne nousee stressi ja aivosumu vapaaseen ilmanalaan, josta tuuli vie sen Venäjän puolelle. Kallo tuntuu kevyeltä kuin styrox-pallo ja mieli muuttuu huolettomaksi: kyllä mä tästäkin keväästä selviän! (Kesälomaa ei juurikaan ole, kun itse on pelimerkkinsä asetellut niin, että viuhka heilahtaa.)

Pysähdyin kuuntelemaan pyyn vihellystä ja tinttien innokasta säksätystä. Kevät on linnulla puuhakasta aikaa kaikin puolin. Siinä päivän pehmennellessä hangenpintaa ristesi latuni yllättäen joitakin päiviä vanhojen jälkien kanssa. Joku oli hiihtänyt jonnekin. Seurailin jälkeä paloaukean reunaan, jossa ne mystisesti katosivat. Epäilen, että nimenomaan tässä on ollut kyseessä se kuuluisa Hiljainen Hiihtäjä, jonka silhuetti liikkuu, kun täyskuu kumottaa ja luo varjoja hangelle. Silloin liikkuu tuo tumma hahmo, jonka kasvoja ei kukaan ole nähnyt, eikä kuullut suksiensa ääntä. Paloaukean reunalla seisoo utelias kuolevainen, havaitsee hahmon, ihailee sitten täytenä hohtavaa hopeista kuuta laskien katseensa takaisin öiselle hangelle. Silmä hakee oudon hiihtäjän hahmoa. Se on kadonnut. – Niin se menee täällä selkosilla. Lukija sanokoon lukeneensa tämän ihan varmana tietona tästä mediasta.

@@@

Siinä missä toiset paahtaa ladulla, kulkee meikäläinen omia teitään. Kuten sanottua on, en laske kilometrejä enkä tavoiteaikoja, en rekisteröi sykkeitä enkä vilkuile taskunaurista. Se on eri laji, eikä sovi meikäläiselle. Kuten kerrottua on, näen asian niin, että nykyihminen juoksee jo arkipäivänään loppumatonta amokkiaan kellon ja must-do- asioiden labyrintissä hakien päättömänä kanana ulospääsyreittiä. Jatkaisinko samaa vapaa-ajalla kellon kanssa? En.

Mikä ihana auringonkilo, mikä ihana rauha!

@@@

Jotta saamme vastapainoksi myös hieman realiteettiterapiaa, siirtykäämme päivän kuumimpaan hittiin eli ennakkoäänestykseen, joka alkoi tänään, kuten niin valistunut lukijani tietääkin. Liekö käynyt lippunsa raapustamassa?

Tultiin Talonmiehen kanssa taannoin lopputulokseen, että entinen puoluejärjestelmä on romahtanut. Eikä se johdu äänestäjistä, vaan kaikesta siitä kakofonisesta kuorosta, jossa jokainen peipponen laulaa omaa lauluaan naapurin äänen päälle. Kaikenlainen individualismin, härskiyden, kiilaamisen, ulkokultaisuuden ja roskanjauhannan kulttuuri on noussut korkeimmalle jakkaralle bodiumilla, mutta yksi asia vieläkin korkeammalle. Se on raha, bisnes, yritysmaailma, kovat talousarvot, mammonan valta. Puolueet ovat ryvettäneet itsensä, imeneet sisäänsä kaikenmaailman utilitaristeja ja Vaatteettomia Keisareita, joihin ei ole luottaminen. Kangaskaupan toimitusjohtaja lennähti poliittisena raakileena suoraan tähtien pöytään säätämään taksijärjestelmää uuteen asentoon. Kempeleläisen teollisuusmiljonäärin mahtipontiset, varmat, kaikenmaailman dosentteja vähättelevät sanat sote-sopan valmistamisesta ovat (lähes) kaikilla vielä mielessä. Kuinka hän kuvitteli olevansa kyvyiltään niin ylivertainen, että kykenisi keittelemään sotesopan ilman sorvin ääressä hioutuneen asiantuntijakunnan ääntä? Paremmaksi ei pistä Ruiskukkapoikakaan, vaan hymyilee ylimielistä hymyään televisiohaastatteluissa, jossa Kaljupääkaveri kiristää silmissäni sinimustalta näyttävää kravattiaan. Siinä missä pojat pelaa peliään, nousee vastavoimain joukoista sairauslomalainen vakuuttelemaan rautaista terveyttään. (Koko stoori näyttäytyy lääkärikunnan silmissä hieman omituiselta kaikkine sairauskoreografioineen. Mutta tämä toki vain joutavaa, mihinkään perustumatonta ammattilaisten ja kaikenmaailman dosenttien höpöhuttua ja arvailua. Mitään emme oikeasti tiedä varmaksi, vannon ja vakuutan. Lehdistön varassa ollaan ja mennään.)

Karavaanin kulkee, rakkikoirat räksyttää. Kuka Tavan Kansalainen löytää tästä galleriasta vakuuttavia arvoasetelmia itselleen? (Aion äänestää. Enkä yhtään tiedä ketä, en myöskään mistä puolueesta.)

Nyt on poliittisetkin asiat saatu järjestykseen ja sauna lämmin.

Herran huomaan, lukijani. Sanoo Klara von egleH

#politiikka #lepo #luonto