venho on vedetty maihin, ohjaamon päälle pingotettu sokkopeitto, lastiluukut jysäytetty kiinni ja mela sujautettu talteen. Olipa hienoa meloa pitkästä aikaa oikein sydämen kyllyydestä!
Nyt on väliin velvollisuuksien aika eli paluu maalikylille muutamaan tähdelliseen hommaan. Lupasin tehdä etätyöhommankin, toivoton ihmissielu. Eipä harmita hetkeksi häipyä täältä mökiltä, kun kelitkin menivät sateisiksi. Paistelen muutaman räiskäleen Trangialla ja hyppään rattiin. Ensi kerralla kenties muistan sen, minkä unohdin ottaa tänne mukaan.
###
Ehkä Lukijanikin unohtelee asioita? Jos haluaa tunnustaa, voi kommentoida vaikka ytimekkäällä +merkillä.
Tällä kertaa unohdus ensin harmitti, mutta lopputulokseen sopeutuu, kun vaan asemoituu ja hyväksyy. Jäi nimittäin lähtöhötäkässä kattotelineet kotiin, kun oli tarkoitus vain hakea kajakki mökiltä ja liipottaa toisille vesille. Mutta kajakkiahan ei saa taiteltua autoon, joten plan B: aamuisin liikkeelle mökkirannasta.
Tässä ohi kulkee pitempikin melontareitti ja jonkun kerran viiden vuoden aikana on näkynyt muutama sinnikäs melojakin, kun reitillä on haasteita. Nyt oli hienot kelit muutaman päivän ajan, oi mitä luksusta elämä voi ollakaan! Onnea ja iloa, vaikka väliin surua ja ahdistustakin (kuulunee elämään?).
Mutta nyt anon ystävällisesti Lukijaa miettimään, mistä asioista omassa ympyrässään on onnellinen ja iloinen! Päivän lukijahaaste!
Onnen hetkiä.
###
Rantasipin lapset
Jälkeläinen kävi mökillä minua ennen ja laittoi mayday-viestin, että sipi on pesinyt aivan polun viereen, noin 20 m mökistä. Kävin vain nyt tämän kuvan nappaamassa, muutoin olen hissutellut kauempana omissa nurkissa. Ihmeen avonaiselle paikalle lajinsa mukaisesti pesii ja eilen mökkirantaa ulapalta lähestyessä havaitsin minkin hyppelevän rantakivikossa. Piru hänet periköön, jos käy napsimassa pienokaiset. Pitääköhän minkinpirut loukuttaa, taitaa suvun puolustusvoimain tyyppisessä virassa oleva henkilö tietää. Ehkä Lukijani hallitsee minkkisysteemit?
Kiskot vievät etelään. Vetotaival.
###
Nyt jätän sekä Lukijani että rantasipiset rauhaan, hyppään kärryyn ja sähhäytän äkkiä paanalle. Tältä tönöltä on lähimmälle bensa-asemalle useampikin kymmenkilometrinen, nippa nappa löpöä tankissa. Täytyy ajaa vauhdilla, ennen kuin bensa loppuu 😉
Ellei satu karhu eteen. Se on tänään nähty. Jonkun matkan päässä asuu hevostuttu, joka valvoo öitä miettien, käykö mesikämmen, susi tai ahma apehtimassa pollet tarhasta työpäivänsä aikana. Tämmöiset huolet ei taida elokapinallisten mieltä painaa Mannerheimintien suunnalla istuskellessa. Siis ennen kuin rakas lemmikkisheltti menettää takakankkunsa tai villakoira joutuu suden suuhun. Aamen plottis.
Mesimarjani, pääskyni, pulmuni mun… Juhannustaikojen ensimmäinen tyynynalusehdokas. Vain kuvan muodossa, kasvamaan jätin, kun sulhanenkin on jo aikapäiviä ollut tiedossa (ja tyynyn alla pikkuhiljaa litistynyt kuten morsiankin 😀 ).
Hyvä Lukijani,
tässä sitä nyt karttojen kanssa ihmetellään muuttunutta vaellussuunnitelmaa. UK-puiston tupavaraukset peruttiin, eikä tohdita edes telttailuosiota lähteä puiston laitaosiin toteuttamaan.
Telkkarihaastattelussa Kiilopäältä UK-puistoon lähtijät vakuuttivat, ettei oksennustaudin riski peloita. Olihan heillä iso käsidesipullokin mukana. Toisessa jutussa Karhunkierroksella bisnestä pyörittävä kertoi, ettei siellä oireiden aiheuttajana ole norovirus – hänen mielestään. Samassa jutussa infektiotautien osastonylilääkäri arvioi noroksi, mutta mitäpä ne lääkärit tietää ;).
Nyt on Ivalon tk:ssa saatu ensimmäinen näytevastaus. Ainakin UK-puistossa on noro ja sama se kyllä on Karhunkierroksellakin, sanokaa mun sanoneen. Rotavirus olisi toinen mahdollisuus, mutta infektoi lähinnä pikkulapsia ja immunopuutteisia (ts. esim. hyljinnänestolääkittyjä). Pienokaisetkin nykyään saavat rotavirusrokotteen. Harmillisesti norolle ei rokotetta vielä ole, kehitteillä kyllä. Turhaan vaeltajat käsidesipullon kanssa kulkevat, kun noro ei tottele käsidesiä, saippuapesua kyllä. Mutta jotta koko ympäristön saisi saneeratuksi, pitäisi olla tonkalliset kloriittia tai vetyperoksidia pintojen jynssäämiseen. Ja silloinkin voi olla, että joku oksentelija uittaa persuuksiaan samassa purosessa, jossa virus säilyy elinkelpoisena parisen viikkoa etenkin viileässä vedessä. Se elelee useamman päivän myös laavujen ja penkkien pinnoilla. Harva viitsii jynssätä laavuja kloriitilla ennen kuin istahtaa tauolleen tai pestä kloriitilla käsiään. Helpompi on viettää lomansa muualla luonnossa, jota Suomessa kyllä riittää.
Meitä oli nyt kaksi lääkäriä lähtökuopissa, mutta tieto lisää tuskaa. Molemmat ollaan hyvinkin läheltä nähty mitä munuaisille tapahtuu kunnon kuivumatilassa. Ehtii olla korppukuivalla vaeltajalla monta mutkaa matkassa ennen kuin on kiinni dialyysikoneessa, vaikkei sinne nyt moni joudukaan, vaan kukapa menee vannomaankaan. Aika hassulta logiikalta kuulostikin telkkarissa haastatellun retkeilyautomiehen toteamus pitkällisestä kokemuksestaan UK-puiston kävijänä: ”Koskaan ei ole sattunut mitään”. Lähti sitten asuntoautollaan liikenteeseen, vaan eipä sanonut, että pitkällinen on ajokokemus, eikä koskaan ole sattunut mitään.
Konkluusio: ihminen on sitten omassa logiikassaan erikoinen eläin.
Mitä noroon tulee, niin on tuosta omakohtainenkin kokemus. Olin päivystäjä, kun hoitaja soitti katsomaan huonokuntoista, pahoinvoivaa henkilöä, kanttuvei-tilassa. Menin. Kotiuduttuani läksin koiraa ulkoiluttamaan, kun kesken lenkin iski kuoleman esikartanon olotila, venttiilikumiksi veti ja hädin tuskin sain raahauduttua kotiin. Sisään päästyäni pääsin nippa nappa pesuhuoneeseen, kun lensi molemmista päistä. Pesuhuoneessa menikin sitten pari päivää Talonmiehen kantaessa ripulijuomaa ovenraosta. Ihan kammottava tauti.
Ja lopuksi kerrottakoon: noro ei iske kaikkiin a) samalla tavalla b) ollenkaan. Syykin tiedetään, mutten lähde tarkemmin avaamaan, siinä määrin monimutkainen tarina.
Noro iskee ohutsuolen limakalvon nukkapintaan. Nukkapinta tarvitaan, jotta ravintoaineet ja neste imeytyy. Tulehdustilan vuoksi ohutsuoli sekä lakkaa imeyttämästä nautittua nestettä että ”vuotaa nestettä” eli ongelma kaksinkertaistuu. Juoma kiitää imeytymättömänä suoliston läpi ja toisaalta ohutsuolen pinta erittää nestettä, jonka se imuroi ihmisestä. Seuraus: nestemäärä verisuonistossa romahtaa, verenpaine romahtaa, munuaisvirtaus vähenee ja munuaiset kuivuu. Jonka seurauksen elimistö ajautuu nk. asidoosiin eli happamaksi. Jonka seurauksena… jne jne jne. Sukulaistyttö taannoin naureskeli kahvipöydässä, että ”Mä ihmettelen niit tyyppei, jotka soittaa hätäkeskukseen, et miks ne muka ei pääsis itse kävelemään takas autolle vaik onkin joku fakin ripuli, haha!” En ryhtynyt opettamaan. Tähän alustaan kuitenkin kirjaan, niin Lukijani pysyy turvassa, kun tietää potentiaalisen mahdollisuuden, että hlvetin esikartanoon voi heittämällä joutua, jos ei järki riitä. Mitä tokikaan en Lukijani kohdalla hetkeäkään epäile. Lukeehan hän blogianikin! 😀
###
Itse kuivaamaani kananmunaa, josta tulee ……ihan maukasta munakasta. Tosin tässä on mukana rkl vehnäjauhoa ja 1/2 tl leivinjauhetta ja 1 tl sokeria = lettu.
Vaelluskohde on nyt siis hakusalla. Nuorttijoen vedenpinta ja virtaus hieman askarruttaa näin alkukesästä. Yksi kahluupaikka siinä on. Kävi mielessä Pyhä-Luostokin (heh), mutta siellä vedenkanto on vähän tappista, kun vesipaikkojen määrä on niukka, eikä tiedä vedenlaadustakaan. Taidan enshätiin heittäytyä laihehille eli siirtyä purteen liipottamaan. Ei ihan lähituntumaan sarjakakkaajat pääse vesiä pilaamaan. Vaelluspolku odottakoon, että pöly ehtii laskeutua. Mutta UK-puiston jätän etelänvaresten leikkipuistoksi suosiolla.
###
Ihmissuhdeasiaa. Olen tänään tehnyt liikun, jota olen suunnitellut noin kaksi vuotta. Kyse on kontaktinpidosta, yhteydenottoon reagoimisesta ja viestiin vastaamattomuudesta. Tänään päätin: nyt on aika kysyä, onko kaikki hyvin ja mitä on sattunut, kun ei edes peukunkuvaa tule responssiksi. Näen, että nyt yhteydenottooni reagoidaan heti. Ajattelin kuitenkin ennen lukemista kirjoittaa tämän rauhassa ja hyvillä mielin. Sillä jos vastassa on tyly viesti, niin en heijasta sitä tälle alustalle ja projisoi Lukijaani. Sellaiseen menettelymalliinhan me ihmiset ollaan niin juukelin alttiita. Tähän liittyen nostan esiin aikanaan kuulemani suuren viisauden:
”Kiukkuenergia tulee purkaa sinne, missä se on syntynytkin.”
…katotaanpa, mitä tuli vastaukseksi tiedusteluuni. Jahas. Kiireitä pidellyt. Enkä kuulemma vielä saa kiitellä menneestä ystävyydestä, vaan antaa armoa. No, katsotaanpa miten tulen toimimaan. Aika näyttää. Mutta ehkä ystävyys kuitenkin on myös vastavuoroisuutta? Vaikka ymmärrän, että itse kullakin on siteensä ja on sellaisiakin asioita, joiden vuoksi on vain luovuttava omista aikeistaan. Hänellä taitaa niitä olla kasautuneena.
Näihin puheisiin, siirryn pelikentälle… ja lämmintä juhannusta, jos linja ei siihen mennessä pirauta uutta postia!
Tuijotuskilpailu henkien taistelussa. Orava voitti.
Hyvä Lukijani,
sadepäivän pitimiksi näppäinvirkistystä Lukijani riesaksi. Työhuoneen ikkunasta näkyy tauoton sade ja harmaus. Suuri sadevesisivellin maalaa lähikuuset tummanvihreäksi. Orava on siirtynyt kotipesään neulasista laaditun sadekatoksensa alle. Oravanpoikahellyttävä lapsenlapsemme nukkuu päiväunia viereisessä huoneessa serkulta perimänsä pupu kainalossa.
###
Nyt puhelimeen kilahti viesti vaellustoverilta kannanottona reittisuunnitelmaan, sillä siirrytään jonkun viikon kuluttua ”etelänvaresten huvipuistoon” (aidon lappilaisen ilmaus). Hiivitään työlästä reittiä perspuolelta poluttomille seuduille ruuhkaseutuja väistääksemme. Muitakin retkisuunnitelmia piisaa niin, että huh huh ja sommaren är kort, trala-laa.
###
Itärajalta parin viikon takaa.
Ylläolevasta kuvasta Lukijani varmaan osaa päätellä, mitä kuvaaja ajatteli tsuumatessaan suolammella putkikameran kohti vastarantaa. Aivan oikein: aprikoi, onko karhu vai mikä tuo ruskea möntti on. No, eipä ”karhu” tuosta liikahtanut senttiäkään, vaikka pitkän tovin sitä kyttäilinkin lounastauoltani. Jotenkin hieno kuva tuli kumminkin ja tohdin sen tässä Lukijalleni tarjoilla, kas näin.
(Terveisiä punatulkulta. Lensi juuri ikkunaan, mutta onneksi jatkoi samoilla siivillä. Joku höyhen jäi tapahtumakirjaukseksi.)
###
Ilmoja pitelee ja heittää Atlantilta matalapaineen perkeitä virkistykseksi meille. Säätiedotusta tulee aika tiukkaan tuijoteltua Ilmatieteen laitoksen ja Yr.no:n sivuilta (Yr.no = norjalainen). Toivoa saattaa, ettei Lapinreissulle kovin paha keli iske. Joskus on niillä nurkilla satanut juhannuksena luntakin, kun olen sitä henk.koht. saanut todistaa.
Mökkireissut ja melontaretket jumittaa lastenhoidollisista syistä. Tarkoitus oli ylihuomenna ajaa posottaa rajanpintaan, mutta eilen soi puhelin pelikentälle. Soittaja oli jälkeläinen. On itse halunnut vain viikon kesälomaa (sic!) syystä, että metsästäjänä haluaa pitää lomansa syksyllä. ”Sulla on jotakin asiaa?” kysyin nappi korvassa ja löin pallon ilmaan. ”Semmoista vaan, että oletteko ensi viikolla mökillä, kun…” Löin taas palloa, vedin henkeä ja sanoin: ”….tuota… joo eiiii ajateltu ensi viikolla mennä (täysi vale)… että menkää vain!” Hmph. Oli tarkoitus mennä.
Vaihdettiin tästä aiheesta ajatuksia ennalta tuntemattomien naispelikavereiden kanssa joku aika sitten. Siis, että tulee valehdeltua omille lapsilleen. Hekin tunnustivat olevansa valehtelijoita, samasta syystä. Oma tarinani koski tuolloin melontareissua, joka oli suunnitelmissa kunnes tuli puhelu: sopisiko lapsen tulla hoitoon. Valehtelin: no tottakai! Ja peruin reissun. Aikavälys oli sellainen, että mikäli olisin lähtenyt, olisin ajanut kolmatta sataa kilometriä, ollut vuorokauden perillä ja ajanut takaisin. (Talonmies ei pärjää kaksivuotiaan hoitohommista.).
Mutta tämmöiset parivuotiaat ilopillerihoitolaiset korvaa reissut! Tänään on täällä pyynnöstämme, sillä aina kun kotiutuu, aletaan oitis kaipailla! 😀 Kaikkinensa osaan olla näistä pienokaisista niin kiitollinen! Sillä lähipiirissäni on naisia, jotka syystä tai toisesta ovat perheettömiä. Heillä on vain omat menonsa, Retrettinsä, Taidetapahtumansa, kesäteatterinsa, joidenkan suunnitelmia mikään lapsenlapsi ei muuta, koska niitä ei ole heille suotu. Vaihtaisivat puistokonsertit koska tahansa muutamaan suunnitelmanmuuttajaan.
###
Nyt suunnitelmanmuuttaja söi nakkikastiketta, omasta toivomuksestaan lusikalla itse 😉 Siis sotki naamansa ja koko ympäristönsä (”Ei haittaa!”). Löysi sitten jonkun korkin, jonka tunki suuhunsa ja oksensi sen lattialle (onneksi!). Sitten kakkasi housuunsa, ei halunnut vaippaa, vaipotettiin toivomuksensa vastaisesti, johon osaan kuitenkin tyytyi ja kallistui pupuineen makuuksilleen. Kohta heräilee.
###
Karttalehtien verhoama lähiympäristö
Ajatus palaa karttalehdille, joita on sikin sokin pitkin työhuonetta. Mielikuvissa kuljen Muotkatunturin rinnettä, aurinko paistaa ja taivas on päivästä toiseen pilvetön. Tunturijänkää on helppo kulkea, eikä sielläpäin Muotkaa näe ihmisiä juurikaan, kun en kuljeskele Peltojärven puolella. Sitten mielikuvaan tulee tummia pilviä: entäpä, jos sataakin? Ukkostaa? Päivästä toiseen puskee pilvilauttaa, joka ropsauttaa? Tuuli vie teltan? Kuinkas sitten suu pannaan? Mutta etenen huojentavaan havaintoon: eläkeläinen reissaa kelien mukaan. Mitä luksusta! Taidan toistaa itseäni.
Lapsi vetää hirsiä edelleen, joten ryhdyn päiväkahvin keittoon ja toivotan Lukijalleni ilmojen sietokyvyn lisäksi leppoisia kesäkuun aikoja!
Klara
Salakatselija: ”Joko tuo muori älyää häipyä terassilta, että pääsee porkkaamaan lintulaudalta pähkinät.”
Siinä se nyt on, kevään ensimmäinen pahis. Ruokaviranomainen tms. on näyttänyt tälle soo-soo-merkkiä. Myrkyllinen, eipä tullut uutisena kellekään. No mutta, milläs kuvilla nyt somessa leuhkitaan, kun nämäkin on laitettu pannaan? Kuten katsoja huomaa, on mittakaavana koivunlehti. Jätin tuohon, edelliset vieläkin pakastimessa.
Hyvä Lukijani,
olin juuri saamaisillani kammiovärinäkohtauksen. Luulin näetsen tappaneeni sivustoni, kun söhläsin sienikuvan kanssa. Jostain syystä wordpressin JetPack-sovellus itsepintaisesti ilmoitti olevansa offline. Btw: mikäli sivustoni joskus katoaisi näkyvistä, voi mailata viestiä tänne: helgavkv ät gmail.com. Kurkkaan sinne aika harvoin. Mutta jollei mitään kuulu vuosiin, olen menehtynyt. Sellaistakin voi nykyään sattua ihmisille. Vaikutelmana on, että lähipiireissä kiihtyvällä tahdilla lähipiireissä. Kummallista.
Helgan emailissa oli nyt roskapostia ja vino pino Quora-kysymyksiä vastauksineen. Ehkä Lukijani tietää, mikä on Quora? Ellei, niin tässä selvennys: ”Quora on nettisivusto ja yhteisö, jossa voi esittää kysymyksiä ja vastata muiden kysymyksiin lähes mistä aiheesta tahansa.” Ainakin siltä osin kuin olen siellä vieraillut, on meininki ollut asiallista. Nyt on Ruotsista kyselty näitä: Kamalin puhelinsoitto, jonka olet saanut? Mikseivät ihmiset kerro palkkaansa? Mikä ilmentymä (aspekt) eniten pelottaa yhteiskunnassa? Ja englanniksi kysytään: onko Putin kuolemassa syöpään? (pakko tunnustaa: hymyilin vinoon)
###
Kuuntelin eilen suosikkiani, siis Ruben Stillerin radio-ohjelmaa, jossa haastatteli keminmaalaista konkaripoliitikkoa… olikhaan, että joku Paavo tai sen sorttinen 😉 Kuten Ruben jälkipuheessaan aprikoi, oli ainakin mulla pelihousut revetä konkaripoliitikon puheita koiralenkillä kuunnellessa. Ja katso: yhtäkkiä koko helkkarin haastattelu pätkähti poikki, vaikka muut kanavat Spotifytä myöten toimivat moitteetta. Päättelin, että toosa sai tarpeekseen. Kuuntelin lopun sitten myöhemmin iltamassa. On se eto venkula tuo kaveri.
Mutta totta puhuen: konkaripoliitikko osasi perustella ajatusrakennelmansa perin juurin – etenkin juuri niin. Piti Talonmiehen kanssa pohtia asiaa: mikä tässä tyypissä hermostuttaa? Osaan muotoilla heti ja suoralla nuotilla (kolmiviivainen a). Se on ylenkatseisuus ja narsistinen omahyväisyys. Luovutankin siis hänelle virtuaalisen KOP:in salkkumiesten ritarikunnan ylimmän käätypunoksen kultaisin ansiomerkein.
Ai mikäkö on KOP:in salkkumies? Se on miespuolinen, reliktinomainen laji, siis vähenemässä, mutta vielä elinvoimainen. Tapaan niitä aika ajoin, viime viikollakin kolopallokentällä, jossa piti puhetta lajityypillisessä käsityksessään: a) kaikkia jaksaa kiinnostaa b) kellään muulla ei ole mitään tähdellistä sanottavaa, koska c) kukaan muu ei tiedä/ymmärrä mistään mitään. Tämän homo sapiens masculinus relictus et arrogans– lajin tyypillisiä esiintymisalueita ovat juuri golfkentät ja vastaavat rottinkirintaruokintapaikat. Samassa motoroidussa kombinaatiossa kulkee mukana hiljaiseksi oppinut rouva pikkuhamosessa ja kashmir-villaneuleessa, jossa on skottiruutuinen etumus. Mitäpä hänellä olisikaan sanottavaa, viisashan vaikenee. Minulle (homo sapiens feministicus cum lingua arguta et mente vivax) nahoissa pysyminen tuottaa aina vaikeuksia, joka ei aina ole parasta yleisen tunnelman kannalta. 😀
Ja tiedoksi: mikäli toosani äkillisesti vaikenee, on joku pelikenttien rottinkirinta lopuksi kaivanut bägistään esiin mauserin ja asettanut sillä viimeisen sinetin rääväsuisen ämmän käkättimeen.
Ja nyt rauhoittavaa veden lirinää:
Ainakin meikäläisen ruudussa ei kuvan laatu päätä huimaa, mutta ääni ainakin kuuluu.
###
Ilmoja pitelee, eikö totta! Reissusuunnitelmat vähän hermostuttaa ja jumittaa, kun kelien etenemisistä ei tiedä.
Lattiat on täynnä karttoja ja kirjoja, joista tempaudun milloin mihinkin suunnitelmaan. Lautasella pyörii melontareissua yksin, Suomineidon ylimpään kvartaaliin kipuamista kaverin kanssa ja kolmeen naiseen tehtävää reissua, jonne sain kutsun, mutta mietin vielä vastausta.
Kaikki edellä manitut kanssakulkijat ovat vielä työelämässä, eikä niitä pidetä säätiedotuksen perusteella. Joten mietityttää, ehtiikö lumi Suomineidon yläosista sulaa, maa kuivahtaa ja jokivirtaukset rauhoittua, kun loma on käsillä. Olen vähän skeptinen kyllä. Minä toki pystyn kulkemaan vain silloin, kun vettä ei pudottele taivaan täydeltä ja kesä on kunnolla pohjoisessakin. Pähkätessä päädyn aina samaan: antaapa asioiden mennä niin kuin niiden pitää!
Lisää rauhoittavaa veden ääntä.
###
Katson ulos akkunasta: linnut ja oravat ovat jälleen tyhjentäneet pajatsonsa. Tuossa piipahtelee tikkakin ja hänen laskeutuessaan katoaa pikkukansa lautaselta. Oravien tappeluita on myös mielenkiintoista seurata. Viuhuvat hännällään ja roikkuvat takajalasta lautasen reunassa mutustaen pähkinää pää alaspäin käpäliensä välissä. Oravan käpälät? 🙂
Näihin viuhuviin puheisiin! Kiitos Lukijalle! Klara
Ps. Tuo tikka kyllä kantaa nuo viimeiset rippeet jollekin muulle. Kruisaa nyt tuossa eestakaisin. Huudan ikkunasta, että näitä ei myytäväksi ole tarkoitettu (taas tuli sieppaamaan muutaman täkypalan nokkansa). Iso perhe hällä kotosalla ehkä?
Videoklipistäni nappasin tämän. Retki oli hyinen ja idästä nousi semmoinen myrsky, että hiukset oli lentää päästä.
oheinen siipiveikko kruisailee ikkunani alla päätään kallistelemassa. Päivänä muutamana koiran kanssa havahduttiin terävään kopautukseen, joka tuntui kuuluvan olohuoneen ikkunasta. Kumpikin jäi ihmettelemään äänilähdettä, jonka alkuperä sitten selvisi tänään. Kyyhkyskukkohan se siinä ulkoterassilla kukkoili olohuoneen akkunasta näkemälleen toiselle kyyhkyurokselle – itselleen siis. Ja hyökkäsi vastustajansa päälle kohti ruutua. No sattuhan sitä paremmissakin piireissä.
Juuri nyt näen noin kahden metrin päässä lintulaudalla sinitiaisen sadetta pitelemässä. Söi ehkä liikaa, eikä viitsi lähteä, kun alkoi ripehtiä. Jahas, aloittikin ruokailun uudelleen. Natustaa auringonkukansiementä palan kerrallaan pidellen saalista jalkojensa välissä.
###
Olen ollut työmatkalla kuten kunnon eläkeläisen kuuluukin. (huokaisee) Aion ensi viikon jälkeen pitää kunnon eläkeläispätkän ja palata kustannuspaikoille vasta syyskuun lopussa. Pehmeä lasku siis jatkuu siten, että pikkuhiljaa venytän poissaoloja yhä pidemmäksi kunnes lopulta huomaan, että olen kokonaan eläkkeellä. Ammattini varjopuoli on venytetty työelämäjakso. Kysyn: miksi? Oliko työ liian helppoa ja kepeää? Vissiin. Tai sitten on kyseessä kutsumusammatti kaikista parjaavista ja lääkäreitä moittivista ahneuspuheista huolimatta (kateellisia). Kohdallani kutsumustyön käsite pitää paikkansa ja tunnen kyllä useamman muunkin.
Meissä eläkeläisissä on monta sinnikästä työssäkulkijaa. Lienee sallittua. Yhtä vaaria yritin juuri eilen puhelimitse houkutella paikkaan X, jossa nuoriso-osasto lakoaa työkuorman alle (julkinen puoli kyseessä) ja karkaavat varmaan kohta jonnekin Pörriäisen työterveyshuollon palkkalistoille. Se on nuorisomuotia nykyään. Nuoriso haluaa näetsen jaksaa illalla myös omia lapsiaan sen sijaan, että asettaisi kansanterveyden perheensä edelle. Eikö olekin syntiä tuommoinen! Kalliisti koulutettua porukkaa ja noin itsekeskeisiä (sarkasmia). Ne pitäis vaan pakottaa sinne, missä kansa niitä tarvitsee. Ei tässä muutkaan ole ehtineet lapsiaan kasvattaa ja hyviä on tulokset. (edelleen sarkasmia).
###
Tämä tyyppi varasi itselleen ravintolapaikan pitkäksi aikaa.
Mutta palatkaamme eläintarhalle! Tuossa kuvassa on nyt tuo paksumahainen sinitiainen. Härski veikko, joka istui pitkän tovin ruokalautasella yksin. Katsokaas, kun muut linnustossa tietävät, että tuo sika puhkoo niiltä silmät, jos menee sivusta sorkkimaan. Niin! Olen varma, että näin se todennäköisesti menetteli. Sen häivyttyä palautui laudalle tavanomainen kuhina. On keltasirkkua, talitinttiä, pikkuvarpusta ja on tuossa käynyt tikkakin, mutta sillä on nyt sahalla joku iltakeikka. (Olisin kypsä eläkkeelle lintuja laskemaan.)
###
Muistikirjan viisauksia (heh):
”Asiat menee niin kuin niiden pitää mennä, huonossakin tilanteessa.” Äitivainaalta opittu viisaus, joka sisältää valon tunnelissa. Useinhan on niin, että loppuviimetteeksi asiat loksahtavat aina jotenkin hyväksyttävään asentoon, tavalla tai toisella. Ja sitten voi todeta toisen viisauden. Että Elämä opettaa.
Olen näköjään taltioinut muistikirjaan suuren määrän Ruben Stillerinkin viisauksia. Mutta niiden raportointi näännyttäisi Lukijani. Yksi hauska, provokatorinen sutkautus kumminkin: ”kromosomisto XX kauttaaltaan hyvä, XY toksinen, mutta voidaan kasvattaa uudelleen”. 😉
Heitän nyt vihkon roskiin, ettei jää kuolinpesän ihmeteltäväksi. Mutta yhden vihkon väliin tungetun paperin nappaan talteen. Se on imuroitu netistä ja otsikoitu näin: ”50 ways to spend time alone” Latelen tästä joitakin ihquja kohokohtia, jos Lukijallani olisi niille tarvetta:
Kirjoita kirje rakastetullesi! (Tämä on ihana ja maailmanpelastava idea <3)
Venyttele! (Aina terveellistä!)
Leivo jotakin naapurillesi. (Teuvo ilahtuisi.)
Pese auto. (Tein sen juuri muuten.)
Kirjoita paperille kaikki se, mistä olet kiitollinen. (Hieno idea!)
Aseta tavoitteita! (Loistavaa!)
Tee lista asioista, jotka elämässäsi ovat hyvin. (Erinomainen idea tämäkin.)
Kuuntele podcastia. (Suosikkini.)
Aloita kirjoittamaan kirjaa. (Huikeaa!)
Tee hengitysharjoituksia. (Pitää tekoälyltä kysyä mitä se tarkoittaa.)
Minä en tehnyt hengitysharjoituksia, vaan kävin lyömässä kierroksen kolopalloa kahden tuntemattoman henkilön hyvässä seurassa. Toinen oli sellaisessa fyysisessä formaatissa, että yllätin itseni miettimästä menettelytapaa, jos tulee elvytystilanne. Että komennan sen toisen soittamaan hätäkeskukseen ja aloitan paineluelvytyksen. Semmoinen rentouttava pelikierros se oli 😀 Vaan oikeasti oli!
Mutta kentällä tulen usein ihmetelleeksi vanhaksi, kurttuiseksi ja köyryiseksi menneitä entisiä poikaystäviä. Kumma juttu! Mielikuvissani näen kiharatukkaisen, harteikkaan ja salskean nuorukaisen. Niin tuohon tilaan on päätynyt! Kyl-lä on järkkyä kehitystä, sanon (lempeää sarkasmia vain). Itse sen sijaan olen mitä suurimmassa määrin entiselläni. Nimittäin.
Näihin yleviin puheisiin jätän Lukijani ja sulkeudun suosioonne (punatulkku on nyt laudalla, muuten).
tänään heitin semmoisen lenkin, että oksat pois ja pala latvaa.
Talonmies tuuskasi lähtöä kotimatkalle ja siinä karusellissa tärvääntyi aamun tärkeitä tunteja. Olin metsässä vasta klo 11. Suunnitelmissa oli 15 kilometrin lenkki, joka toteutuikin, vaikka sää muutti totaalisesti kasvojaan puolivälissä. Kova koillistuuli, vettä vihmoi ja puuskat oli melkoisia. Pääsin onneksi siinä vaiheessa laavulle hetkeksi turvaan, syömään ja kahvittelemaan. Sitten ei kun takkia takin päälle ja uloimmaksi coretex. Taistelin kuin taistelinkin tieni takaisin autolle, vaatteet likomärkinä toki, mutta kaikella on hintansa. Vaan pitkiltä tuntuivat paluukilometrit.
Olipa reissulla kuitenkin bonuksiakin! Kirkaisin kahdelle teerirouvalle, kun rätvelsivät lentoon ihan jaloista. Kolmas lähti säntillisemmin kauempaa. Sitten oli joko teeri- tai metsoherra, joka lähti noin 10 metrin päästä kovalla rytinällä. Taisinko vähän huudahtaa siinäkin. Paikoitellen sai tarpoa lumessakin.
Konnia oli polkukävelyllä kolme, joista tässä yksi, suolapatsasmeiningillä kuten kuvaan kuuluukin. Sammakkoja oli kaksi, polulla nekin.
Tuo naama on kyllä niin veikeä! 😂 Ilahdun siitä aina! Ja nuo komeat kyhmyrät!
Vielä kerron senkin, että läpimärkänä ja aika raatona sain bonuksen juuri ennen autolle saapumista. Suolla oli hanhipariskunta. En ole niin lähelle hanhea koskaan päässyt. Tulinko kuolleesta kulmasta hiipimällä vai mikä selittää sen, että niin arka lintu tökötti paikallaan pitkään, vaikka sitten selvästi havaitsi minut. Lähti hitaasti kävelemään ja nousi lentoon, kun lajitoverinsa nousi vähän kauempana. Siinä kohtaa ei ollut mulla aseena enää kuin märkä puhelinluuri. Sain pienen videonpätkän kumminkin, muttei tullut häävi.
Uhkaavasti alkoi tässä kohtaa kerätä pilviä ja tuulla.
Lopuksi kerron, että liikuin aivan liki rajaa keskellä aluetta, jossa lähimmät asuintalot ovat 10 kilometrin päässä. Sateessa ja myrskytuulessa kuulin selkeästi puolenkymmentä terävää haukahdusta, kuin pystykorva, mutta terävämpi ja nasakampi haukahdus. Olin satavarma, että kohta tapaan salametsästäjän (alueella on metsästys kielletty) tai koiran kanssa kulkijan. Odottelin koiran omistajineen putkahtavan polun mutkasta. Mutta koko paluumatkalla(kaan) en nähnyt ketään. Outo juttu. Kävi jopa mielessä onko koira karannut rajan takaa. Tai sitten se ei ollut koira. Mahtaako supikoira haukahdella, voipa ollakin. Tuolla alueella on susia, ahmoja ja karhuja. Joista siis olen nähnyt vain suden, yhden kerran.
Ahma nähtiin jälkeläisen kanssa kerran hiihtolenkillä muuallapäin maata. Se oli outo yksilö, joka oli hakeutunut aivan asutusten lähelle (sairas?). En tiedä, minne päätyi.
###
Kämpälle palatessa oli tavarat lennelleet sinne tänne ja järvi raivosi yhdessä tuulen kanssa. Mökin aamuinen +20 oli vaihtunut 8 tunnissa +15:een. Lämmittelin uunia, mutta on hidas ja massiivinen, joten ei taida ehtiä paljoa inahtaa tuosta ennen aamua. Nyt on 16,5 sisälämpö. Vettä vihmoo edelleen ja tuulee. Ihmettelen, ettei Anne Borgström sanallakaan maininnut tämmöisestä kelistä täälläpäin. Mutta lienee kovin paikallista myrskyä, joka tuli naapurimaasta, jonka nimeä en mainitse 😉
Vaan mahtoiko Vladi saada paitansa silitetyksi Turkinmatkaa varten?
Vastaantulija nro 2. Noin 50 m aiemmin tuli nro 1.
Hyvä Lukijani,
enpä ole tohtinut yöpyä riippumatossa. Sen verran lämmin kämppä vetää puoleensa. Iltauinnilla, siis muutamilla uintiliikkeillä, toki kävin ja aamusta uudelleen ja nyt illalla. 🙂 Lienee jokin geenipoikkeama. Vesi oli tänään merkittävästi eilistä (+3) lämpimämpää, nimittäin +4 (nuorisokielellä lol). Hyytävää on. Vedestä noustessa ihoa pistelee ja jalkoja kivistää. Miksi hitossa ihminen menee tuommoiseen paikkaan, en ymmärrä. Ja silti menen. On asioita, joita tiede ei pysty selittämään.
Tuon sammakon suhteen sen sijaan tiedekin pystyy. Olen suuri sammakkojen ja konnien ystävä ja mielellään pähkään niiden asioita netin dokumenteistä. Omistankin todennäköisesti valtakunnan suurimman eläkemuorin sammakkovalokuvakokoelman, yksityisen siis :). On myös sammakkopornoa, jota ei voinut olla havaitsematta mm. vuosi sitten Vuori-Kalajalla Rautalammilla. Yritin jopa pelastaa yhtä useamman sulhasen pihteihin joutunutta sammakkoprinsessaa. Kova oli myös lemmenveisuu yhdessä lampareessa. Siitä on ihan videota lähetettäväksi johonkin playboyhin julkaisusarjassa ”Maailman onnellisimman kansan lammikkoeläimiä”.
Loppukesästä, kun yöt pimenevät, hyydytän rupikonnia mökkipolulla otsalampun avulla ja vien kameran ihan liki konnanpärstää. Että niillä osaa olla hyvät ilmeet 🙂 Olen nähnyt samanlaisia joillakuilla ihmisilläkin. Ehkä heillä on rupinen, kuiva ja konnamainen nahka vaatetuksen alla, ken tietää.
Tutkimusteni perusteella tämä sievä, kuolleeksi tekeytynyt vastaantulija oli sammakko, ei konna. Ruskosammakko vai viitasammakko, ehkä Lukijani osaa sammakkoläksynsä paremmin? Hauska ja herttainen vastaantulija joka tapauksessa.
###
Tästä seuraavasta ei voi sanoa samaa. Oli hakeutunut hiekkatien lämpimään santaan nauttimaan auringonkilosta pyöräillessäni paikalle ja viittä vaille ylitseen. Tunnen kyllä tätäkin eläintä kohtaan sympatiaa vanhana pesiensä tarkkailijana, kun sellainen paikka oli aikanaan kotimme lähellä. Mutten silti menisi naamakuvaa ottamaan.
Olen kandiaikana hoitanut kaukana keskussairaaloista eräässä pienessä suomalaisessa terveyskeskuksessa ikäihmistä, joka oli astunut tälläisen päälle. Siinä oli jonkin aikaa kokemattomana lääkärinalkuna vitsit vähissä.
Sahatakki oli siis vastaantulija nro 2. Kuvakaappaus videosta, olen ”cropannut” kuvaa, siis keskittänyt kuvaa kohteeseen, siksi on vähän hämyinen. Hyvin ketterästi ja toisaalta majestettisen tyylikkäästi lipui tiehensä.
Komea on takki päällään. Moni kadehtisi itselleen samanlaista.
Tässä yhteydessä haluan sanoa, että semmoista ei ole kuin kyypakkaus, eikä kortisoni ole drug-of-choise kyynpuremapotilaan hoidossa. Vieläkin joillakin keskustelupalstoilla Self Made-asiantuntijat sen nimiin neuvovat toisiaan. Suurin ongelma kyyn puremassa ei ole allerginen reaktio, vaan romahtava verenkierto. Lienee nykyisin jotakin vastamyrkkyä olemassa, mutta olen tippunut kärryiltä lopetettuani päivystämisen 15 vuotta sitten.
Se kauhutarinoista.
###
Täällä vedenpinta on nyt kuin peiliä. Ryslandian puolella näkyy punertavaa taivasta. En ymmärrä, eikö aurinko laskekaan enää länteen? Vai onko oma päänsisäinen kompassi vinossa (todennäköisesti, eikä pelkästään kompassi). Näyttäisi olevan jonkinlainen sadepilven näköinen rietalekin tulossa.
Entä telkkäkuulumiset? Telkkäherra väijyi päivällä tavanomaisella, jokakeväisellä paikallaan. Eli meidän rantavedessä, josta kuhahti läpsyttävään lentoo saapuessani nurkan takaa tämmäämään pyörää rannanpuoleiselle seinustalle. Kaarsi juhlavasti järven yllä ja hävisi puunlatvojen taa.
Mutta minäpä olen jo ehtinyt kiikkua katolle miinoittamaan piiput. Samalla nakkasin alas Talonmiehen sinne ampuman pullonkorkin. Oli näetsen ostanut lähikaupasta, 60 km päästä siis, jotakin samppakaljan tyyppistä juomaa (8% alkoholia) ja kilisteltiin syntymäpäivänsä kunniaksi siitä muovipikarilliset.
Yöterveisin, Klara
Vielä on ripaus lunta siellä täällä. (Mökkiläisen turvavarustus: jonkun rakennusliikkeen ikivanha lippalakki ja työhansikkaat. Kypärä unohtui kotiin.)
retkellä vierähti kahdeksan tuntia. Jokainen minuutti oli luksusaikaa. Kuljeskelin upeassa harjumaastossa, jossa pikkuiset, harjujen sekaan jumiin jääneet järviset olivat vielä joko kokonaan tai osittain jääkannen alla.
Tarkoitus oli pyrkiä erään suojellun pikkujoen rantaan. Suo siellä, vetelä täällä ja tiesin, että suo on ylitettävä, mikäli joen kohdille mielii. Vaikka ennemmin kurki kuolee kuin suo sulaa, niin joku kohta oli kuitenkin jo sula. Luovuin yrityksestä ja seurailin isoja kanta-astujan jättämiä askelmerkkejä suon reunaan ja kässeikköön. Kuntta oli vielä ainakin suon helmoissa pintasammalikon alta jäässä ja helppokulkuista. Yllättäen pulpahdin ikiaikaiselle traktorin tai muun koneen tekemälle jäljelle, lehtien peitossa ja selkeästi vuoskymmenten takaisessa rauhassa ollutta.
Suuntana oli laavu, jonne konejäljeltä suunnistin, keittelin kahvit ja paistoin rieskan tyyppistä leipää kaasukeittimellä. Tein vähän kilkkeitäkin ja laittelin tulet syystä, jota en tiedä, kun ei ollut mitään nuotiossa valmistettavaa. Tunnelman vuoksi? Suomalainenhan lyö heti valakian roihuamaan, kun nuotiopaikoille pääsee. Olinko saanut jonkun tartunnan, sillä harvoin viivyn missään nuotion äärellä, ellen yövy siinä samalla.
Paikka on etäinen, enkä koskaan ole vielä tavannut siellä ketään. Nyt yllättäen siihen pyörähti pari paikkallista ikätoveria. Olivan saman tyylin retki-ihmisiä, joten juttua piisasi. Kajakkiharrastajiakin, kuten meikäläinen ja sain pari hyvää vinkkiä veneenlaskupaikoista näillä seuduilla. Onnenpotkuna pitivät, että olemme onnistuneet (halvalla, toim. huom. mutta rahoista ei puhuttu tietenkään) saamaan mökin siltä alueelta, missä se on. Oli helppo jakaa se ajatus heidän kanssaan. Kertoivat myös, että karhun ovat tavanneet yhden ainoa kerran, vaikka metsissä kulkevat ahkerasti. Kävi ilmi, että karhu oli lompostellut vastaan sillä koneuralla, josta olin juuri laavulle tullut. No, kohtaamisesta oli aikaa. Mua ei pelota petoeläimen kohtaamisessa muu kuin se, millaiseksi väistämismatka muodostuisi, jos kohtaaminen sattuisi juuri ennen autolle tuloa. Täällä kun ei ratikat tai taksit kulje, eikä teitä ole vedetty ristiin rastiin. Eniten hirvittää hormonihöyryiset metsot. Millä ne nuijitaan, jos päälle pyrkivät? Pienellä Marttiinin puukolla tekisin urhean veitsihyökkäyksen vastaiskuna?
Majavan puinen pullopostitervehdys oli jäänyt kivelle killumasn.
Kuikat ovat kiljahdelleet, kuikuttaneet ja haukahdelleet ja menneet maate. Sama plääni on Talonmiehellä ja vahtikoiralla, joka makaa härskinä sillinä lampaantaljan päällä omassa kankaisessa, lapsuutensa muistoja sisältävässä häkissään.
raapustan muutamia kynänpiirtoja päiväkirjaksi itärajalta, jossa rompostan metsissä x-päivää. Menoistani en tiedä itsekään, mutta noin viikon päästä lie oltava työasussa.
Tulin Koiraherran kanssa valmiiksi lämmitettyyn mökkiin, kiitos Talonmiehen. Oli hommannut kakunkin äitienpäiväksi.
###
Täällä ei kuulu muuta kuin teerien suhinaa ja kuikan kuikuttelua. Lentää kalastamaan vedenpinnan yläpuolella. Pumppu löi pari ekstalyöntiä: onko sittenkin telkkä? Telkkä tuli piipusta joku vuosi taapäin, yrittänyt on useammankin kerran. Kehittelin piippuun virityksen, jonka nuohooja syksyllä käpälöi vituralleen, joten kattohommia tiedossa tällä reissulla. Talonmies ei hirviä, hällä on korkean paikan kammo (tirskahdan). Mutta äitienpäiväsankarit ei pelkää korkeuksia, telkän syöksylentoja kyllä. Sitä kun ei saa pirukaan irti, jos juuttuu hormiin ja läheltä piti-tilannehan meillä on kokemusvarastossa. Tuolloin rämähti onneksi peltiä aukaistessa uuninpesään, josta silloin paikalla ollut Talonmies työsti haavilla vapauteen.
###
Lyhyttä kirjausta piti laatia. Siis jämäkästi kerron uineeni tänään saunasta kahteenkin kertaan. Veden lämpömittari näytti +3.
Nämähän on niitä asioita, joilla diivaillaan ja joita suoritetaan. Totuus on se, että kylmänarkuus lisääntyy ikääntymisen myötä selvästi, mutta olen luonnonvesiaddikti. Heti kun jäät lähtee olen vedessä, mutta avantoon en mene. (Vinkki: kun ei kastele kasvoja eikä päätä, niin pärjää. Katsokaapa vain avantouimareita, lakitettuja ovat. Viime kesänä Kemihaarassa sain tuta, mikä on olotila, kun upottaa päänsä tunturipuroon. En suosittele.)
###
Aurinko on laskenut ja sijaitsee jossain koillisen ja idän paikkeilla. Ehkä Vladikin istuu papereitaan tutkailemassa otsalamppu päässä ja rakkikoira selkänsä takana kankaisessa häkissään onnellisesti huokaillen? (Nasta tuolilleen.) Turvamies ainakin täälläpäin kuorsaa kerrossängyn alaosassa.
###
Huomenna painelen maastoon päiväksi mukana keittovehkeet, kameraa ja villahousua. Nyt puolilta öin näyttää mittari +2 astetta ja päivällä tuuli meni luihin ja ytimiin.
###
Kuikka huutelee, järvi pläkätyyni. Huomenna on mentävä riippumattoon yöksi, jollei ennusteta pakkasyötä. On niin upea herätä aamuyöstä teerien pulputukseen.
Irlannin links-kenttä Portmarnokissa. Älkää kysykö, kuinka paikannimi äännetään. Sitä eivät edes Suomussalmen Lehtovaarassa Arolan karhutilalla tapaamani irlantilaiset heti tunnistaneet. https://www.portmarnock.com/golf/
Hyvä Lukijani,
teen kuolinsiivousta ja näppeihin tarttui vanha kovalevy, jonka sisältöä pursottuu nyt tähän – pahoittelen etukäteen!
###
Prologi: kaikki eskaloitui eilen kirjoitusalustaa kaapista etsiessä. Piti vain istahtaa nojatuoliin raapustamaan Lukijani riesaksi muutamaa riviä. Niin kas! Kirjoitusalusta oli hakautunut kahden, Talonmiehen kaappiini hivuttaman kameranjalustan taakse. Juuri sellaista yritin nettikamerakaupasta tilata ja tilasinkin, mutta hajosi jo ensiavauksella ja palautin. Mutta näitähän oli omastakin takaa peräti 2 kpl! Koskaan ei siis ole liian myöhäistä penkoa nurkkiaan. (Säästin 150€).
Kaapista löytyi massiivinen läjä kansioita ja paperia. Päätin silputa paperiroskan V:n jälkeensä jättämällä silppurilla ja palkinnoksi siirtyä sitten itselleni mieluisaan blogikirjoitteluun. Mitäkö paperia? Vain kaikenlaista lyhyen (heh) työuran aikana kertynyttä roskaa, äkkiäkös sen…
Roskakasan tuhoaminen osoittautui työlääksi (4 h). Sisälsi muun muassa mojovan läjän väitöskirjamateriaalia. Tutkijakaverin sanoin: ”Meni monta vuotta väitöksestä ennen kuin ymmärsin, ettei kirjalle enää tarvi tehdä mitään!” Juuri niin! Kaiken varalta olen säästänyt paperivuoria, eihän koskaan voi tietää käykö vuoskymmenten jälkeen kuten elokuvaohjaajalle. No, kansiin painettua kirjaa lukuunottamatta todistusaineisto on nyt tuhottu niin, että silppuri välillä tukehtui (2 jätesäkillistä).
###
Tuon jälkeen löysin kaapista ulkoisen kovalevyn. Nämähän on vermeitä, joiden uumenista löytyy tärkeitä ja kaivattuja kuvamuistoja kuten horjahtaneita otoksia sorsanpoikasista, outoja mökkirantoja, tuntemattomia ihmisiä ja kuva-arvoituksia.
Nyt osui ruutuun reissukuvia. Yläkuvassa on vanha, kuuluisa Portmarnockin kenttä, jonne jouduttiin paniikin vallassa tehdyn pikaisen matkavarauksen tiimoilta saatuamme kutsun Suureen Tapahtumaan. Sinne emme suurin surminkaan halunneet osallistua ja tulla rinnastetuksi juhlaväkeen. Linnanjuhlatko? Ei, vaan Suuren Narsismin Riemujuhla. Tekosyyn keksimisessä vietettiin pari hikistä iltaa: minne häivytään? Havaittiin Irlanti pallonpelaajalle hyväksi ideaksi, joksi se myös osoittautui. Ja voi sinne mennä muutenkin, hieno ja kotoisa paikka!
###
Sitten seuraava kuva ja sattumuksien tarina.
Amerikasta, jossa jouduin irkkutanssikisoihin.
Tämä oli hauska sattuma (kuva edellä)! Oli näetsen niin, että olin eräällä koulutusmatkalla ja kuten Lukijani on jo saanut tietää, saattaa kongressisalin sisäilmassa happi loppua, persukset puutua, puhujan sanat hiipua horisonttiin ja silmät lupsua. Joku ratkaisee sen ryhtymällä häiriköimään vierustoveria. Meikäläinen taasen luiruaa takavasemmalle kohti seinässä olevaa aukkoa ja siitä näkymättömästi vapauteen niin, ettei kiinnitä kenenkään huomiota.
Näin menettelin nytkin. Kuljeskelin pois kongressialueelta ja törmäsin kongressialueella olevalle markkinatorille täynnä kimallusta, peruukkeja ja hiuskoristeita. Kun viereisestä salista kuului kantrimusiikkia päätin kurkata, josko markkinoiden salaisuus sieltä selviäisi. Selvisi: irkkutanssikisat! Pääni virkosi ja vietin hyvän tovin tanssiesityksiä seuraten! Mitä jalkain synkroniaa, mitä notkeiden kinttujen viuhunaa – ja upeita tyttöjen pukuja. Poikien musta vaatetus kuin raamittamassa ja maadoittamassa kimallusta. https://youtu.be/H838KccF7yY?si=nlCQ1J0_tZgoJoum
Luentoskippauksen rikos on by-the-way jo vanhentunut, joten lääkintöhallitus ei kiinnostu, eikä semmoista kyllä enää olekaan. Pitkäaikaisempi Lukijani jo aiemmin taisi kuulla jutun, pahoittelen toistoa! Mutta cortexille jäi vahva muistijälki ja kokemus oli ihan toppen! Vanhaintalolla todennäköisesti väitän olevani entinen irkkutanssikilvan voittajaneitonen.
###
Esitän vielä venekuvan Konnevedeltä. Siellä on saari nimeltä, ei Höytiäinen vaan, Häntiäinen. Vuosia sitten tein melontareissun, joka tuli nyt Heikki Saaren blogin Höytiäisestä mieleen. Reissukuviakin pulpahti pölyn uumenista.
Tuostakin reissusta jäi cortexille pysyvä muistijälki. Hyvä, ettei jäänyt isompaakin mäjäystä. Liukastuin nimittäin lennokkaasti kalliolla ja lensin selälleni alas Häntiäisen kivikkoon. Tuli mojovankokoinen mustelma persukkeeseen. Onneksi mitään ei mennyt rikki. Vieläkin hirvittää, yksin kun silloinkin olin retkelläni.
Vuokraveneen palautukseen liittyy hauska sattuma. Päälläni oli harmaat housut ja harmaa ratsastuspaita, rintamuksessa joku merkki. Tulin rannalle venevuokraa maksamaan kuljeskellen ja katsellen näkyykö kajakinvuokraajaa. Rannalla oli kaksi miestä, jotka tutkailivat outoa kuljeskelijaa ja veneiden seassa pälyilijää. Ohi mennessäni toinen kysyi: ”…tuota…oletko viranomainen?” Totesin, etten ole, vaikka ulkonäköni siihen kyllä kovasti viittaa. Johon mies hämmentyneenä: ”Niin kun sulla on tuommoinen merkki, niin aateltiin…” Kerroin, että ratsastuspusero vain ja jonkun alan instanssin merkki.
Terveisiä Konneveden herroille, jos satutte sankeaan Lukijajoukkooni 😀 ja olette vielä elävien kirjoissa – toivon niin.
Mulla oli vuokravene Häyrylänrannasta. Tämä kohta ei ole Häntiäinen, kuva Konnevedeltä kylläkin – ajalta ennen kansallispuistoksi vihkimistä.
Kiitän seurasta ja jatkan nojatuolissa lojumista, olenhan eläkeläinen… ja pelannut jo päivän annoksen reikäpalloa ihanan tyhjällä ja hyytävän kylmällä kentällä, mutta raitiissa ilmassa.
Hyviä iloisia kevätpäiviä Lukijalleni!
Kyllä me vielä helteessä hikoillaan, sanokaa mun sanoneen!
terveisin Klara
Tämäkin löytyi kuvakokoelmista. Se on ICD10-diagnoosiluokituksesta, virallinen asiakirja. Valitsen itselleni tuon R46.7. Mikä Lukijastani vaikuttaa läheisimmältä itselleen? Entä puolisolleen, kaverilleen tai naapurilleen?
Klara Saken kirjoittaa 