Hyvä Lukijani,

olen lyönyt sinua ja itseäni laimin kiireen tuiverruksessa. Sanalla sanoen: kärsinyt merkittäviä henkisiä hiertymiä, kun aikaa kirjoittamiseen ei ole ollut. Hätäisimmät kirjeenvaihdot on pitänyt hoitaa watsappilla tökkimällä, mitä alennuksen tilaa!

Nyt on tunnin verran aikaa ennen kuin täyttyy kaahata kohti parturikampaamoa. Autoilin illalla työreissulta, jonne läksin sunnuntai-iltana. Kilometrejä tuli mittariin rapiat 400. Tänään hyppään iltajunaan, joka palauttaa meikäläisen ylihuomenna kotiasemalle. Talonmies kutsuu itseään nykyisin Aaltoseksi, kun kuskaa meikäläistä päntiönään asemalle tai sieltä pois. Koppalakki ja tumma puku vielä, niin autonkuljettaja Aaltonen on täydessä formaatissa. Mielellään se kuskailee, ei siinä mitään.

***

Tästä tuli mieleen tehokkuus. Jokohan tehokkuus-jorinani olen täällä pitänyt? Nähkääs, kun neiti-ihmisen elämää yli 50 vuotta elänyt kaveri moitti minua tehokkaaksi, sai se pohtimaan asiaa. Ilkeitä sivalluksia ja arvostelemistahan aina kannattaa hautoa mielessään :D. Oikein kultakirjaimin painaa sieluunsa, jotta voi kärvistellä niillä koko elämänsä… ja voida hyvin, oikein ERsa Saarisen ylärekisterissä siis 😉

No, häneltä sivalluksia on tottunut vastaanottamaan, sehän parkkiinnuttaa nahkaa. (On itse aivan patologinen touhuaja.) Mutta on pitänyt miettiä, että oliko totuuden siementä. Olen päätynyt seuraaviin klausuuleihin, joita Lukijanikin voi, niin halutessaan, kohdallaan miettiä:

• Elämä on lyhyt. Se kannattaa käyttää hyväkseen. Totta vai tarua? Vastaus: pitää paikkansa. Siis: totta.
• Jollei tee mielekkäitä touhuja, niin mitä sillä aikaa tekee? Istuu sohvassa? Lopputulema: viisain tehdä itselle tärkeitä toimia, itse kunkin. Neiti voi istua sohvassa, en puutu siihen.
• Ajankäyttöä voi oppia tehostamaan. Välikysymys: totta/tarua? Totta. Useamman lapsen äitinä oppi jotakin tehokkuudesta, kun Talonmies oli paljon reissussa ja lasten huolehtiminen pyöri paljon meikäläisen harteilla. Siis aamusta puurot kitiseviin naamoihin, huutavat kersat ulkovaatteisiin ja autoon. Moottori ulvoen ja nilkka suorana päiväkodille. Siitä sähäytys työpaikalle, työpäivä läpi juoksemalla, että ehtii kauppaan ennen päiväkodin sulkeutumista. Poikkeus: jos oli yöpäivystys työpäivän perään, niin lapset aamusta mummolaan, jos mummolla oli vapaata. Muutoin piti koko ajan kytätä päivystysehdotuslistaa, ettei satu yöhuki Talonmiehen työreissun päälle, jos mummo oli töissä. (Koska hemmetissä saan sen äitienpäiväprenikan!?)

Onko sinulla, hyvä Lukijani, useita mieliharrastuksia tai sinulle tärkeitä asioita? Kykenetkö ajankäytöllisesti niitä toteuttamaan? Ellet, niin mitkä touhut puskevat esteeksi? Millä päivä täyttyy niin, että joudut tinkimään siitä, mitä tosiasiallisesti haluaisit tehdä? Nämä tämmöisinä heittolassoina vaan mietittäväksi. (Häh: Olenko alkanut pitää Psykopodia-palstaa?)

Kun minua nuoremmat ihmiset ovat hämmästelleet ja kummastelleet useita harrasteitani, niin olen kertonut, että kun ihminen on elänyt esim. 20-30 vuotta pitempään kuin he, niin kaikenlaisia harrasteita on ehtinyt kertyä. Että niitä tässä vain ylläpidetään, ei sen kummempaa. Voipa olla tämmöinen edessä heilläkin.

***

Uusin touhu on uusi kamera. Koska olen nyt taas kerran muka-lähdössä vaellusretkelle, niin ostin kevyemmän ja muutoinkin näppärämmän kameran. Se on Sony VZ-1. Olen perehtymässä sen asetuksiin. Siinä onkin perehtymistä kerrakseen, mutta onnistuu junassakin. (Otanko mukaan kampaajalle? Mutta siellä kuuluu naisten lukea Eeva-lehteä.)

…että ei kai se auta muuta kuin lähteä liukumaan kampaajaa kohti. Onneksi ei tarvi enää mennä siihen vuosikausien kidutuspenkkiin, lienekö siitä kertonut. Nyt on uusi paikka, jossa kulkevat Hienot Rouvat. Kuten minä. Ja entinen naapurini, jonka tapaa vain High Class-paikoissa. Totta puhuen: hän on silti oikein mukava JA olen iloinen, että sain repäistyä itseni pois sieltä kidutuskampaamosta. Voin palata aiheeseen joskus.

Kiitos, jos pääsit tänne asti! Oikein hyvää päivää, iloa ja valoa!

Klara