Mistä on aamun mummo tehty?

-Kostoisesta covidista, korppiyskäin korinoista, räkärännin räpläkästä, jalkavoiman voipumasta.

-Varhaisesta kanasesta, aamuvalon vaikermasta, pilviverhon pimennosta, sairaspedin saranoista.

-Nälkäkurjen kurinasta, niskajumin juilomasta, kupinreunan kuumuudesta, appelsiinin aromista.

-Alpo Rusin rustaumasta, Kremli-jälkein jäämistöistä, kirjankannen kirkaisusta, suomettuman suolloksesta.*

Niistä on mummon murot tehty.

###

Ilosanoman vastaanotto otti niin koville, että laskin luurin korvalta ja asetuin yöpuulle. Havahduin aamuyöstä kovaan paleluun. Päättelin Suomen sähkönsiirtojärjestelmän joutuneen laajan kyberiskun kohteeksi. Tosiasiallisesti arvasin, ettei muutaman päivän kestänyt lievä kurkkutuntemus ollutkaan ”joku vaan”. Aamuun mennessä oli selvää: mullahan on korkea kuume. Siis tikku nokkaan, nokasta reagenssipurkkiin, litkutipat laudalle ja tuijottamaan testiluukkua. Piirtyi kaksi viivaa: kontrolliviiva (=testi toimintakykyinen) ja varsinainen covid-testiviiva (=näytteessä on covid19-antigeeniä eli sitä fidun firusta).

Eipä muuta kuin pillit pussiin ja ilmoitus työpaikalle, että perukaa viikon työt, lähden autoilemaan kotipaikkakunnalle. Autopelillä olin liikkeellä lakon ollessa käynnissä. Junat alkoivat sittemmin kulkeakin, mutta en millään ois saanut autokalustoani mahtumaan paluumatkaksi hattuhyllylle.

Kuski on toki junassakin palkkansa ansainnut. Osallistuinpa työtaisteluunsa minäkin merkittävällä ansionmenetyksellä vaiheessa, jolloin lakon mahdollinen alkaminen oli päiviä juu/ei-tilanteessa. Potilaita ei voi ajattaa pitkiä matkoja vastaanottopaikkakunnalle sillä puheella, että tulette vaan, niin katsotaan onko tohtori paikalla. Varahenkilöä ei ole, joten peruttiin läjä vastaanottoja. Sitten ministeri siirsikin lakkoa. Listojen uudelleenluonti olisi kuitenkin kohtuuttomasti työllistänyt toimistohenkilökuntaa. Potilaiden uudelleen kutsuminen olisi ollut nopealla aikataululla toteutettava homma ja haasteellista jo ihan potilaiden tavoittamisenkin kannalta. Terveydenhuolto on korttitalo. Kun se jostakin kohtaa lähtee kaatumaan, on pystyynnosto töisevää.

###

Covid 19.

Olen saanut kaikki ikäryhmälleni kuuluvat rokotuskerrat. Viimeisimmästä on 7 kk. Rokotehan estää vakavan tautimuodon, muttei tautia ja 7 kk kulttua rokotteesta on enää himmeä muistijälki immuunipuolustusjärjestelmän päiväkirjassa, joten taudilla on pelikenttää.

Viheliäinen firus tämä pirulainen oli, sekasikiövirus tosiaan! Neljä päivää kunnon kuume, voimia vain makaamiseen, syöminen jäi, pahoinvointia, paksua räkää pää täynnä, korvakipua, pistävää kurkkukipua, voimakas päänsärky, ripuli. Kerta kaikkiaan sekasikiötauti. Ei tiennyt onko muuttumassa sivettikissaksi, lepakoksi vai porsaaksi vaiko näiden yhdistelmäksi.

Yhtä kaikki, henki ei mennyt ahtaalle. Haju- ja makuaisti on vielä pois, räkäinen olo ja voimavarat vähissä, mutta elämä voittaa! Tilastotietoja ei ole, mutta lähipiirissä on moni sairastanut jo kahdesti. Kokemus se, että toinen kerta oli kevytversio. Siis pirullinen tauti, muttei -kiitos rokotteiden- tappava!

Rokoteasia on tietysti jo pitkälle mediassa pureskeltu, mutta kirjaan jotakin.

Rokote annetaan (useimmiten) pistoksena. Nieltynä joko tuhoutuisi heti ruoansulatuskanavassa tai ”eksyisi matkalla”. Entäs poliorokote sokeripalassa, kuinkas se sitten onnistui tehtävässään 80-luvulla? Jep jep, joitakin ”pöpöjä” vastaan voidaan rokote antaa ruoansulatuskanavan kautta. Vähän kuin sukellusveneellä mennään merenpohjassa asuvien pahisten luo, mutta puussa asuvia on ammuttava nuolella.

Melko monella on jokin immuunipuolustusjärjestelmän ”ärhäkkyyttä” heikentävä lääke hoidon vuoksi. Hyvä esimerkki on kortisoni, vaikkapa reumasairauteen. Reumassa (ja muissa autoimmuunisairauksissa) oma puolustusjärjestelmä on epäselvästä syystä aktivoitunut, käynnistänyt sotakaluston ja suunnannut sen omaa elimistöä vastaan, reuman tapauksessa tulehduttamaan nivelkalvoja. Kortisoni hillitsee ”sotakalustoa”, mutta se hillitsee myös rokotevastetta.

Rokotteen tarkoitushan on käydä vähän kuin paikan päällä härppimässä, että kukkuu, tämmöistäkin häirikköä on liikenteessä! Silloin puolustusjärjestelmä herää: mikäs piru tuo on!? Ja aktivoituu: tässähän täytyy ryhtyä varmistelemaan, josko tuo vaikka hyökkää! Immunologinen järjestelmä saa hälytteen: teepäs nyt vähän taistelukalustoa, jotta on vehkeet, jos tuo pirulainen käy kimppuun. Ja sitten ollaan Natossa. 😀

Ja niin elelevät kaikki eliön organellit, solut ja elinjärjestelmien jumalainen koneisto sulassa sovussa keskenään. Keuhkot hengittävät, sydän hakkaa, otsasuonet pullistelevat, suoli puskee metaania ilmakehään, varvasvälit hikoavat ja kaikki ovat tyytyväisiä! Korvat kuiskaavat toisilleen: ”Näetkös! Niin selvittiin tästäkin!” Vain aivosto on ylenkatseinen, rypistelee poimujaan ja vaikenee arrogantisti. Se tietää enemmän: ”Uutta pandemiaa on tulossa, odottakaahan vain.”

Sen pituinen se. (Taisin herätä liian aikaisin.)

###

Nyt näyttää mummolan liikenne lisääntyvän. Roikale on jo kirmannut keittiöön katsomaan pettyneenä tyhjää teräskuppiaan. Talonmies kuulostaa hinaavan pimennysverhoja ylös.

Taidan niistää määrätietoisesti ja ryhtyä kahvinkeittoon.

Oikein hyvää keskiviikkoa, oi vaalialamaiset! Etusormiheristelyihin!

Klara, mummo v.1.6 (versio)

*Lukukirjana nyt: Jarmo Korhonen, Alpo Rusi: Kremlin jalanjäljet. Suomettuminen ja vuoden 2002 vakoilukohun tausta.