Nettikyttiä, huijareita, hyväuskoisia ja syntymäpäivänsä vaihtajia

Puolisentoista kuukautta talvipäivän seisaukseen. Viikonlopun kuvia.

Hyvää isänpäivää, lukijani. Ja isänpäivää viirusilmäin maahankin. Näyttävät piipahtelevan sivuani tsekkailemassa. Laitan alle sivuston nimen DIY-kryptattuna, josta lukija voi sen ratkoa. Huom: lienee vain heidän kuukkelinsa. Vilkaisulla näytti olevan pelkkää heikäläsitä risukkoa.

Huvittavaa, että haravoivat höppänätädin horinoita. Blogialustani lienee jenkkiläinen ja viirusilmät seuraavat, millä asioilla tädit täällä heiluvat. Linkki, josta pääskysenpesäkeiton kokkajat ja viirustehtailijat aika ajoin tänne kurkistelevat on tässä: 1. Lasse Pöystin pitkäaikaisen vaimon etunimen eka kirjain. 2. Aakkosten eka kirjain. 3. Lauloi rentun ruususta, taiteilijanimen etunimen eka. 4. Kirjain, joka puhekielessä tietyissä murteissa muuttuu T:ksi tai R:ksi. 5. Kokkolalainen luokanopettaja, nyt komissaari, sukunimen eka. Näiden perään sitten piste ja see oo äm. Viirusilmä ei taida tästä kryptauksesta mitään tolokkua saada, heh.

Viimeisimmät puikotukset on olleen 16.10., tämän kuun eka ja neljäs päivä. Noihin aikoihin julkaisuissa teksteissä on pelkkää meikäläisen huttua.

@@@

Edellä esitettyyn liittyen voitteko kuvitella, mitä luin uusimmasta Kuluttaja-lehdestä? Ettepä tietenkään (vai oliko lähdekin joku muu, Hesari?). Siinä kerrottiin helsinkiläismiehen antaneen tälle ”Microsoftilta päivää, koneenne on hakkeroitu ja pitää asentaa sinne yks vaan ohjelma”-tyypille pankkikorttitunnuksensa ja kuvan ajokortistaan. Ynnä luvan asentaa koneelleen tuo ohjelma. Mies menetti 100 000 euroa, todennäköisesti Intiaan, josta noiden oletetaan operoivan. Suomalainen hyväuskoisuus!

@@@

Autiokämpän tulipesä. Ai että mä istun tuossa pitkiä aikoja, teen kiehisiä ja tutkailen tulen syttymistä ja lämmittelen.

Kaverin kanssa lenkkeillessä tuli puheeksi puhelinmyyjät. En juuri saa soittoja heikäläisiltä, mutta kaveri oli saanut ja harmitteli. Soitteli oli saanut syttöä äidin lahjalehtitilauksesta. Oli kysytty lahjoittajan tiedot, mm. puhelinnumero (voi sacta simpicitas!). ”Ja annoit oikean puhelinnumerosi!? Miksi!?” Nyt hämmästyi kaveri: numeroahan oli kysytty tilaukseen – joskaan kukaan ei tiedä miksi. ”Sä suomalaisena, tunnollisena ja rehellisenä ihmisenä annoit sen ja oikeassa muodossa, eikö?” Myönsi antaneensa. Konkluusio: kaikki ei näköjään ole yhtä härskejä kuin meikäläinen, joka on jo ajat sitten menettänyt hyväuskoisuutensa, joka suuntaan.

Opetin kieroilua: velvollisuutta puhelinnumeron antamiseen ei ole. Eivät pyydä sitä tiedustellakseen vointiasi ja tehdäkseen tarvittaessa ilmoituksen hätäkeskukseen. Silkkaa kalasteluahan se on, yksisuuntaista hyötymistä, kenties tietojen myymistä kolmannelle osapuolelle. Kaveri jäi miettimään: noinko vain voi numeronsa valehdella? (Revin hiuksiani.) Toki voi, sillä mikään mahti ei pakota antamaan puhelinnumeroaan kellekään. Mikäli sitä edellytetään tilaukseen, niin ottaa vaan ja keksii hatusta. 0400-55555556 tai 050-1111112233 on hyviä. Petosko? Ei. Petos on se, että käyttää jonkuh tietoja sellaiseen, mihin asianomainen ei ole antanut lupaa. Maailma on härski, ole siis takaisin.

Menin numeroniuhoilussani joskus niin pitkälle, etten antanut numeroani edes Suomen Postille paketin toimittamistietoa varten. Sain tiedot emaililla, mutta kun tekstarilla hakukoodin tiedot on kätevämpi saada, niin myönnyin hieman. Mutta tarkkailulistalla asia on edelleen ja jos alkaa ruokkia soittoja, palaan entiselleen. Varjelen puhelinnumeroani myös siten, että kirjoitan tiukan lisäyksen nettiostosten huomautusosioon: puh.nro on vain paketin toimittamista varten, sitä ei saa siirtää, myydä tai antaa kellekään. Näin niuho olen ollut since forever eli 90-luvulta, kun nettikauppaa alettiin käydä.

Syntymäaikaani tai sotuani en anna koskaan oikeassa muodossa, en koskaan. Jos se jostain syystä tarvitaan, on oikein hauska nuortua hieman ja valita syntymäpäiväjuhlansa haluamalleen päivämäärälle. Joku on kenties aina haaveillut syntyneensä sisarensa tai hemmotellun pikkuveljensä syntymäpäivänä tahi jouluaattona? Sole ko muuttaa, sillä vanha efesolais-korinttolainen sananlasku sanoo, jotta ”Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää itselleen tuoreempi päiväys.” Poikkeuksen sotu-jakoon tekevät vain viranomaistahot, jos sotua joskus harvoin nettiteitse kysyvätkään.

@@@

Ajoin tästä ohi taannoin. Lienee jo toistamiseen tämäkin kuva. Jos näin, niin pardoon.

Jaa-has, sano rengit päissään: se on uusi isäntä astelemassa pirttihin rapakon takana. Kyllä oli pitkäpiimäistä settiä tuo heidän ääntenlaskentansa, eikä siitä tähän tietoon kaikkien mielestä ole selkoa saatu vieläkään. (Tässä kohtaa kone veti näytön mustaksi syystä, joka ei ole tiedossani. Joten roikkuuko viirusilmäin lisäksi langalla myös hermonsa menettänyt töyhtötukka? Hus, menetkös sieltä!) Vai oliko tuo ”rengit päissään” Suomen Renkiliiton kyberturvallisuusvalvojalle liikaa?

Yhtä kaikki, toivon maailmanrauhaa ja ettei Töyhtötukka vetäisi Euroopasta töpseliä seinästä ennen kuin tämä teksti ehtii eetteriin.

Gesundheit und Viele Grysse aus Klara

(…lyhyellä saksalla tämä vain hämäyksen vuoksi. Viirusilmäkytät ja töyhtöhyyppäilijät luulevat, että Saksanmaalla tätä shaibaa tehtaillaan ja purkitetaan.)

Toisessa on Amarettoa ja toisessa rommia kirpputorilaseista. Kuvassa möksän pöytää, jonka maalipintaan on kymmenet vuodet tehneet hauskoja halkeamia. Kuin sähköpiirustukset 😀