Hyvä Lukijani,

tässä ollaan virsien äärellä. Kanttori soittelee lähiaikoina kyselläkseen virsitoiveita. Musiikki-ihmisenä niitä jossain määrin tunnen, joten virsivastaavan tehtävä lankesi osakseni. Olenkin nyt viettänyt itkuisen hetken virsikirjan äärellä. Yksi natsaa V:n persoonaan heti: Totuuden henki johda sinä meitä! 484.

Varmuutta ei ole siitä, kuuluuko tämä tavallisimpien siunausvirsien valikoimaan. Mutta oli niin tai näin, on vainajan luonnetta ja tulokulmaa kunnioitettava. Toinenkin virsi tarvittanee, jos virsikirjassa oleva siunaustilaisuusprotokolla pitää kutinsa.

Isoäidin hautajaisissa laulettiin Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta… kiitos sulle kirkkahista kesäisistä päivistä. Siinä oli isoäidin luonnetta koko värssyllinen. Sotaleskenäkään ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan pisti hatunlierit suoraan, pumadaa huuliin ja nautti elämästään. Mikään muu virsi ei hänelle olisi sopinut yhtä hyvin kuin 341a. Tämä sopisi V:llekin.

###

Sometilin perusteella V:tä jäi iso joukko kaipaamaan. Liian varhainen äkkilähtö on ravistellut tuttavapiiriäkin. En kuulunut someryhmäänsä, mutta sain kavereiden päivitykset post mortem kuvakaappauksina. Laitamme hautajaisten jälkeen sinne tiedon siunauksesta ja kiitoksen osanotosta. Sometili hiljennetään, kun saadaan sometilinpitäjille todennettua kuka kukin on ja kuka ei enää ole kukaan…sillä…

…kun nyt lopulta saatiin tieto kuolinpäivästä, oli mahdollisuus tilata V:n ja muutaman muun virkatodistus, jotta päästään hoitamaan juoksevia asioita…kunhan ensin saadaan selville mitä ne ovat.

Meillä ei kellään ole tietoa edes siitä, minkä pankin asiakas oli. Asunnoltaan on löytynyt dokumentteja, joista nämä yksi kerrallaan selviävät. Naimattoman, nuorehkon äkkilähtijän asioiden hoito ei niin vain sujukaan. Lisäksi yksi keskeinen kuolinpesän osakas on kykenemätön hoitamaan asioitaan ja hänellä on edunvalvoja. Toivottavasti pesänselvitys ei muodostu taisteluksi virkamiesbyrokratian himmeliviidakoissa.

###

Yritin eilen ostaa Talonmiehelle ja itselleni hautapaikkaa. Puhelu ohjautui monen seulan ja ”jos asiasi koskee…paina yksi…”-temppuilun jälkeen hautainhoitovastaavalle. Päästiin neuvonpidossa jo melko pitkälle kunnes selvisi, että elän vielä. Loppui kaupanteko kertalinttuulla: ”Ei ei, pitää olla vainaja ensin”, lausui Itse Hautavastaava. En lisännyt, että yksi vainaja jo olisi, montako tarvitaan. No, tosiasiassa V ei käy alibiksi, sillä haudataan muualle. Siltä osin kävi parempi tuuri: saa hautapaikan, uurnahan on haudattava vuoden sisällä. (Kuulen V:n hohottavan pilven päältä koko jutulle.)

Sanon tähän, että enkö hitto vie ole kirkollisveroni maksanut takitilleen 15-vuotiaasta, jolloin ensikerran sain palkkaa. Tässä kirkon kiitos. Tekisi mieli erota koko puljusta. Haudan ostolla oli tarkoitus hoitaa se omaisille valmiiksi.

Maksan jo yhtä hautaa, kun en tohtinut hyljätä isovanhempien ja isän hautaa, jonne vanha äitikin toivottavasti pian pääsee (toiselle puolelle maata). Talonmiehen kanssa emme niihin multiin suuntaa. Tai mistäs tietää huolitaanko meitä minnekään.

Lähetän mädäntyneiden hautakukkien hajuiset terveiset Suomen kirkkolaitokselle.

###

Mutta asiasta ananakseen: koskaan ei ole liian ankea päivä tehdä ruokaa niin kauan kuin henki pihisee. Niinpä löysin tällekin päivälle iloisen sapuskan, jonka haluan jakaa Lukijalleni.

Sienirisotto. Ohje: otetaan semmoinen 1,5 dl jotakin riisiä (ei ole niitä arboretum-tms-risottoriisejä mulla), 1 kasvisliemikuutio. Löydetään pakastimesta 1 dl ryöpättyjä korvasieniä ja 1/2 pussia soijapapuja. Löydetään keittiön pöydältä 5 luumutomaattia ja 1/2 chiliä. Löydetään jääkaapista ruokakermaa (10%:sta).

Laitetaan riisit + 2 tl ruokaöljyä pataan, ruskistellaan riisejä niukasti. Kaadetaan sekaan kiehuvaa vettä vedenkeittimestä noin 1 dl + kasvisliemi. Paiskataan päälle jäiset sienet ja kansi. Hetken perästä seuraa tekevät tomaatit (riitelevät sienten kanssa btw), chili ja vähän lisää vettä. Sitten mukaan orkesteriin soijapavut. Sitten vanhaksi mennyttä pulverimaista parmesania (loppupurkki heitetään roskiin). Kun riisi on kypsää, niin kansi pois, että nestettä haihtuu. Siihen loraus ruokakermaa ja risotto on valmis.

Mitä teen seuraavalla kerralla toisin? Jätän pois tomaatin, hommaan tuoreempaa juustoa ja lisään suolaa. Sanokoon kuolinsyyntutkija mitä haluaa.

Kuulumisiin, Klara