Hyvä Lukijani,

tänään oli raskas päivä, joka päättyi massiivisiin lumitöihin. Tunnetilat vaihtelivat yksinolon tuomasta helpottavasta vapaudesta lamaannuttavan päällekaatuvaan, pesusientä puristavaan lohduttomaan yksinäisyydentunteeseen.

Ketään perheenjäsentä ei tohtinut lumihommilla vaivata. Yksi on iltatöissä, yksi toipuu jetlagista kotonaan. Talonmies on vielä maan rajojen ulkopuolella. Nauttii etelänmaan pelikentillä kaverinsa kanssa ja nostelee varmaan iltaisin loungessa maljoja kivojen ja kepeitten, pinkinpunavaatteisiin sonnustautuneiden ruotsalaisrouvien kanssa. (Huono vitsi, mutta sopii tunnelmaan.)

###

Ja mitä tekee muija kotosalla? Ajelee kaupunkiin ja parkkitalon hississä katsoo peilistä kalpeaa naamaansa, kysyy kuin vieraalta: ”Mitäs sinä?” Ja vastaa peilikuvalle reippaalla äänellä: ”Ai minä vai? Ostamaan ruumisarkkua, kuolinpaitaa ja uurnaa.”

###

Livahdan hautaustoimiston ovesta sisään. Vastaan tulee kahvin ja kukkalaitteiden tuoksu, jostain kuuluu hiljaista musiikkia. Kuikin ympärilleni, onko ketään paikalla.

Arkkuvaraston ovesta leijailee huoneeseen eteerinen, hiljainen nainen. Osoittaa työhuoneensa ovea, ohjaa sisään. Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä, puhutaan hiljaisella, hypnotisoivalla, matalalla äänellä, etteivät henget pahastu…ehkä?

Sovitaan käytännön asioista. Nainen soittaa ruumiinavauspaikkaan, avauspäivä selviää. Oikeuslääkäri sitten päättää kuolinpäivän, mikä on tärkeää saada pian, sillä käytännön asioita ei voi hoitaa ennen kuin kuolinpäivä on tiedossa. Tarvitaan virkatodistus sukuselvityksineen, jotta voidaan osoittaa henkilön kuolleen ja että asioittensa äärellä hääräilijöillä on sukulaisuussuhde. Pystyy maksamaan jo kertyneet laskut ja lopettelemaan puhelinliittymät, lehtitilaukset, jäsenyydet eri paikkoihin, vakuutusyhtiön, sometilin… ja mitä niitä onkaan ihmisellä. Salapoliisina on yritettävä päätellä, mihin kaikkeen poisnukkunut on elämässään osallistunut. Naimattomana yksinasujana ei asioistaan huudellut.

Hautajaiset pitää järjestää. Pitää sopia kirkosta, siunausajasta, hautaustavasta (arkkuhautaus, tuhkaus), papista, hautapaikasta ja myöhemmin kivestä. Pitää sopia mitkä kukat siunaustilaisuuteen. Pitää sopia kuka, missä ja miten järjestää muistotilaisuuden tarjottavat. Kuolinilmoitus pitää huolehtia ja päättää kuinka isot peijaiset järjestää. Pitää huolehtia muistopöytä tilaisuuteen ja jonkinlaista ohjelmaakin. Pitää hommata juhlaan sopivat vaatteet.

###

Hauturin arkkuvarastossa oli kirstuja valittavaksi. Yhdellä hyllyllä oli pienenpieniä arkkuja. Kattelin niitä sivusilmällä, että paljon tosipieniä lapsia näköjään kuolee, kun pitävät varastossa pikkuarkkuja noinkin paljon.

Myöhemmin selvisi, että ne ovat pienoismalleja.

Tehtiin kaupat pellavakankaisesta arkusta, kuolinpaidasta ja uurnasta. Käyvät vielä kylmiöllä mittomassa, että kookas vainaja mahtuu arkkuun.

###

Läksin hauturin luota omituisessa takykardiassa: sydän hakkasi kuin juoksukilpailun jälkeen. Voimille otti, vaikkei pesusieni puristunut kuin korkeintaan kahdesti, vähän vaan.

Marssin ruokapaikkaan rauhoittumaan ja tilasin pizzan.

###

Illalla soittelin pilliä. Koira soitteli suutaan siinä sivussa ja sai lähdöt talon toiseen päähän.

Löysin omista nuottipinkoista mielenkiintoisen nuotin, islantilaisen säveltäjä Atli Heimir Sveinssonin kappaleen Intermezzo teoksesta Dimmalimm. Hieno!

Aloin sitä opetella, omaksi huvikseni. Olen kuullut sen joskus puolivahingossa, pistänyt ylös ja hommannut nuotit. Laitan tähän linkin youtubeen, josta se on kuultavissa (Spotifyssä toki myös). Tässä sen tulkitsee Gunilla von Bahr, hieno soittaja. – Tietokone: klikkaa linkkiä ja etene You Tubeen. Tabletti: Pidä kevyesti ja rauhallisesti sormea linkin päällä, niin kirjaimet ikään kuin leviävät ja viereen aukeaa laatikko, josta valitse ”open link” > käynnistä se youtuben puolelta normaaliin tapaan nuolesta kuvan päältä. Enjoy!

https://youtu.be/vrqhvAAabeI?si=n3tSvnE0-Oj0aWh8

###

”Päin kaunista kaukorantaa nyt matkansa siunattu vie.”

Teidän Klara