hiihto – Klara Saken kirjoittaa

Trala-laa! Hienot hiihtokelit, ainakin pätkittäin.

Lauantaista huomenta Lukijalle!

Täällä hiljaisessa talossa on tähän mennessä tälle aamulle tapahtunut seuraavaa:

-herätty (siis minä) klo 6, koitettu väkisinmaata vielä vartti, mutta

siirrytty sitten aamun uutissivustoille, joista havaittu, että Hesari suoltaa samaa iltapäivälehtiskeidaa, mille linjalle se tätä nykyä on ajautumassa. Ylen uutisvahdilla ei uutta kerrottavaa sitten eilisillan.
siirrytty siitä Hesarin vaalikoneeseen pähkäämään ehdokkaita ja sen myötä…
vastattu Helsingin yliopiston (HY) kyselyyn koskien vaalikonetta, josta…
luisuttu HY:n kansalaisbarometrin osalliseksi.

Nyt tulee sitten 3-5 kertaa vuodessa kansalaisbarometriin kuuluville kysely. Ettei vain Lukijanikin olisi siitä kiinnostunut, ellei jo ole ollutkin? Linkki: https://www.helsinki.fi/fi/projektit/kansalaisbarometri/valitse-oikea-linkki

Aika hyvä mahdollisuus antaa materiaalia tieteelliseen tutkimukseen. Barometrein osallistujalistalle pääsee Yle:n tai Hesarin vaalikoneen kautta. Siihen on ohjeita tuossa linkissä.

###

Tähän väliin nuori ystäväni, nelikymppinen perheenisä, kysyi watsappilla mielipidettäni Hesarin tämän aamun kirjoituksesta. Siinä kerrottiin suomalaisista, Romaniaan lääkikseen menneistä opiskelijoista. Suomessa eivät päässeet tai edes yrittäneet (!) lääkikseen, kun on niin vaikea päästä. Höpö höpö, sanon minä, kyllä sinne pääsee. Muttei kuka tahansa, eikä heittämällä. Pääsy edellyttää jonkunlaista älyä, mutta etenkin sinniä. Tunnen kahdeksannella (8.) yrityksellä lääkikseen päässeen henkilön (ei ole sukulainen ;D). Valmistumisestaan on joku vuosi ja pärjää erinomaisesti työssään.

###

Hiihtohullun hiihtohommia. Hiihdin työpäivän jälkeen eräällä paikkakunnalla noin kjlo 22.

Hiihtämiseen.

Tuo suomalainen, isänmaallinen laji on uinut nahkani alle. Hiihdän missä tahansa, milloin tahansa, jos vain on latua. Sen seurauksena lienen ajautunut Lenkkikaverin kaltaiseen ylikunnon tilaan ;D

Tarkoittaa: levon paikka. Samassa ylikuntotilassa on Rakkikin 😀 Kun eilen hain sitä hoitolasta, oltiin siellä päiväunilla. Häkit olivat lähes täynnä. Hyvä homma liiketaloudellisesti, kun korona-aika oli hoitolan pitäjälle taloudellisesti tiukkaa.

No, sisään mennessä hoitolaisten karvaiset naamat nousivat petistä katsomaan kuka tulee. Kun marssin karvanaamani häkin luo, niin jo alkoi vastapäinen naapuri aukomaan päätään. Siinä siunaamassa oli koko porukka vironnut esittämään tiukkoja mielipiteitä kukin omasta yksiöstään. Oma roikale pisti hänkin parastaan: ”Mun emäntäni ja TURVAT KIINNI, meikä lähtee tästä nyt kotiin!” Aamusta koira olisi nukkunut pitempään, mutta eipä auttanut: ylös, ulos ja lenkille!

Nyt on siis koira muistettu hakea hoitolasta. Vielä pitää muistaa hakea isäntä lentokentältä jonkun matkan päästä. Sitten pitää huomenna muistaa lähteä autolla kohdepaikkakunnalle ja muistaa sitä ennen varata yöpymispaikkakin, jos veturinkuljettajien lakko tulee. Se tarkoittaa meikäläiselle noin tuhat kilometriä autoilua ensi viikolla työpäivien lisäksi. Alan kaipailla maata, jossa ei jatkuvasti olisi joku lakonuhka päällä. Viime vuonna peruuntui jokunen työpäivä tietyn ryhmän lakkouhkan vuoksi. Näistä tuli minulle, ei virkapalkkaiselle, ansionmenetys.

Äkkiä paluu ylärekisteriin – ja sohvalle. Peruutin lenkin jälkeläiseni kanssa, koska nyt on fyysisen levon paikka, että jaksaa ensi viikon viedä läpi.

No, basaarilla oltiin meille suosiollisia, että ylärekisterissä liidetään. Tosin paprikamaassa vielä paksukaula nykii oranssia kravattiaan, että mitähän tekisi sitten kuitenkin ehkä jos koska kenties vaikka kuinka jotta… Tietääkö Lukijani mitä! Minäpä sanon: nämä on täysiä pellejä koko porukka! Mutta me suomalaiset ei olla!

Näihin isänmaallisiin kuviin ja tunnelmiin, Klara

Ps. (piilotan tänne, ettei huomattaisi)…taidan sittenkin tänään käydä ladulla.

Tasapainoharjoituksia. Mun huippuhyvät, aikanaan alennusmyynnistä ostetut luistimet.

Hyvä Lukijani,

talvilomailen tämän viikon, jonka vuoksi olen erittäin kiireinen – omissa mielipuuhissani siis. Yksi ehdottomista kärkihankkeista on kirjoittaminen. Suollan tekstiä joka puolelle virstanpylväikkö paukkuen ja varmaan moni on laittanut minut estoon jo silloin, kun kirjeitä kuljetettiin postilaatikoihin. Jokin salainen roskapostisopimus varmaan ollut jo silloin mahdollista asettaa kirjeilleni. Ne olivat paksuja ja täynnä potaskaa, jolleivät olleet soopaa tai silikkaa huttua. Jokin näistä joka tapauksessa.

###

Kiiiiitos Tantenille kommentista! Oikeaan osui Tantenin perhepotrettihavainto! 😀 Ilahduttaa myös, että on muitakin …heh… sanoisinko vaikka damernasvärldin huljahuttamia, jotka näkevbät hassuja ilahtumisia joka puolella. Ei tässä muuten seleviä hengissä.

Ihan mahottoman hauska on kuulla myös taas Ranska-Belgia-seudulta reaktio, etten nyt pelekkä tekoäly ole toisessa päässä! Sinne myös terveisiä T….lle, joka pitää minua hyvässä vireessä ja tiedän hänen reaktiostaan, että kirjoitukseni on mennyt eetteriin. Näistähän ei koskaan voi tietää, kun ry.sät voi aina olla linjoilla söhöläämässä 😉

Totta puhuen olkaatten rauhassa. Olen ihan hirveä tarkka kyberturvallisuudesta, ollut oikeastaan nettikäyttöni alkuajoista. Niin hemmetin fiksuko? Nope, vaan niin kyylä, kyttä, paranoidinen ja epäuskoinen, etten usko mihinkään enkä juuri keneenkään. Talonhenkilökin todennäköisesti on vieraan vallan agentti. Tahtoo sanoa, että kaikenlaiset suojaukset on viritetty maksimiinsa, enkä ainakaan omatoimisesti jaa mitään koukkuja näissä viesteissäni. Luotan myös aiempaan blogialustaa enemmän tähän blogialustaan. Tämä on maksullinen ja ostin tästä vähän kallimman version siksi, ettei tässä

mainosmaailma roiku imemässä verta sivusta ts. kenenkään tietoja omiin käyttöihinsä.

Oliko uskottavaa puhetta? Hyvä.

Minä sitä, että miksei näitäkin pieniä energiapussukoita hyvän tähden voi ihminen tehdä tusinaa jonakin ehtoona valmiiksi retkeä odottelemaan. Jotta sole sitten ko napata mukkaan, kun lähtee, eikä tarvi siellä sitten ihmetellä. Kumma juttu kerrassaan.

###

Tanten oli oikeassa nähdessään Riisitunturin tykkypuissa perhepotretin 😀 Olen nähnyt Riisitunturissa kerran pariskunnan ihanassa syleilyssä. Hattupäinen herra oli taivuttanut pitkähiuksisen, kauniiseen laskostuvaan vitivalkoiseen iltapukuun pukeutuneen naisen kaarelle niin sydäntä sykähdyttävästi! Siihen olivat moneksi kuukaudeksi pysähtyneet suuteloitsemaan ja odottelemaan kevätkeijun taikakepin kosketusta. Keiju saapui auringon myötä. Plim-(säkenöintiä)-plom, lumous haihtui paahtavaan kevätaurinkoon. Hattu suli miehen päähän, naisen iltapuku rojahti lattialle, vartalot irtosivat toisistaan, selkä suoristui. He katsoivat toisiinsa: ei hitto, ei hele!, menetkös siitä! Mutteivät päässeet kauemmas toisistaan, joten päättivät mennä naimisiin.

Ja niin he siinä seistä tököttivät vuodesta toiseen, kunnes havut alkoivat harventua ja tipahdella syystuulessa, ranka vääntyä käppyrälle, oksisto rapistua. Lopulta latvakin lahosi. Niinpä sitten marraskuun myrsky-yönä räntäsade piiskasi heiveröisempää, joka irtosi juuriltaan ja kellahti maahan. Toinen seisoskeli vieressä vielä tovin, katseli uuden lumen tuloa. Vääntyi sitten tykkylumen painosta yksinäisyydessään ja hiipui maatuvan rangan viereen.

Sen pituinen se.

###

Jos Lukijani on vielä hyvällä hapella, eikä hauko henkeä pelkästä järkytyksestä, niin tohdin jatkaa. Virkistän Lukijaa tarjoilemalla pienet maistiaiset eilisistä kaurakakkusista. Kas tässä, ottaa molemmille jaloille vaan!

Näihin lipsahti tavanomaista enemmän rasvaa ja sokkeriakin taisi lurahtaa, joten hampaisiin tarttuu, mutta hyviä on, ai että! Varmaan ainakin 100 kcal/laaki, niin isojakin tuli vielä. (Talonmies on laihtunut 3-4 kiloa kuukaudessa. Kuulemma vielä pari kiloa, niin saa riittää.)

###

Odottelen pakkasen lauhtumista ja lähden sitten hiihtämään. Mittari näyttää nyt (hetkinen) -17.5. Kun vielä joku aste tipahtaa, niin ajelen ladun varteen. Eväät on jo pakattuna, vielä keittelen teetä fölijyyn. Aamusella laittelin vähän snäksiäkin pakaasiin, kun viimeksi latureissulla oli hintsusti energiaa mukana ja alkoi homma hyytymään. Iltakin pimeni, eikä otsalamppua mukana. Loppuosa ladusta oli vähän roskainen, kun niukoilla lumilla oli yritetty latukoneella ajaa (hatunnosto kaikille latukonekuskeille kyllä!) ja maa oli päässyt osallistumaan laduntekoon.

Vaan niin mä vain sinnittelin vähillä nesteillä ja vähillä enkruilla autolle asti ja ihan hyvä mieli reissusta jäi silti. Joku tyyppi hiihteli vastaankin. Jälkikäteen äkkäsin, että sehän oli Ruskearuunan entinen omistaja. Ei ollut ihan sanojensa mittainen siinä kaupassa. Taisi aatella, että hevoskauppa on hevoskauppaa… Opin siitäkin jotakin. Vaan kuten sanottua, niin nyt on humma hyvissä käsissä hyvässä paikassa. Ihan silimä kostuu pelkästä ajatuksista, miten sillä on hyvä nyt. Näen siitä jatkuvasti päivityksiä Instagrammissa ja fasessa, uusi omistaja on upea tyyppi ja ollaan hyvissä väleissä.

Siitä mieleen, että opiskelen nyt ihan piruuttain Instagrammin ominaisuuksia, pysyypähän aivosolut vireessä. Ja pysyyhän ne pakkasmittaria vilkuillessakin, ihan kaksissa henkilöin treenataan aivostoamme tähän tapaan:

Talonmies (palaan käsitteistöissä vanhoihin hyviin aikoihin) huutaa talon alaosasta: ”Täällä on nyt 15!”

Katson keittiön mittaria ja huudan ”Täällä 15.7”.

Talonmies: ”Saattaa olla täälläki…en näe desimaaleja!”

Jotta näin älyllistä keskustelua täälläpäin.

###

Alan keitellä teetä ja pakata reppua. Iloa Lukijalle lisääntyvästä auringosta, päivä päivältä enemmän!

yt Klara

Avainsana: hiihto

Hiljainen tienoo, latuinen maa

Mittarin tuijotusta