Hyvä Lukijani,
tehtäväksi saaneena olen perehtynyt kadonneen luun tapaukseen. Viittaan edellä kommenttiosiossa tuotuun problematiikkaan henkilöltä Tanten valtionvirkatoimistion varastettujen luiden alaosastolta.
Tutkinnan keskiössä on luutaan perivä tuntematon henkilö, josta olemme saaneet lukea raportin (case stury report). Luunomistajan henkilöyttä selvitellään nyt analyyttisin menetelmin läpikäymällä väitettyä tapausta tekoälyn avulla. Casen on raportoinut …hetkinen. Raportoijan nimi jää näköjään ehkä anonymiteettisyistä pimentoon. Kansilehdellä teos mainitsee vain kuvittaja Feodor Rojankovskin ja suomentaja Tarja Saarikosken. Kirjoittajan kontribuutio jää epäselväksi. Voinee niin katsoessaan selvitellä sitä oikeuden ikäänkuin omistajalta Artist and Writers Guiltiltä, eiks vaan. Alkuperäisteos: The Tall Book of Nursery Tales, painovuosi 1944, suomeksi kustantanut WSOY. Käytössäni oleva teos on painettu ikäänkuin Porvoossa 1961 ja se tunnetaan nimellä…
Tekoäly on nyt selvittänyt asiaa työmaapalaverissa ja vastaa:
”voidaan päätellä, että luu ei ollut tavallinen, vaan saattoi kuulua jollekin yliluonnolliselle olennolle. Tarkkaa vastausta kysymykseesi voi olla vaikea antaa, sillä tarina on mahdollisesti vertauskuvallinen jättäen tilaa mielikuvitukselle. Yleensä tällaisissa tarinoissa luu kuuluu joko kuolleelle henkilölle tai jonkinlaiselle henkiolennolle, joka haluaa saada takaisin menettämänsä esineen.”
Palatakseni edellisessä päivityksessä raportoimaani oikeaan luuhun olen satavarma, että hautuumaalla näkemäni luu on meille jätetty hyväntahtoisena viestinä ja Onnen Luuna merkiksi elämän jatkumisesta ja elämän humoristisista piirteistä. Siitä lienee hammaskeiju, nukkumatti tahi saunatonttu luopunut ja jättänyt omaisteni luokse.
Case is closed. 😀
###
Kuinka yläkuvan traktorimies lehmineen liittyy tilanteeseen? Minäpä kerron.
Vanhemman Arkunkantajan, siis lapsenlapsen, synnyttyä ostin halpakauppaketjun ale-korista pattereilla käyvän traktori-peräkärry-kombinaation. Peräkärryssä istuu lehmän lisäksi possu, kana ja lammas. Viides kyytipaikka ammottaa nyt tyhjillään kuljetettavan saatua kymmenisen vuotta sitten tapaturmaisesti surmansa.
Kyytiläiset päästävät ruhoa painettaessa lajityypillisen äänen. Ukkoa painettaessa se ei ,kumma kyllä, murahda tai haistattele, vaan rallattaa ”Hiiaa- hiiaa hoi. Tra lal lal lala…., hiiaa-hiiaa-hoi!” Kun traktorin piippua painaa, lähtee ajokki liikkeelle traktorin ääntä pitäen. Se kiitää lattian poikki, mutta mitä tekevät lapset? Vanhempi Arkunkantaja alkoi huutaa suoraa huutoa naama punaisena muistaakseni liki nelivuotiaaksi. Samaa peliä pitää Nuorempi Arkunkantaja: naama vääntyy pahannäköiselle mutkalle ja huuto alkaa. Yhtään paremmin eivät kokeesta ole selvinneet talon rakitkaan. Edellinen, jo edesmennyt peto, iski siltä seisomalta hain tavoin kimppuun ja surmasi hevosen kylmän viileästi suoraan lavetille – mitä julkeutta! Seuraajansa jatkaa samaa linjaa, mutta toistaiseksi ilman kalustotappioita. (Kokeilin sitä jälleen äsken).
Traktorikolonnan sijoituspaikka on peräkammarin kaapissa Hanhiemon Satuaarteen päällä. Ja kuten Lukijani havaitsee, on talossa sentään joku, joka sen päälle ymmärtää 😉 Ihan pakko oli nytkin laulattaa ukkoa, tarkistaa eläinten äänijänteet ja testata koiran reaktiokyky. Nelijalka voi harjoitella sietämään robotti-imuria, joka joudutaan pian palkkaamaan kaksjalkasiivoojan siirryttyä toisiin hommiin (voi surku, mutta ymmärrämme syyt).
###
Päivän aforismiksi valitsen tämän:
”Iänetön kuin paiseenpuhkaisija” sananlasku Joensuusta. Taidatkos tuon paremmin sanoa.
Vaan sen sanon vielä tästä kirjoituspöydän takaa ulos katsellessani, että säätiedotusten laatijoilla on kyllä hankalat paikat kaikkinensa, kun mikään ei pidä kutiaan. Tänään piti olla kunnon vesisateet, mutta vähiin jäivät. Nyt olisi luonnolla ollut hyvä mahdollisuus kastella nurmikot, tiet, maat ja mannut, kun mekin peruttiin peliaika ja satsattiin pizzerian tuotteisiin. Olipa kunnon rasva- ja suolapläjäys, hyvä hyvä! Välillä voi revittää. Vaikka vatsa pullistuu, silmät turpoavat päästä ja korvalehdet sojottaa suoraan sivulle. Eiks vaan.
Hyvä Lukijani, kiitän sekä kärsivällisyydestä että ymmärryksestä sekalaisten traktorijuttujeni äärellä. 😀 Ilo ilman älyttömyyksiä kulkee käsikynkkää ankean elämän kanssa (itse juuri keksitty aforismi).
Laitan lopuksi vuodenaikaan liittyvän kuvan. Se on otettu Pyhävaarasta Kuusamosta, siitä salapolusta, joka kulkee varsinaisen ”virallisen” polun ulkopuolella.
Teitä tervehtäen, teidän Klara
Klara Saken kirjoittaa 