Hyvä Lukijani,

palasin kotikirjoituspöytäni ääreen ja käytän päivän hiljaisen hetken tähän mieluisaan kirjoitustyöhön vietettyäni varhaistunnit pelikentällä ylhäisessä yksinäisyydessä.

Talonmies sutii omissa liemissään samalla kentällä jossakin hälle entuudestaan tuntemattomassa peliryhmässä. Hyvää tekee hänen kulkea aika ajoin eukostaan irrotettuna. Täällä kuitenkin taas huidotaan samassa bunkkerissa, pelitermiä käyttääkseni.

Tästä herää assosiaatio edellisen tekstin aiheeseen eli vanhenemiseen… vaikkapa filosofisena tulokulmana. Nimittäin on vissi ja varma, että täytyy opetella kulkemaan myös itsekseen. Perustelen: niin kirpeältä kuin kuulostaakin, on realiteetti se, että puolisoista toinen jatkaa maanpäällä lopulta itsekseen. Yhtäaikainen lähtö on harvinaista.

Lähipiirissäni on pariskuntia, jotka hädin tuskin huussikäynnin ajaksi erottuvat toisistaan. Mutta ”Oot lainaa mulle hetkisen” laulaa Maarit Hurmerinta. Laulu liittyy lapseen, mutta sama karvas totuus pätee puolisoon, ystäviin ja sukulaisiin. Tuolta se tuli – ja tuonne se katosi. Ajoittain pohditaan minne säkenöivä-älyinen V katosi, missä on? Ja toisaalta: kun sydänystävääni suren, niin kumpiko on parempi vaihtoehto: äkkilähtö vai hidas hiipuminen? Ja vielä voi esittää kysymyksen: kenen kannalta, lähtijän vai jäljellejäävän?

###

Boing-boing … viisain pompahtaa iloisempiin aiheisiin ja hiipiä rupikonnan (Bufo bufo) nahkoihin. Oi, rakastan näitä lättänaamoja! Pimeällä mökkipolulla odottavat suolapatsaina, kun talsin vierestä ja säikyn tallovani ne lituskaksi. Yläkuvan Saku oli fiksu ja singahti alta pois. Tekoäly, tuo Paholaiseksi leimattu, kertoo rupikonnan iäksi 10-12 vuotta, suotuisissa oloissa jopa 20-30 vuotta, mutta kuolemanvaarat vaanivat jo nuorena. Tieteenala on herpetologia, jonka tutkimuskohteena ovat matelijat ja sammakkoeläimet. Herpeton = ryömivä eläin, logia = oppi.

Konnan erottaa sammakosta viimeistään, kun katsoo sitä silmiin! Jos vastaan katsovat kuparinhohtoiset silmät, se on konna. Jos silmät ovat vihertävät, se on sammakko. Että ei kun silmä silmästä, hammas hampaasta ja son siinä, tunnistus siis. Mutta onko sillä hampahia? Varsalla ei ole vielä hampahia, sanottiin eräässä maankolkassa kun kyselin sen syömisistä. Heh! Hampahia ei ole konnallakaan. Se nielee uhrin kokonaisena, ju-huu. ”Sinne meni”, sanoo konna nielaistuaan kovakuoriaisen, kärpäsen, sääsken, heinäsirkan, hämähäkin, tuhatjalkaisen, etanan, lieron… Liero vaatinee useamman nielaisun ennen kuin hännänpää liputtaa konnan suupielessä. Herkkua on siinä monenlaista! (Tekoälyn lähteet alla)

Muutama vuosi sitten Vuori-Kalajalla, siis Konnevedellä (nomen est omen!) kohtasin polulla konnaporukan, jossa alin limanahka oli toisen konnan tiukassa halausotteessa niin, että puristetulla silmät oli pullistua päästä. Halaaja piti pintansa, vaikka siihen oli takertunut parikin lisäkonnaa. Semmoinen oli konnakolonna, että kävelysauvalla piti yrittää erottaa ne toisistaan. Mutta minkä luonto on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako! Ei onnistunut nääs.

###

On aika siirtyä koiran kanssa ulos ja ryhtyä litkimään tyhjennysainetta huomista suolentähystystä varten (kolonoskopia). Että kyllä se tohtorikin vanhenee ja sairastaa. Toivon silti, ettei ikävyyksiä löydy (en usko).

Tässä yhteydessä markkinoin ja korostan Lukijalle, että osallistuu maassamme tehtäviin suolistosyöpäseulontoihin. Niihin napataan muistaakseni 56 ikävuodesta lähtien määrävuosivälein (2v?) uhreja kakkimaan kertakäyttölautaselle ja pyöräyttämään siitä pikkuruiseen kierretikkuun näytettä mukana olevaan purkkiin suljettavaksi. Ja ei kun kirjekuoreen ja postiin ja toivomaan, ettei ulosteessa ole verta. Koska jos on, niin bon vojaas vaan tähystykseen.

Meikäläinen on tietysti näytteensä antanut ja ne puhtaiksi todettu. Mutta alkoi huolettaa, kun oli tuo umpipussitulehduksen eli divertikuliitin taudinkuva. Joten tilasin yksityispuolelta tähystysajan (huom. omalla kustannuksella) päästäkseni hyväksi skopistiksi tietämäni entisen työkaverin tutkittavaksi. Hän jalkautui ulos julkiselta puolelta koettuaan huonoa kohtelua, kovaa työtahtia ja muita vaihtoehtoja matalampaa palkkatasoa. Siinä olisi medialle mietittävää, miksi julkispuolelta porukkaa häipyy. Jos multa kysytään, niin sanon ensimmäiseksi syyksi osaamattoman johtajuuden ja tappotahdin. Rahallakin on kaikille työssäkäyville toki merkitystä ammatista riippumatta, mutta väitän tohtoreilla rahan olevan vasta kolmas syy, onhan julkisen puolen etu kuitenkin (yleensä) varma eläkevirka toisin kuin privaatissa. Johtajuus on ajautunut pois lääkäreiden käsistä ja unohtunut se totuus, että alalla kuin alalla ei asiantuntijoita voi johtaa toisen koulutuksen saanut henkilö, ei vaikka tutkinto olisi ”vähän samoilta suunnilta”. Lääkärijohtajuus on kadonnut, väitän. Tilalle on tullut kaikenlaista prosessiasiantuntijaa ja terveydenhuoltoylisysteemikehitysjohto-organisaattorimaisteria. Ja taloushallinto-osastoa, poliittisesti valittua hallitusta ja muuta koalitiota sanomaan miten tehdään. Mutta kuka heistä pystyy sanomaan, kuinka tehdään hoidonrajauksia, kenelle annetaan äärimmäisen kallista lääkettä muutaman lisäkuukauden saamiseksi ennen varmaa kuolemaajne jne. Ei kukaan.

No syrjähdin. Ja rangaistuksena ei kun litkimään herkkujuomaa, loppu on legendaa.

Siis: Gesundheit – terveyttä teillekin toivoo Klara! (huutomerkin kanssa nälissään parahtaen, syömättömänä nyt oltava vuorokausi)

Tekoälyn lähteenä: luontoportti.com, Luonnontieteellinen keskusmuseo (LUOMUS) ja sen Lajitietokeskus (laji.fi), luontoon.fi ja leuhkii myös haarukoineensa herpetologista kirjallisuutta, mm. Pohjoismaiden sammakkoeläimiä käsitteleviä tutkimuksia ja kirjallisuutta 😉 Uskotaanko? Kertoo koonneensa tietonsa näistä. Myös mainitsee: sammakkolampi.fi, YLE Oppiminen.