it-teknologia – Klara Saken kirjoittaa

Nyt syy-tyy-tämme kynt-ti-län, se liekkiin leimahtaa 🎶

Hyvä Lukijani,

raivaan juuri tietäni it-laiteviidakossa päästäkseni blogisivulla alkuun. Minua kohti kurottelevat siriseviä bittikäsiään ainakin seuraavat pirunkoneet:

1 kpl omia puhelimia (Omena)
1 kpl omia varapuhelimia (kirjoituspöydän laatikossa Nokian ikivanha karvahattumalli, hyvä!)
1 kpl työnantajan puhelimia (Samsung, Android, liukas käsissä)
1 kpl omia tieskoja eli tämä (Omena)
1 kpl työnantajan nro 1 leasing-koneita (Lenovo, Windows-käyttöjärjestelmä, peitenimi Yrjö*)
1 kpl työnantajan nro 2 omistamia koneita (HP, niin ikään Windows, jossa tosin eri Windows-versio kuin työnantajan nro 1 koneessa, peitenimi Asko)
1 kpl sanelukoneita, johdollinen, yhdistyy toosaan toki
1 kpl omia iPadeja
1 kpl lapsenlapselle siirtynyttä Lenovo-tablettia (Android)

Viisaampi kysyy: mitäs vielä puuttuu? Viidakko vastaa: tuuletin, imuri, munankeitin, papiljottien lämmityslaite, aggregaatti, maidonvaahdotin, robottileikkuri ja separaattori. Ainakin nämä.

@@@

Heti aamusta päätin ottaa virkistävän blogikirjoitushetken. Mutta kokemus on osoittanut, ettei meikäläisen hommat koskaan ole kovin suoraviivaisia mieluisassakaan toimessa.

Ensin tuli käteen puhelin. Sormi osui myöhäisyön watsapp-keskusteluun Bret-a-Porterin kanssa. Samalla nakkisormi kuitenkin sipaisi jotain videopuhelun aloituskohtaa. Siitä seurasi Pret-a-Porterin vastausyrityksiä ja minun väärä hälytys-viestejä. Rintaman rauhoituttua yritin poistaa ”vastaamaton soitto”-luurinkuvaa, josta laukesi uusi soitto P-a-P:lle, joka yritti vastata, johon vastasin, että väärä… jne jne.

Kierteen katkettua siirryin Yrjön* ääreen tarkistaakseni sähköpostit. Päätin samalla siivota OneNote-arkistoa: mission impossible. Olenkin pitemmän aikaa osoittanut it-osastolle OneNoten käyttöongelmista siinä määrin sofistikoituja kysymyksiä ;D ettei niitä ymmärrä pitkälle koulutettu asiantuntijakaan. Kierteisten kysymysten asettelu on vahvimpia lajejani, kaikilla sektoreilla. It-pelikentälläni on tilaa ja mahdollisuus useisiin banaanipotkuihin, onhan ympärille siunaantunut peräti neljä (4) it-osastoa. Voi rauhassa kehitellä monen tason kysymyssettiä vaikkapa tähän tapaan:

Onko tähdissä elämää ja jos on, millä sovelluksella saisin yhteyden toisiin sivilisaatioihin, meneekö Zoomilla vai otetaanko Tiimssi kehiin? Jos ottaa break-out-roomsit käyttöön pysyykö Saturnus linjoilla, kuullaanko Plutossa? Pääseekö International Space Station hakkeroitumaan linjoille?

@@@

Usein on kuitenkin niin, että uutterasta selittämisestä huolimatta pulma jää tukihenkilölle avautumatta. Ymmärrän siis vallan mainiosti potilasta, joka toistuvasti koittaa selittää vaivaansa eri lääkäreille kunnon vastausta saamatta. Että jos laitan jalkani näin kallelleen ja niskan kenolleen, niin vasemmalle puolelle kylkeen sattuu, miksi? Tuskaa ei vähennä se, että nykyään on niin vaikea löytää asiantuntevia kokemusasiantuntijoita. Jos alan selittää tuota OneNote-juttua tai pähkäillä jotakin vastaavaa, minua katsotaan hitaasti ja sitten joku sanoo: ei mutta hei, pitikö meidän lähteä? Joten ei auta kuin jatkaa kapisen päänsä varassa. (…josta kärsii koko ruumis.) Konkluusio: yksin oot sä ihminen, sotkun keskellä yksin.

Mutta voi elämää: nytpä olenkin jo omalla koneellani ja blogin äärellä! Aspergerin riemuvoitto! Saan huokaista syvään, rentoutua ja kurkistella toivorikkaana blogipihalle kesätuulessa suhajavien koivujen välistä: näkyykö pihalla ketään? Onko joku uimassa ihanan lämpimässä kesävedessä? Liplattaako laine laituria vasten?

Jotta puuttuvat kesälaineet eivät harmittaisi, liitän tähän kuvan kesän melontaretkeltä, kun äkkiä alkoi nousta puuskittainen navakka sivutuuli. Olin menossa edessä näkyvän niemennokan taakse kartasta havaitsemalleni erämaan hiekkarannalle. Kuviahan otan solkenaan, oli keli mikä hyvänsä.

@@@

Ja palatakseni maan tasalle aprikoin: onko Indonesiasta kotiuduttu? Onko Lukija saattanut jouluvalmistelunsa hyvään malliin? Kivipiparkakkuset, pienten kätösten koristelut, repeytyneet paketoinnit, mustanpuhuvat maustekakut, laimeat glögit, itse pantu hiivainen jouluolut, litistyneet jouluhedelmäiset, silliräämi, bataattirusinat, perunaruiskaus, neilikkatulpitettu kinkkunen, kompotti, äidin luumuinen vaahtosotku, käsinvaletut kynttiläräpellykset ja vesisateen kestävät muovijäälyhdyt, maustemäti, piparkakkulohi, livekalatorttuset ja luumutursoke, itse sävelletty joulumusiikki, kauneimmat kor..nalaulut, kaatuneet hyasinttiasetelmat. Ja sen semmoiset.

Minen ole tehnyt mitään. Talonmiehelle on yksi joulukuvitettu paperipussi. Sen sisällä on nassunkestävää partapalsamia tms. Tilasin nettikaupasta, pussi löytyi vanhasta kenkälaatikosta. Mielikuvituksellani ei näetsen ole rajoja. Talonmies onneksi näyttää huolehtivan jälkeläisten huomioimisesta. Mutta koskahan kerkeäisin katsomaan Wanhaa Äitiä? Juna taas mua iltasella kuljettaa työreissuun. Uskaltaako palvelutaloon joulunpyhinä mennäkään, koska nyt on…jätän sanomatta.

Voimia Arvokkaalle Lukijalleni ja hyvää joulun odotusta sinnepäin! Jouluna huilaillaan!

Klara

Keskiviikkopäivän rauhaa lukijalleni.

Ulkona on kaunis syyspäivä, ilma lämmin ja hapekas, mutta tässä sitä istutaan koneella ja katsellaan takapihan kellastuvaa koivua: kaunis! Mieli tekisi ulos pyöräilemään, kun aamupäivän olen ahertanut kirjallisten töiden äärellä. (Tämä piipahdus kurkistamaan piuhoja pitkin lukijani luukusta on aina mieluisa virkiste.)

Takaraivon toisessa lohkossa raksuttaa Wanha Emäntä, jota pitäisi käydä katsomassa. Istua retkottaa asuntonsa kuluneessa nojatuolissa ja odottaa kuolemaa. ”Voi kun pääsisi jo pois! Ei tämä enää ole ihmisen elämää. Kukas se sinä olet, oletko NN (tyttäreni nimi)? Ei kun tulepas lähemmäksi…sinähän olet XX (lapsuuden lempinimeni). Kato nyt millainen musta on tullu! Kato nyt! En muista enää mitään!”

Mummo odottaa, että toisin hänelle Pohjanmaan Pastilleja. Tämmöinen circulus vitiosus tässä siis pyörii ympärillä. Olen kuin maatuska-nuken kappale: yksi kuori puristaa yläpuolella ja toinen alapuolella. Kuorten välissä tässä siis ollaan, kuten monet kaltaiseni keski-ikäiset. Ja minä kun vain mielisin pyöräilemään.

Loppuviikosta odottaa leikkaussali ja pääsen eroon sappirakostani kaikkine kivikokoelmineen. Piti vähän tutkailla kirjallisuutta ihan vain prosessien osalta ja jututtaa muutamaa sen alan ammattilaista. Eiköhän tästä selvitä hengissä. Eniten askarruttaa kuinka pystyy olemaan syömättä koko helkkarin päivän 😀 Ettei kovin suuria ole meikäläisen terveysmurheet, kun merkittävästi isompiakin on nähty.

@@@

Metsiin kun pääsee kuljeksimaan, niin siellä syntyy miljoonittain Suuria Ajatuksia, jotka katoavat arkielämän vilskeessä. Poluilla jotostellessa onkin käynyt mielessä, että alkaisi nauhoittaa ajatuksiaan, jotta tavallinenkin kansa pääsisi niiden loistokkuudesta osalliseksi 😀 (sarkasmia). Totta puhuen sitä itsekin aivan ällistyy millaisia uusia asiayhteyksiä ja oivalluksia metsän humina kehii tämmöisistä jo hieman naavaisista aivoista esiin. En nyt tosin pysty palauttamaan niistä mieleeni ainuttakaan, heh.

@@@

Olen kamppaillut tällekin päivälle työasioiden toteuttamiseksi useammankin tietokoneohjelman ja softan kanssa, vaikka päätyöni ja koulutukseni ei millään muotoa niihin liity. Työssäni joudun kuitenkin jatkuvasti hyppäämään uusiin sovelluksiin – jollei muuta niin siksi, että vanhaan sovellukseen on tehty nk. Häränpylly-päivitys. Ollaan joskus kollegion kanssa laskettu, että kun monet meistä tekevät myös tutkimustyötä, niin kaikkinensa pyöritellään ainakin kolmeakymmentä (sic!) sovellusta mukaan lukien esim. kaikenlaiset anomukset ja matkalaskut, mahdolliset sairauslomailmoitukset, sähköinen palkanmaksu, erilaiset tilasto-ohjelmat ja grafiikan teko-ohjelmat.

Lisäksi näpeissä pyörii sairaalapuolen koko repertuaari alkaen sanelukoneohjelmasta ja kuvantallennuksista kohti sairauskertomusjärjestelmää, joita niitäkin on eri terveydenhuollon toimipisteissä ja sairaaloissa useampia. Samasta sairauskertomusjärjestelmästä on voitu tehdä nk. paikallissovelluksia, jossa joku täppä ehdottomasti pitää laittaa johonkin kohtaan siinä missä jossakin toisessa sairaalassa sitä ei missään tapauksessa saa siihen laittaa. Kyse on siitä, mitä jonkun muun ammattiryhmän edustajat (esim. sihteerit eri tasoilla, hoitajat, it-osasto jne.) ovat halunneet, jotta heidän työnsä olisi sujuvampaa. 😦

Useinkaan lääkärit eivät ole olleet paikalla huolehtimassa omista eduistaan, kun näitä ”täppä sinne, toinen tänne”-päätöksiä on tehty. Missä lääkärit ovat olleet? He ovat olleet tekemässä sellaista terveydenhuollon toimipisteen kannalta sinänsä nykyään täysin toissijaista hommaa kuin potilaiden hoito. Se puolestaan häiritsee yhä enemmän toimipisteen varsinaista työtä eli tietokoneen hoitoa, jotta mm. kuntalaskutus toteutuisi. Kun sitten näen sairaalan jonkun hallintokunnan poliittisin perustein valitun jästiporukan kokoustauoilla kallistelevan pikkusormi ojollaan kahvikupposta kera kermakakkusten, niin näen punaista. Kunpa joku tulisi edes päiväksi seuraamaan, minkä verran lääkärin ja hoitajan työaikaa kuluu ”täppä sinne, toinen tänne”-hommiin, niin näkisivät, minne tehot koneistosta katoavat. – Mutta tämän rätinän lukija on meikäläisen sanasorvaamolta kuullut kantautuvan jo satoja kertoja. Kiitos ymmärryksestäsi!-

Juukeli vieköön, nyt täytyy lähteä pyöräilemään ja palata sitten illaksi työpöytänsä ääreen. Puolilta öin pitää lakata syömästä, huhuh miten vaikeaa :D, ja nousta kukonlaulun aikaan siirtyäkseen kohti veitsenterää. Ja poks vaan, niin putket on työnnetty vatsaontelooni ja voidaan vetäistä polttoleikkuri käytiin.

Toivon lukijalle terveitä päiviä ja iloa loppuviikoksi,

Klara von den Kalistimenheiluttaja

Avainsana: it-teknologia

Leimahtavia liekkejä ja avaruusromua

Nojatuolissa retkottavia vanhuksia ja tietokoneparjausta