Hyvä Lukijani,

terveisiä kauniista pakkasaamusta, jossa aurinko pikkuhiljaa polttelee taivaanrantaa. Näyttääpä aika pikaisestikin kipuavan sen mitä kipuaa painuakseen taasen lämmittämään niiden poskia, jotka kulkevat rantasandaaleissa. Täällä kotomaassa Kuomat on parhaat sandaalit: ulkona on kunnolla pakkasta. Mutta kaverilta ammoisina aikoina lahjaksi saamassani kauniissa mukissa on lämmintä kahvia, auringon kuva kyljessä ja asiat kaikin puolin hyvin, toivottavasti Lukijallanikin. Kuvan kynttilät ovat edessäni. Niiden takana näkyy Talonmiehen pihapuuhun virittämät jouluvalot. Kunhan auri….

###

…nko nousee, saapuvat linnut syömäpuuhiin. Ja noiden kolmen pisteen aikana pakkasin itseni vaatteisiin, hilipasin autotallista linnunsiemeniä ja pähkinämurskaa, kipaisin täyttämään lintujen ruokavarastot, singahdin sisälle hakemaan kynttilälyhtyihin syttöä, ponkaisin takaisin pihalle lumilapion varteen ja pukkasin lumet pois koiran yöpissapolulta, joka kiertää tonttia. Sitä oli viime päivinä käyttänyt vain jänö. On piipertänyt sitä pitkin lintulaudan alusia tutkimaan. Nyt on ilo katsoa, kuinka lintuset lennähtelevät hakemaan evästä. Yönsä ovat siivekkäät pienokaiset pörhöisenä torkkuneet pakkasessa ja nyt on kiirus valoisan aikaan saada kupuun sapuskaa. Joten katsokaa taivaan lintuja, kuten wanha kirja sanoo, eivät nekään hääsää eivätkä höösää, elelevätpähän vain aikansa kuten mekin.

###

Oi maar, siitä mätkähti päähän, että Vanharouva tötterehtii palvelutalossa pienen sairaalahypyn jälkeen. Laiska tytär se vaan loistaa poissaolollaan ja kirjoittelee blogiaan. Kaipa täytyy viimeistään huomenissa piipahtaa mummoa morjenstamaan. Tuntee minut, kun hetkisen tuumailee. Tapailee ristimänimeäni koko ritirimpsussaan, makustelee ja kallistelee päätään. Sitten silmät levähtävät suurelleen ja hihkaiseen lapsuuden lempinimeni: ”Onko se XXXX!”

Wanhavaimo on kohta satavuotias, sotaorpo ja monissa liemissä keitetty. Ei ihan helpoin persoona ole ollut koskaan, eikä vieläkään. Ei anna hoitajien auttaa kuin aivan tinkapaikan tullen, vaikka tasapaino on huono ja päätä huimaa. Toistelee minulle olleensa huono äiti. Sanon, että niinkö.

Kuinka ma sanoisin hoitolaan, että älkää hyvät ihmiset nyt mittailko verenpaineitaan, ei sillä ole mitään väliä! Hänen pumppunsa on semmoisessa tilassa, ettei paineita enää saa ylös eikä alas ilman, että siitä tulee hänelle merkittäviä lisäongelmia. Kaikenlainen puuttuminen ikäisensä verenkiertoon on vaarallista. Mutta tämä aika on mekaanista ja hektistä: vanhakin kone on saatava pysymään trimmissä. Teknologia-aikakausi ei kestä vanhuutta, raihnautta eikä kuolemaa. Wroooooooom! Kaikille wrooooom! elinvuosista ja koneen kunnosta huolimatta. Vauhtia masiinaan, ylös, ulos ja lenkille!

Vastikään tekivät hoitolassa diagnostiikkaa ja mummo viuhahti terveydenhuoltoa kiertävälle radalle. Minullekin oli soitettu, mutta enhän minä hoitolan sairaanhoitajan virka-aikana pysty vastaamaan yksityispuheluihin, kun hoitelen toisten omaisia. Kaiken kukkuraksi olin useamman sadan kilometrin päässä. Sisaruksia on kyllä lähellä mummoakin, mutta eivät vastaa, jos hoitolasta soitetaan, vaikkei työnsä sitä estäisikään. Olen tykönäni miettinyt keneltä odottavat apua, jos ja kun itse joutuvat hoitolaan. Jos näin käy ennen omaa hoitolajaksoani, niin en kallista korvaanikaan. Hitonmoista. Ehkä Lukijallani on ollut samansuuntaisia kokemuksia?

###

Kas, ikään kuin joku olisi lukenut ajatukseni: sain juuri viestin päivystävältä kollegalta X, että mummon nimi on edelleen sairaalan listalla. En siis lähde autoilemaan, mutten oikein tiedä uskaltaako sinne soittaakaan, kun covid-kuormitusta huutavat kaikki sairaalat. Sitten siihen hötäkkään vielä poissaolollaan loistanut omainen soittaa ja kyselee liki satavuotiaan voinnista pyhäpäivänä. Konkluusio: en uskalla soittaa. Tiedän pitkästä kokemuksesta tilanteen, kun pahimpaan häslinkiin soittaa tytär Solsidanista ja alkaa perata muorin tilannetta pitkällä puhelulla. Ei ole ehtinyt arkena soittaa. Osastokierto jumiutuu ja koko ajan joku seisoo vieressä naputtamassa jalkaa odottaen kannanottoa jo seuraavaan asiaan. Silloin tuntuu, että tekisi mieli alkaa vain parkumaan.

###

Loppukaneetti: näköjään tekstin alkuosassa rivillä 5 lukee näin: ”asiat kaikin puoli hyvin”. 😀 Mutta niin vain päädyin madonlukujen lukemiseen. Samaan aikaan Talonmies aloittelee mökkialueen tiekunnan riitaisaksi ennakoitua kokousta. Ei helppo rasti sekään. Onneksi sain jäädä kotiin lintuja syöttämään ja kutomaan sukkaa!

Huh, pääsinpäs sittenkin onnelliseen loppuun. 🙂

Oikein hyvää huomista rakkaan kotimaan itsenäisyyden päivää!

Kotimaani ompi Suomi, Suomi armas, synnyinmaa!

teidän kanssanne samaan kansaan kuuluva Klara