Avainsana: juna

Kun lakkaa satamasta, haetaan lakkaa satamasta

Metsuri, oi marjamestari! (Ostetut lakat, hillat eli muuraimet)

Hei Lukijani,

lymyilen tällä kertaa kotitalon terassilla, jonne Talonmies on ansiokkaasti saanut laadituksi rullaverhot. Enää emme väijy vanhan, riippumaton narusta roikkuvan lakanan varjossa. Onhan nyt niin aurinkoinen kesäkin ollut (vino hymy), että kaikenlaiset kaihtimet ovat kuumaa hottia.

Suomeksi sanottuna: minne tahansa kotomaassa kuljetkin, on sadekuuro niskassa. Kolopallopelit on jääneet vähiin. Likomärällä kentällä on niin ikävä lyödä palloa, kun vesi lentäää ja niskaan kaatuu lisää taivaan kraanasta. -Tässä kitinäpuoli.

###

Kuvassa olevat lakat on poiminut metsuri paikkakunnalta, jossa raha ei kasva puussa. Aiempien vuosien vakiopoimija sai töitä, mutta oli käynyt soilla meitäkin varten, kun ehdin jo kysellä. Piti näin ollen ostaa toinen pakastin, että saadaan sato talteen kaikilta osin. Tai oikeastaan Pakastin nro 3, sillä on näköjään hamstrattu jo keittiön pakastin täyteen mahdollista hyökkäystä varten. (hieman vinohko, totinen hymy) Nyt me syöjät pudotettiin painoa ja siistittiin makkara-aterioita, niin pakastin ei pysynyt vauhdissa, vaan pitää kiinni kabanosseistaan.

Pakastinturvotusta pahentaa paluu marjanpoiminnan huippuvuosiini, koska rakasta metsässä oleilua.

Nyt on jo lakkarissa sekä entisen että nykyisen poimijan lakkasato ja viime vuoden jämät. Metsurilta tulee kaksi ämpäriä mustikkaa, jota olen omin kätösinkin jo poiminut. Pro-tason marjatietäjät tosin sanovat mustikan olevan ”parraimmillaan” vasta elokuun ”puol’välissä”. Selevä. Lääketieteen nippelitieto on täyttänyt aivokuorelta (cortex) kovalevyn ja mustikkapuolen tietämys kärsinyt.

Ensimmäinen oli niskassa peräti 3 viikkoa sitten ja tämä on toinen. Tipahti toisen siipensä jo pudottaneena hihasta viime viikolla. Aikaisessa ovat, selvästi vielä hitaahkoja kulkemisessaan.

###

Täällä oli välillä aviokriisi, siitä selvittiin. Piti saada tuo ITSE ulko-ovelta sisään (4 rappusta) roudaamani Pakastin nro 3 mahtumaan Pakastin nro 2:n viereen. Ongelmana oli nk. rojuahtauma, johtuen romusta, jota en saa täältä ulos. Syy siinä, että edesmennyt miehenisynnyttäjä (salanimellä tietosuojan vuoksi) oli toivoton tavarankerääjä. Epäonnekseni jälkeläiset on henkisesti takertuneet rojun muistolehtoihin tms. Sen seurauksena vanhaa romua on ajelehtinut huusholliimme ja meinaa ajelehtia edelleen, enne pidä varaani. Saa nukkua toinen silmä raollaan, että pysytään edes tässä. Rojusta luopuminen ei tule kuuloonkaan. Omat jälkeläisetkin sanovat sille tiukan EI:n. Niin, että tässä sitä ollaan. Jossain vaiheessa elettiin venäläistä rojurulettiakin: minä tai anopin vanha viilennyslaite. Sillä kertaa lähti laite.

Koitan tyytyä kohtalooni ja etenen kohti rojuvapautta eli aikaa, kun ympärillä on puinen, rojuton yksiö. (Härski tirskahdus) Take home message: meillä kaikilla on ristimme.

###

Eväs.

Lopuksi esittelen laihduttajan junaevään 😎 Tähän (noin 450 kcal) oli turvauduttava, kun työpäivä meni hatarilla syömisillä ja junaan tuli niin kiire, etten ehtinyt kaupan kautta kyytiin.

Miksen ehtinyt? Siksi, että vaikka edellispäivänä jo havaitsin työlistan liian tiukaksi käytettävissä olevaan aikaan nähden ja kehoitin hoitajaa työmäärää vähentämään ehtiäkseni junaan, niin oli vähentänyt vain puolet siitä mitä pyysin. ”Koska jätin ne asiat, jotka oli liian tärkeitä vähennettäväksi.” Kysyin, mihin kohtaan tärkeysjanaa sijoitti mun ehtimiseni kotimatkalle sinä päivänä? Entä jos en olisi tullut lainkaan, mihin siinä tapauksessa asiat olisi laitettu? (Kiroilin, kun hiki päässä maha kurnien paahdoin junaan. Onneksi junassa on RavintoLa. Ja voileipä oli mitä herkullisin.)

Paluu ylärekisteriin: sain eilen pitää tuoretta lapsenlasta sylissä 2 (kaksi!) tuntia. Eikä tässä kaikki: sain syöttää pullostakin! Voi hyvän tähden, etten kyllästy katsomaan noita pieniä suloisia kasvoja ja mukluttavaa suuta!

Näihin puheisiin jätän Lukijani kiitelleen kovasti seurasta.

Klara

Metsänokiperhonen, Erebia ligea (opin netistä, kuva toki on oma tuotos). Yleinen, elinvoimainen.

Rusakot raiteilla

Junapuusti ja iso kahvi

Hyvä Lukijani,

pakaasit on taas ovensuussa, koira juoksennellut perässäni apulaispakkaajana, Talonmiehen kanssa syöty myöhäislounas ja juotu kääreetorttukahvit (Pirkka Kuningatar). Nyt ei muuta kuin junaan. Vielä on hetki vietettäväksi Lukijani seurassa. Sitten Talonmies käynnistää auton ja huristellaan asemalle. Talomies jää vilkuttamaan, kun veturin höyry piirtyy taivaanrantaan.

VR:stä ei ole kuin hyvää sanottavaa! Harvoin on juna kunnolla myöhässä kansan räksytyksestä huolimatta. Konnarit on ystävällisiä, kahvilan korvapuustit hyviä. Matkustelen pääsääntöisesti omassa hytissä voidakseni lukea rauhassa ja välttyä pakkokuulemasta puheluita ja selostuksia. Samalla säästyn flunssataudeilta. Sairastumisesta muodostuisi ansionmenetyksen lisäksi merkittävää harmia niille, joiden asioiden eteneminen riippuu meikäläisestä.

Työnantajat velvoittavat maskinkäyttöön, käsiä pestään ja desinfioidaan. Kun en ole innokas massatapahtumaihminen, niin covid-tartunnoilta olen säästynyt. Pari teatterireissua olen tehnyt ongelmitta. Moni vaikuttaa saaneen tartunnan nimenomaan massatapahtumissa. Sellaiseksi voinee katsoa lentomatka, josta sain flunssan (covid neg x 2). Taisinko sanoa tienneeni etukäteen sairastuvani reissussa. Sen verran umpiossa on eletty, ettei pienikään virusaltistus ole minua saavuttanut.

Koronaa en pelkää. Neljä ruiskullista viruspartikkelin murusia on saatu iän perusteella immuunipuolustusta buustaamaan. Mullahan ei vapaana taiteilijana ole työterveyshuoltoa rokotuksista huolehtimassa, mutta ikä riittää kansan riveissä rokotettavaksi. Talonmiehen kanssa on menty piikille kuin isänmaallisiin tapahtumiin konsanaan. 😀

Covidista sen verran, että hämmentävä älämölö siitä syntyi. Kansa ahdistui ja meni jotenkin pois tolaltaan. Moni löysi itsestään pienen asiantuntijan tosta-noin-vaan. Varmoja mielipiteitä ja näkökantoja paiskotaan maallikkopohjalta, täyttä soopaa. Virologia ja immunologia on haasteellista lääkärillekin. Ehkä sanonnat ”tieto lisää tuskaa” ja ”mitä enemmän tietää, sitä vähemmän huomaa tietävänsä” pitävät paikkansa.

###

Tässä on ollut muutama päivä vapaata ja päässyt raittiiseen ulkoilmaan tuntikausiksi. Toivottavasti sama onni on kohdannut Lukijaa! Hiton hienoa on hiihdellä, liukua liukulumikengillä (oudoksun tätä sanaa) ja rompostella lumikengillä nyt, kun taas on lunta. Tuleva viikko vielä töitä. Sitten suunnataan Talonmiehen kanssa Lappiin. Suksia olen pakkaillut valmiiksi ja miettinyt, tarviiko niitä kaikkia ylipäätään. Pieni ahdistus on siitä, etten viime vuonna laskenut mutkamäkeä lainkaan. Mikä ahdistaa? No se, ettei kohta enää uskallakaan! Mutta hissijonossa seisoskelu ja ankkurihississä roikkuminen on tylsänpuoleista hommaa. Ja sitten tulee se 92-kiloinen äitin pikku mussukka lumilaudalla ja räsäyttää niskaan. Ja son siinä, kuolinkellott kumajaa ja floristi vääntää seppelettä pajassaan. Sitäkö tässä ihminen kerjää, häh!

Tytär on alkanut naureskella vinoon: ”Tulet vanhaksi: nykyään pelkäät kaikkea!” Mutta minä syytän Venäjää! Venäjä, Venäjä ja Venäjä! 24.2.22 sain hermostollisen hypersätkyn, eikä sen jälkeen mikään ole enää ollut turvallista. Kun suihkukone suhajaa pään yläpuolella, niin se on varma ohjus tai ryssänpommi. Vihreä maastopuku miehellä, niin selevä ryssän piilovihreilijä. Muutan Sauli Niinistön yläkertaan turvaan. (Talonmies ja Rakki tulevat mukaan, sopiiko Jennille ja Aarolle?)

Vanhoista mieleen: eilen käytiin pitkästä aikaa katsomassa Wanhaa Emäntää. Täytti juuri vuosia ja satanen lähestyy. Mummo on jo ihan hakoteillä, mutta ilahtuu käynnistä. Vien aina karamelliä, koska on perso makealle. Kiittelee kovasti ja toivottaa hyvää päivänjatkoa ja kotimatkaa, koska ei muista, että tulin noin kaksi minuuttia aiemmin. Semmoista se on. Eilen ilahtui, kun esittelin itseni: ”Ai Helgako se siinä! Siis Helga Lenita Mirjami, sanotaan Tintiksi!” Kyllä kyllä, minähän se, myöntelin ja kysyin ollaanko sukua peräti. Mummo arveli, että serkuksia ollaan. Kysyin, jotta onkos rouvalla lapsia. Mummo myönsi, että kyllä on. ”Minun lapset on Helga Lenita Mirjami, sanotaan Tintiksi ja sitten on Torsti-Tellervo ja sitten on Tapio. ” Selevä homma. Tuo porukka tosiaan on, mutta hieman eri nimiyhdistelmillä. Kuulosti serkku osuvan samaan kaartiin. (Äiti-raasu, niin aktiivinen ihminen oli vanhoille päivilleen. Nyt lintunen vain, odottamassa lentoa kauas korkealle. Onko hakija unohtanut hänet?)

###

Kas, enpä ole tässä yksin kirjailemassa hieroglyyfejäni. Nenän edessä noin 2 metrin päässä ikkunan toisella puolella on lintulauta tolpan päässä. Sieltä tirpuset tiputtelevat siemeniä alapuolelle, josta rusakko tulee niitä siivoilemaan. On nyt kirjoittelun aikana piipahtanut kahdesti tuomassa metsäneläimen terveiset Lukijalleni. Paksu hän on kuin kaskelotti ja iso kuin mikä. Taitaa olla pieniin päin, veikkaan. Hauska!

Nyt tämä rusakko lähtee pomppimaan korvat oikosenaan kohti kiskoja.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa, olkoon suojelusenkeli kanssanne missä ikinä sitten korvat lepattaen pompittekaan!

Kuulumisiin! Klara