istun junassa, josta ostin paikan hiljaisen tilan äärimmäiseen kolkkaan. Mutta kuskin ja ekstraluokan välisessä neuvotteluhytissä käy semmoinen räkätys, käkätys ja puheenparsi, että aattelin repaista oven auki ja muistuttaa, että puhe kuuluu liian hyvin tänne euroilla ostetulle paikalle, jossa me istutaan ku kirkossa.

Päätin kumminkin odottaa konnaria, jotta voi reklamoida. Niin mitä huttua! Vähän ennen jotakin väliasemaa neuvotteluhytistä ryntää ulos kaksi – konnaria! Nehän siellä hemmetti vie on räyhänneet! Naiskonnarikin varustettu megafoniäänellä, eikä toinenkaan hiljainen ole.

Näköjään edes konnareihin ei enää voi luottaa.

Terveisin Klara