Hyvä Lukijani,

päiväni olivat tänään lopullisesti pimentyä pelikentällä, kun olin saada kuulan kallooni yli-innokkaan kasikymppisen (kyl-lä, luit oikein: 80) vasta-alkajan taikasauvasta. Hiton tärpäkkä oli vaarin lyöntivoima ja lyönnit pitkiä. Suunta vain oli pahasti hakusalla. Maila on vaarallinen vehje, jos tykinkuula yllättäen lähtee minne sattuu ja tavoittelee pelikaveria. No, koettelemuksen jälkeen oli aika siirtyä turvalliselle kotisohvalle lepäilemään ja nyt sitten tietokoneen kuvatiedostoja siivoilemaan.

Poistettavien kuvien joukossa on ajankohtaan sopivia otoksiakin. Jaan niitä Lukijani piristykseksi, heh. Lopussa on video Pkk:lta, jolla hätäinen nuoriso tarkoittaa pientä Karhunkierrosta. Toivottavasti pyörii. Kuvasin sen ennen korona-aikaa, ehkä noin 7-8 vuotta taapäin harjoitellessani videon editointia, tuolloin Viva Videolla. Olen ehkä maininnut, että Kuusamoon on ollut enemmänkin asiaa useampi vuoskymmen, eläköön salaperäisyyden varjo. Olen vierottunut siitä kuviosta joku vuosi taapäin kyllästyttyäni väenpaljouteen, lienen maininnut.

###

Allaolevan kuutamon kuvauspaikka jää muistisolujen ulottumattomiin. Hieno mielestäni kumminkin, vaikka valo liiraileekin. Kiitos tässä yhteydessä Heikille kameravinkeistä. Selvittelin asiaa ja pihiys iski hintoja tutkaillessa 😀 Kun kuljen reppu- ja rinkkavetoisesti ryteiköissä, niin aloin ajatella, tuleeko tähtikuvia kuinka paljon otetuksikaan ja minkä verran tulisi hintaa. Laskin, että kamera + putki + oheiskampe laukkuineen ja jalustoineen (vanha, painava romu kyllä on) lukema nousee helposti yli kolmen tuhannen, uusilla vermeillä siis. Ostin sitten sen sijasta eilen itsellenikin vähän yllättäen auton. Miniän sanoin: ”Nopeat liikkeet ovat näyttäviä.” Kuulemma jonkun viisaan sanonta. Mutta en ajattele sitä nyt enempää. 😉

###

Tästä alla olevasta kuvastakaan en muista kuvauspaikkaa. Mutta eikö pimeydessä olekin jotenkin turvassa! Kukaan ei näe, eikä voi tarttua hupusta, kun hiippailet pimeyden sylissä! Olen, saa sanoa että aina, ihmetellyt mistä pimeän pelko voimansa ammentaa. Mulla on hypoteesikin: ihmiset katsovat silmät tapillaan toinen toistaan kammottavampia elokuvia, joissa vainajat nousevat mustine silmineen haudoistaan tai joku hyökkää pimeydestä moottorisaha soiden kimppuun. Nämä takuulla kutovat jotakin neuroniverkkoa mielikuvitus ja vahingoittumisenpelko lankoinaan, väitän. Hulluimmat lukevat tuota vielä kirjoistakin. Luin kokeeksi kerran Henning Mankellin ”Innan frosten” ja ”Danslärarens återkomst”, lienevät suomennettukin (varmasti!) ja sain hetkellisesti ihan riittävästi syttöä mielikuvitukselle. Tuommoiset tarinat ei sovi mulle. Talonmies vastaa huushollin dekkarikulutuksesta. – Yhteenveto: pidän pimeästä, se on jotenkin kiehtovaa.

###

Lopuksi laitan mainitsemani videon ja samalla reissulla otetun kuva Jyrävästä. Istuin Siilastuvalla ylhäisessä yksinäisyydessä nauttimassa teetä ja torvisoittoa ja ihailemassa maisemaa. Kuvasta voi vähän makustella mitä on tulossa lähikuukausina, ellei sitten ihan räntänä edetä talvenselän yli. Talvethan oli lapsuudessa aina valkoisia, eikö totta, ja pulkka kulki. Vaikka tilastoja jos oikein rehellisesti katsoo, niin ei se ihan vesikeleittä mennyt silloinkaan.

Nyt voin hyvällä omatunnolla tuhota nämä otokset venymästä, siivottavaa silti jää kosolti. Kuvien järjestelemiseen olisi varmaan joku sovelluskin, jos viitsisi paneutua asiaan.

Ystävällisesti, Klara