Vanha Kovalevy Kertoo-sarja: Melontamuistoja

Ensimmäinen kajakkini, Yukon Expedition, soutuveneluokan menopeli;)

Hyvä Lukijani,

tänään on tutkailtava vanhoja seikkailuja ulkoiselta kovalevyltä, jonne ne on tallennettu vuosia sitten. Uusiin seikkailuihin tuli suunnitelman muutos på grund av pilalliset retkikelit. Taitaapa Lukijanikin par´aikaa edetä vanhoilla hokkareilla luistinradaksi muuttunutta maantietä vai rouskuttaneeko tienpintaa järeillä piikkikengillä. Talonmies osti meille kunnon kumiteräpiikkilisukkeet. Ja kas: aamulenkki Koiranroikaleen kanssa meni kuin Strömsössä. Oli toki vaellussauvatkin fölijyyssä.

Koira voi hyvin eläinlääkärikäynnin jälkeenkin 😉 Hyppäsi enskättelyssä lääkärin syliin, jotta pusu sullekin. Onneksi tohtori osasi ennakoida, eikä menettänyt muutamaa etuhammastaan. Koiran oirekuva selvisi: allergiaoireet. Korvat erittivät tummaa töhnää, tassuja piti jäystää ja muutenkin olo näytti olevan kuin ”kusiaisia housussa”. Sätin itseäni, etten osannut yhdistää aaltoilevia vatsaoireita ja selvästikin laaja-alaista kutinaa. Torpassa piipahtanut lääkärijälkeläinen totesi sivumennen, että sen nahkahan paukamoi. Torjuin ajatuksen: ”jaba-jaa…nuori ja innokas diagnosoimaan”.

Puolustuksen puheenvuoro: ihmisellä ruoka-aineallergiat pulpahtavat jo lapsuudessa, enkä älynnyt, että aikuisella koiralla voisi olla toisin (melkeinhän kuin ihminen ;D ). Ihmisellä ruoka-aineallergiat nostavat päätään lapsuudessa, kun elimistö kohtaa ruoka-aineen ensimmäisiä kertoja. Aikuisiällä puhkeavat ruoka-aineallergiat (ammattilaisen diagnosoimat) ovat harvinaista. Allergia = immuunijärjestelmän herkistymisen jälkeen syntyvä voimistunut reaktio jollekin aineelle.

Tämä tästä ja nyt mela käteen.

###

Kuva on Pihtiputaalta lähtöaikeista. Poistin matkatoverin, kun lupaa en ole kysynyt. Kuva: minun ottamani ja omistamani.

Melontareissuja tuli ahkerasti tehtyä ainakin parikymmentä vuotta.

Nyt homma on vähän hyytynyt Autiotupamökin hankittuamme. Siellä on hyvät melontavedet ja omasta rannasta lähtö aina helppoa verrattuna kauemmas rahtautumiseen. Ja mietittävä aina lista kysymyksiä: minne, koska, mitkä kelit, mistä pääsee rantaan, minne voi jättää auton jne. Sitten paatti auton katolle, onko ruoat, onko melontavermeet kaikki matkassa jne. Ajo kohdepaikkaan, paatti auton katolta veteen (yksin pääsääntöisesti), kamppeiden roudaus paattiin ja ja ja… Onhan rinkkaretkeilyssäkin oma vaivansa, mutta merkittävästi nopeammin kyllä pääsee polun alkuun kuin veneen kanssa veteen. Mutta en luovuta, jos Ritva Lampinenkin ratsasti läpi Suomenmaan! 😀 (Linkki tekstin lopussa.)

Tuossa yläkuvassa lähdetään Keiteleelle. Retki meni hyvin ja porukkaan liittyi muutama muukin siinä jossakin Kymönkosken seutuvilla. Seikkailua tästä ei puuttunut, kun yksi patokin tuli eteen. Tätä on naurettu, että karttaa kyllä katsottiin, mutta mitäs me kaikista karttamerkeistä välitettiin. Siinä oli vähän sitten miettimistä ja tuli kyllä sitten kajakkien vetämistä maitse melko lailla. Taidettiin jotakin autokyytiäkin käyttää siinä kohtaa.

###

Tuon punaisen paatin kanssa oli kyllä monenlaista söhlinkiä. Otsikon alla olevassa kuvassa se raukka koittaa taistella tiensä Somerilta kohti Julma-Ölkkyä, jonne se ei koskaan päätynyt. Loppui sinni kesken, kun Julma-Ölkyn kohdalla tuli pieni mylly vastaan. Paatin olisi saanut reuhdotuksi Ylä-Ölkylle, jos sen olisi kiskonut ensin ylös siihen tielle ja siitä toiselle puolelle Julman vesiin. Mutta noustessani jalkapelillä pusikoista tielle tutkailemaan vetolinjoja törmäsin laumaan pöhöttyneitä tupakoivia hirvimiehiä. Aattelin, että antaapa olla, tulevat kumminkin sähläämään, enkä ollut sosiaalisella tuulella.

Hyppäsin siis takaisin paattiin ja palasin Somerille. Somer on järvi siinä, missä ovat ne Värikallion kalliomaalaukset. Siihen aikaan siinä oli vain joku lautalaiturin tyyppinen hökötys katselijoille. Sen pystyi kajakilla ohittamaan ja hinautumaan ihan seinämän viereen kuvia tutkailemaan. En saa näistä tämmöisistä koskaan kovia kicksejä, hienoja toki, mikäs siinä. Mutta luonto ilman ihmisen kädenjälkeä on kuitenkin huippua, ihan tyrmäys-kicksi. Ihmisen kädenjälki tulee vasta sitten.

###

Tässä alitetaan Hännilänsalmen siltatyömaa. Silta oli silloin uusittavana. Vähän semmoinen huh huh-fiilinki oli.

Tuohon kuutamokuvaan liittyy sellainen upea muisto ihanan lämpimästä elokuun yöstä eteläisessä Suomessa, taisiko olla Keiteleellä, Puulalla vai Päijänteellä, en enää muista. Mutta muistan, kuinka tehtiin tulet ja istuttiin pitkään nauttimassa yön äänistä.

Jonkeri on jossain määrin tuttu paikka, pieni kylä Kuhmossa. Lähdettiin kerrattain toveriporukalla laskemaan Jongunjokea. Taisi sekin olla elokuuta. Kaverit vuokrasivat kajakit ja vuokrausyrittäjä kyseli, onko meillä kirves mukana. Vastailtiin vähän sisään päin hymyillen, että tuota noin, eipä ole juurikaan kirvestä mukana. No, kun tähdättiin siihen yhdelle autiotuvalle ja jouduttiin pienempään jokeen kurvaamaan torpalle päästäksemme, niin hoksattiin, miksi kirves olisi ollut tarpeen. Tuosta tosin päästiin ali pujahtamaan, eikä onneksi muuallakaan kirvestä tarvittu.

###

Yhden melontareissun tein kerran umpituntemattomassa miesporukassa Oulankajoella 😀 Taivalkosken kohdalla jouduttiin tietysti nostamaan purtilot vedestä, kun Kiutaköngäs olisi seuraavaksi ollut edessä… Hyvät varoituskyltit siinä oli muistaakseni jo silloin ja ainakin nyt. Kävin siellä joku kuukausi taapäin, jalan tosin.

Tuolla yhdellä miespainotteisella melontareissulla opin paljon miehen sielunelämästä. Fiksuja poikia koko sakki. Tuosta reissusta voisi joskus kertoa enemmän. Olisiko vaikka salakoodilla ”Nokipannu kertoo” 😉 Pidä salakoodi mielessä.

Tämä kuva on samalta reissulta, jossa vene vedettiin Kiutakönkään alapuolella Mataraniemessä takaisin Oulankajokeen. Lienen jossain vaiheessa pienentänyt kuvaa, kun tähän kokoon päätynyt.

Loppusanat: kyllä iski nyt niin kova melontaretkikuume, että ei äärtä ei laitaa. Silmäkulmassa kuitenkin kurkistaa Calazon kartta, jota vaellustoveri jo toisaalla kovastikin on tutkinut. Kartta suuntaa meidät kohti Käsivartta ja siitä rajan yli pienelle lenkille kohti länttä. Saapa nähdä. Tähän aikaan vuodesta sillä hehkutuksella voi mennä pääkallokeleistä yli.

Lähetän tästä kesäharrasteiden ripauksen myös Lukijani suuntaan, naps – täältä tulee sinnepäin kesätuulten alustavat leuhahdukset!

Teidän, Klara

Linkki Ritva Lampisen haastatteluun, aiheena siis reissu hevosella Suomen läpi: https://soundcloud.com/jaksofi/23-ritva-lampinen-suomenhevosella-suomi-paasta-paahan?utm_source=clipboard&utm_medium=text&utm_campaign=social_sharing

Puron solinaa päänupissa

Hyvä Lukijani,

vastoin kaikkea järkeä ja massiivisia pakkaustoimia (edelleen kotona) pysähdyin kuolinpesäin pankkipostien ääreen (huokaus). Ja kas vain, livahdin siitä mielikuvaretkelle Hossaan Heikki Saaren ja puoliso-oletetun kanssa. Viittaan Heikin blogiin Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (word pressissä sekin). Sisältää luontoihmiselle herkullisia kuvia ja tekstejä, jos Lukijani ei vielä olisi blogia löytänyt.

Päivän agenda: lähteä kohti luonnonsuojelijain muinaista taistelutannerta. Taistelu käytiin pitkästi ennen Eloveenaa tms. ratikalla kadulle istuskelemaan tulleita, kai lähinnä lapsosia. Voi niitä Koijärven ja voimalaitos- ja kaivoshankkeisiin suunnattujen protestiliikkeiden aikoja. Ei ratikalla matkustettu eikä sähkölaudalla kurvailtu kaduille istumaan, vaan mentiin Nokian kumisaappaissa maiharit päällä hyttysten syötiksi ja kurakoihin kettingistä roikkumaan. Suosittelisin Elonkorjuuväkeä kokeilemaan. Olisi todellinen hengenpalon näyttökoe. (Huom. en vastusta ilmastoasioita enkä luonnonsuojelua, linkolalaista natsinaturalismia vain.)

###

Oma amokki se on mullakin. Meinaan, kun tuli tuo anti-ilmastoteko hommattua eli uusi kärry. Vanhasta tottumuksesta tiedän kärrynoston olevan lastenleikkiä, jos verrataan siihen sopivien kajakkitelineiden löytämiseen. Talonmies teki kaikkensa löytääkseen telineet, jotka ehdottomasti eivät sovi kattotelineisiin. No, tämä on terapialähtöistä sarkasmia ja häpeän heti syvästi kiittämättömyyttäni ja pyydän anteeksi! Talonmies nimittäin näkee merkittävästi vaivaa vuokseni, jotta saisin paatin katolle. Oli hommannut J-kaaret, jotka merkittävien taistojen ja varaosatilausten jälkeen saatiin kuin saatiin paikoilleen. Sitten enää kajakki… Mutta voi onnetonta: osoittautui mahansa kohdalta liian paksuksi perhoseksi solahtamaan J-telineen kurveihin. Naapurin Teuvon onni, ettei rientänyt auton viereen neuvomaan, sillä sen jälkeen olisi tarvittu valkotakkiset miehet – joko minulle tai Teuvolle. Talonmies tiesi pysytellä sisätiloissa, sen verran on liitto opettanut. 😀

###

Mutta kiltti ja auttavainen Talonmieheni hyppäsi autoonsa, ajoi nilkka suorana johonkin hulivilivaraosaliikkeeseen ja palasi rimpulat espanjalaiset telineet mukanaan. Ne oli paketissa ja mallia ”Kamprad – kokoa itse ja nauti!” Niinpä pikkukätösin askartelin rikat, rissat, mutterit ja hörslöpit kohdilleen ja ei kun kattokaiteisiin kiinni, runks vain ja son siinä. Nyt nostelen paatin kyytiin jahka sade hetkeksi hellittäisi. Teuvokin näyttää häipyneen, joten reitti on selvä.

###

Minnekä matka? Herra tietää. Tuo luonnonsuojelijain muinainen taistelualue on kiikarissa, mutta mene ja tiedä miten käy. Sen näyttää maantie – ja toki hieman kelikin. Eteisessä on rinkka pakattuna ja ruokapusseja sikin sokin keittiön pöydällä. Talonmies katseli eilen kisoja seuraillen sivusilmällä touhujani, joista kommentoi naurahdellen. ”Juoksentelet ahdistuneena pitkin huushollia. Sitten välillä häviät näköpiiristä, jolloin vaatekomerosta alkaa kuulua kovaa rominaa.” 😀 Apua, nauran tälle edelleen niin, että näppäimistö hyppelee. 😀 Se on juuri noin!

Konkluusio. Pitkässä liitossa tuntee kumppaninsa sielunliikkeet. Mutta kosto on suloinen: löydän kyllä sopivat naurunpaikat Talonmiehenkin toiminnoista jahka tilanne on otollinen. ;D

###

Ei auta kuin ryhtyä kaavailemaan kajakin nostamista auton katolle. Painoa on noin 40 kg. Saan sen muutamin, vuosien varrella itse keksityin lisälaittein puskettua kyytiin. Mielessä käy, koska tulee aika, etten enää siihen pysty. Mutta entisvanhaan mummotkin hoiteli navettatöitä kasikymppisinä. Kunpa vain pysyisi terveenä. Tutkailenkin vielä ennen kajakkihommaa kuinka ystäväni voi tuoreen syöpäleikkauksen jäljiltä sairaalavuoteellaan. (vakavoituen) Näyttää vastanneen vointitiedusteluuni.

Sanalla sanoen: voikoon Lukijani mitä parhaimmin ja pitäköön ilon mielessä! Kesäkin on, linnut laulaa ja sataa ja paistaa – aivan kuten aina elämässä!

terveisin Klara, (elämän)retkeilijä Suomesta

(Ainut kuva, joka löytyi tähän hätään on Saivaarasta vuosien takaa hiihtovaellukselta. En enää lähtisi. Mukavuudenhalua liikaa nykyään.)

Väijyksissä

Hyvä Lukijani,

istun kuistilla väijyksissä, sillä naapurin Teuvolla on joko ylityövapaa tahi peräti jäänyt kesälomalle ja hiippailee tontin reunamilla. Auringon puolelle siirtyessäni olisin näköpiirissään. Kaikenlaista outoa ja järjetöntä välttämiskäytöstä voi muka oppinutkin ihminen harrastaa.

Teuvon hyvä puoli on se, että säikkyy meikäläistä jossain määrin ja luirahtaa nurkan taakse minut nähdessään. Talonmiehen mielestä se osoittaa vain tervettä itsesuojeluvaistoa. (Heh) Kannaltani pulmallisinta on se, ettei menettelynsä koskaan ole ennakoitavissa. Toisinaan saa äkkiarvaamatta yltiösosiaalisen kohtauksen ja syöksyy jaarittelemaan. Silloin yleensä leuhkii jollakin asialla tai kertoilee laajasta tuttavajoukostaan, joka pursuilee sellaisia merkkihenkilöitä kuin lääkäreitä. Annan toki suurimman ihailuni, ainakin lääkäreille. (Ihme juttu, että lääkärituttuja pidetään kehustelun aiheina. Tunnen useita täysin töppöjä ja sivistymättömiä lääkäreitä ja myös ammattitaidottomia vätyksiä, jotka saisi niputtaa ja ampua Maata kiertävälle radalle. Seuraisiko Teuvo heidän perässään?)

###

Tänään on all-kinds-of-everything- tyyppinen toimintapäivä.

Kurkkasin pakastimeen löytyisikö sieltä muinaisjäänteitä. Löytyi kaksi pussia peruna-sipuli-sekoitusta ja vanha paistinliemi ynnä pakastinlootaan levinnyt punaviininjämä (säilön pullonpohjia ruoanlaittoon). Kuivamuonakaapista löytyi käyttöpäivänsä ylittänyt TexMex-maustepussi, joka tuoreenakin maistuu myrkyltä, joten käyttöön vain.

Kippasin nuo kahdelle uunipannulle, jolle lisäsin 2 tomaattivuohenjuusto-BlåBandia. Kypsytin 20 minuuttia ja ovat nyt kuivumassa 50-asteessa. Olen hurahtanut ruokien kuivatukseen. Niistä tekee termarissa itselleen joko kotona tai retkellä aterian helposti. Annoskokokin pysyy maltillisena, kun enempäänsä ei voi ottaa. Kuivasin päivänä muutamana vähän kanamakkaraakin. Kerron joskus, miltä maistui 🙂

###

Seuraan puoliksi viihdetarkoituksella ulkomaista, naiviuteen ajoittain sortuvaa elämänlaatukouluttajaa tms. Tässä muutamia viisauksiaan jakoon. Tökeröistä käännöksistä otan vastuun. Lukijani ottaa tahi jättää. Muun muassa näin hän puhui:

Työskentele ja juhli hiljaisuudessa. Ihmiset rakastavat tuhota toistensa onnen kokemuksia. Oma tulkintani: kateus tuhoaa. Kadehtia voi työteliäisyyttä ja työssä menestymistäkin.
Elämä ei odota, joten anna palaa ja taistele!
Älä ota vastaan neuvoja ihmiseltä, joka ei elä sellaista elämää, jota kohdallasi tavoittelet.
Älä kadu menneitä virheitä, vaan käännä ne opetuksiksi itsellesi. -Lisäisin tähän: äläkä raportoi menneitä töppejäsi kuin niille, jotka varauksetta tukevat ja hyväksyvät sinut. Perusteluni: vain terässielu kestää ”toisenlaisten ystävien” innokkuuden lähteä virheitäsi vahvistamaan. Rakastavat kertoa havainneensa sinussa juuri nuo mainitsemasi virheet, viat ja heikkoudet.
Hallitse tunteitasi. Tyyni mieli kykenee käsittelemään hankalatkin tilanteet. -Lisään: meikäläisen työssä taito numero 1. Toisilta onnistuu, toiset oppivat työn myötä, toiset eivät opi pitkänkään työuran aikana. (En tiedä mihin ryhmään kuulun. Mutta en enää ota kierroksia kovinkaan monesta hankalasta tilanteesta. Se on oman mielenrauhansa suojaamista.)
Maailma kulkee eteenpäin joka tapauksessa, eikä elämä odota. Huolehdi siis itsestäsi.
Kun huolehdit vain omista asioistasi, olet rauhan tyyssijassa. Lisään: aika vaikeaa, ellei heittäydy täysin välinpitämättömäksi… mutta…

…mutta nykyisessä uutisvirrassa ja maailmatilanteessa suosittelen välillä vetäytymään omien ”bisnesten” piiriin ajoittain. Huomaan sen tänäänkin. Tulin aamulla koiralenkillä kuunnelleeksi Ylen Politiikkaradiota, jossa keskusteltiin rajalain uudistamisesta, siis menettelytavoista poikkeustilanteessa. Ohjelmassa oli kolme kansanedustajaa. Heistä kaksi puhui viisaasti, maltillisesti ja faktoihin keskittyen. Kolmas puolusti kantaansa sekavin, kestämättömin ja typerin perustein sekoillen puheissaan ja lähinnä asettui kollegoittensa yläpuolelle naureskelemaan. Siinä meni päivän fiilikset. Suosittelen kyllä tuota ohjelmaa, pieninä kerta-annoksina, jos politiikka kiinnostaa. En allekirjoita näkökulmiaan noin yleisesti suuntaan enkä toiseen, mutta aina saa yllykettä haastaa omia näkemyksiään.

###

Huomenna on aatos kurvata baanalle johonkin luontokohteeseen. Innostuin ensin ajatuksesta kesäkuisina päivinä liipotella kajakilla jollakin ihanalla järvellä, wau! Karttaa hetken tutkittuani hiipi takaraivoon fakta: sekä mela että varamela on mökillä. Se vaikuttaa merkittävästi melontasuoritteen onnistumiseen.

Niinpä vaatehuoneessa retkottaa rinkka suu ammollaan odottamassa roinaa, joka sinne tungetaan. Mutta asioissa on AINA hyviäkin puolia. Tulee testatuksi sietokykyä sadekeleillä, sadekuurojahan nyt riittää, ja hermoja hyttyshelvetissä. Koeponnistetulle sinnille on käyttöä jonkun viikon päästä Lapissa. Eläköön eläkeläisen pitkä kesäloma – satoi tai paistoi!

Näihin maailmaa syleileviin puheisiin jätän Lukijani ja lähden viettämään laatuaikaa Talonmiehen kanssa. Käymme nimittäin marketissa :D.

Iloisiin kuulumisiin, Klara

Yritelmä oppia tarkentamaan Talonmiehen Nikon-kameralla. En innostunut ottamaan.

Virta venhettä kantaa

”Näin unta kesästä kerran: kuinka paistoi päivä Herran, paistoi mulle, paistoi muille. Paistoi köyhänkin kotihin.”

Melontareissu heitetty.

Aina se on sen väärtti, vaikkei itärajan tuntumassa nyt kelit juuri suosineetkaan. Etukäteen pelotti kylmä ja kostea, kun joessa on koskia ja lämpöasteita noille seutuville oli sangen niukasti jaettu. Märän ja kylmyyden yhdistelmä on se, mitä tiedän huonosti sietäväni.

Mutta kun koskissa ei nyt ollut paljoa vettä (vesi +12), ei joutunut paljoakaan mulimaan muutoin kuin venettä kiviltä irrotellessa. Joki on erämaajoki, tarkoituksella valittu rauhaa kaipaavalle. Elokuun alku on sen suhteen aina osoittautunut parhaaksi retkeilyajankohdaksi, jos kohta noilla nurkilla ei ylipäätäänkään mitään ruuhkaa ole koskaan. Seuraa enemmän kaipaavat pahkakuksaihmiset juoskoon Pallas-Hettaan tai muille must-see- paikoille. Hienoja seutuja Suomessa kyllä riittää muuallakin, tuntureitakin.

Näillä syrjäseutupaikoilla yrittäjät ovat pääasiassa paikallisia ja eurot jäävät raukoille rajoille, jossa elinkeinot ovat vähissä. Levin, Ylläksen, Saariselän, Rukan palveluyrittäjät ovat käsittääkseni pääasiassa etelän porukkaa. No, työtilaisuuksia yritykset poikivat paikallisillekin.

Reissulla huomasi, kuinka vuosien saatossa jotain on kajakin kanssa puljaillessa oppinutkin. Opin Lentualla (järvi Kuhmon Lentiirassa) kahdelta tuntemattomalta melojalta, että kaikki pienemmät tavarat kannattaa nakella pienissä pusseissa kajakin uumeniin sen sijaan, että pakkailisi isoja melontasäkkejä. Jos seuraava yö on autiotuvassa, kannattaa telttayöpymiseen liittyvä kampe pakata kajakin nuppiin, eikä luukun etuosiin. Etummaiseksi kannattaa aina pakata kuivat kamppeet, jotka vaihtaa tauonkin ajaksi, ettei vilun siemen pääse ytimiin väijymään. Hypotermiahan kehittyy kuin varkain sisäelinten ”jäähtyessä”. Päänuppi on lämmön kannalta keskeinen, joten myssy on must pilvisellä ja tuulisella säällä. Sateen kestävä hattu on myös välttämätön.

Melaa on oppinut suojelemaan sekä vaurioilta että tipahtamiselta. Ostin vuosia sitten melavahdin eli kumisen narun, jolla mela kiinnitetään kajakkiin, jottei se sukella syvyyksiin, jos tippuu. Melattomalla kajakilla ei näetsen tee yhtään mitään. Sen kun sitten vain istuu kyydissä ja katselee maisemia kunnes viikon päästä tuuli virkistyy ja kuljettaa kajakin johonkin rantaan. Tai kiville.

Tämmöinen vesikukka tuli vastaan: hauska, kuin pulloharja.

Yksin en enää uskaltaudu näille selkosille, joilta ei niin vain pääsekään terveydenhuollon palveluiden piiriin, jos kinttu katkeaa tai pää jysähtää kivikkoon. (Semmoinenkin vaaratilanne on kerran ollut yksin retkeillessä, että liukastuin kalliolla ja kaaduin kiviröykkiön sekaan.) Mukana oli siis kaksi muuta melojaa, vanhaa tuttua porukkaa. Matkan varrelle sattui yksi autiotupakin ja melko tunnelmallinen oli meidän istua siinä kämppää lämmitellessä, sajua keitellessä ja turistessa.

Nyt sitten on loma loppunut, kajakki nostettu varastoon, koiranpentu alustavasti oppinut kuivaksi ja mummovanhuksen hoito ajautunut kriisiin. Siitä joskus enemmän.

Mitä jäi ilmojen suhteen melko huonosta ja omaishoidon kuvioiden suhteen hyvin uuvuttavasta kesästä käteen? Jäi tämä hieno reissu, jäi mukavan uuden perheenjäsenen (koira) tulo porukkaan ja yhden sairaan omaisen asiainhoidon siirtyminen virkaedunvalvojalle: huojennus ja helpotus siltä osin! Näillä eväillä on nyt sitten jaksettava ja mentävä kohti kaamosta. Syksy sisältää yhden työreissun Etelä-Eurooppaan (ei lomaa) ja yhden Pohjoismaihin. Sen lisäksi on kaikenlaista vastuunkantoa ja pitkänmatkan ajelua sekä työnhoidon että metsämökkeilyn nimissä.

Mitähän Uskollisen Lukijan syksy tulee sisältämään. Kerro, jos on saumaa.

Ystävällisin retkijälkitunnelmin Klara v d K vz

Heinäkuun heltehillä

Ilmoja pitelee, sanoo vanha kansa.

Olipa tosiaan hyvä alku heinäkuulle, jolloin meikäläisellä oli tarkoitus lähteä rinkan kanssa kulkemaan ja metsiin yöpymään. Loistavaa: hyvä syy reissun skippaamiseen olankohautuksella. Kun Matti Huutonen lausahtaa ruudusta madonluvut, sanoo pullea ja yksin karhuseuduilla yöpymistä pelkäävä täti, että olisinpa niin varmasti pakannut nyyttini ja lähtenyt talsimaan, mutta nuo kelit, nuo kelit. Ei tule laihat ja trimmatut rinkankantajat kettuilemaan. Eivät lähtisi itsekään.

Mutta onneksi on Ali Leiniö! Vinkki: YouTube ja sinne Ali Leiniö, niin pääsette sohvan nurkasta Lemmenjoelle. Ali jolkottelee puolestanne ja te, hyvä lukijani, voitte haukata tuoretta munkkia ja kulahuttaa päälle parasta Presidentti-kahvianne.

@@@

Olen minä sentään käynyt purrellani puljaamassa vesillä kumminkin, jos kohta rinkka torkkuukin vaatekaapin hyllyllä. Ei tässä nyt ihan laakereilla olla, vaikka koiranpentu viekin hiivatinmoisen määrän ihmisen energiaa. (Tällä viikolla aloitti uroksille tyypillisen ulostamisen ja virtsaamisen jälkeisen jälkipotkinnan. Tänään sitten kakki terassille ja potki osan jätöksistään terassioven lasiin. ”Apuaaaa!” huusi Talonmies. Ja apua tosiaan tarvittiin. Pesin roikaleen jalat lavuaarissa sillä välin kun Talonmies siivosi terassia.) Takaisin kajakkiin…

Kajakoidessa oli alkuun aika kova vastatuuli ja sai ponnistella siinä määrin, että iltasella piti ottaa kunnon kipulääkkeet, kun hartioita kivisti ja käsivarret oli ihan tulessa. Meni nimittäin tunti jos ei toinenkin vesillä kelluessa. On se niin hienoa hommaa!

@@@

Semmoinen hassu tapaus tässä kävi – oikeastaan kyllä useampikin – että huomasin itselleni yllätykseksi olevani kesälomalla. Olin jotenkin alitajuisesti tuunannut kalenterini siihen malliin, että kun vielä kaupan päälle yksi aiemmin sovittu, melko runsaasti esityötä edellyttänyt homma peruuntui, niin mitäh! Mullahan olikin kesäloma! Eikä ajankohta olisi paremmin voinut sattua, kun tuo koirapirulainen saapui huusholliin. Ei tosiaan ihan muistettukaan enää mitä se edellyttää ja vaatii. (Huusholli on nyt samassa tilassa kuin se ennen lukuisia muuttojamme on tavannut olla.)

Toinen hassu tapaus oli se, että tietämättäni, ennalta-arvaamatta ja äkillisesti tiedokseni saatettiin yllättävä rahallinen huomionosoitus. En nyt lähde tätä enempää avaamaan ja retostelemaan, mutta sen verran kerron kuitenkin, että huomionosoitus on rahallinen. Rahan ja vähän omiakin roposia käytin tähän uutukaiseen, näppärään tietokoneeseen, jota tässä näpyttelen. Lukijalleni on aiemmin tullut viemäriputkea myöten vanhan Mäkkini lähettämää kirjallista jätettä. Nyt sama jätemateriaali tulee siis tästä uutukaisesta toosasta. (Saahan sitä jollain leuhkia, eikö totta.)

Uusi aluevaltaus on tehty tänään. Nimittäin perustettu kirpputoripöytä. Eipä ole sellaisesta aiempaa kokemusta, joten siunailin jälleen tuota tytärtäni, jolta voi kysyä neuvoa ihan missä asiassa tahansa ja aina löytyy apu. Hän työskentelee samalla alalla ja osaa merkittävästi laajemman kentän kuin meikäläinen. Joten sainpa neuvot sellaiseenkin kuin kivesvaivaan, joka ei toki ollut itselläni, vaan potilas kysyi neuvoa, enkä oikein osannut auttaa, kun en enää muistanut, että osalla ihmisistä on kiveksetkin. Että kyllä on tietopankki tämä tytär! Kiveksistä kirpputoriin!

Palatakseni kirpputoriasiaan pienen syrjähtämisen jälkeen niin kerron, että vakoilin ensin jonkin verran hintatasoa. Sen jälkeen alkoi vielä säälittääkin. Jonka jälkeen hinnoittelin kamppehet tyyliin 1€, 1,5€ tai 2€. Millään ei kehtaa pyytää enempää. Hyvään tarkoitukseen menevät ihmisille, joilla on rahasta tiukkaa. Ja jos nyt joku kroisos käy myyntituotteitani lonehtimassa, niin ostakoon halvalla sitten, senkin kitupiikki. Kirpputoripöytäni on kuin lastattu kameli ja pursuaa erinäköistä roinaa, jotta tuskin siihen kitupiikin kynnet iskevät.

Näihin kirppuisiin puheisiin jätän lukijani ja toivotan hyvää yötä. ’

terveisin Klara