Hyvä Lukijani,

retkeilyviikko takana ja lisää edessä. Tänään tosin jarruuntuu hetkeksi, kun iskee koiranhoitovuoro Talonmiehen kaasuttaessa koulupoikain tapaamiseen muutamaksi päiväksi.

Koiran kanssa tullaan hyvin juttuun, minun nimissähän onkin ja olen sen kouluttanut (totta, Talonmies sanoo heidän olevan ”kavereita”, heh). Käytän aina kaikki tilanteet minikurssitukseen ja hyvä palkkio aina, toki hellittelyäkin. Se on tosi tottelevainen, ystävällinen, palvoo ihmistä ja haluaa tehdä parhaansa. Toissapäivänä yritin opettaa sitä telttaan 🙂 Suoritti kurssista noin 1/3 arvosanalla lubenter abbprobatur-. 😀 Telttoihin sukeltaminen ei ole monenkaan eläimen mukavuusaluetta, ei tosin kaikkien ihmistenkään.

Vanhan koiran siirryttyä hyvinpalvellena tuonilmaisiin otin uuden koiran pitämään eläköityneen Talonmiehen edelleen liikkeellä. Hyvin toimii ja koirasta on meille muutenkin paljon iloa. Ehkä enemmän kuin aiemmin? Silloin oli ruuhkavuodet, koiria toisinaan kaksikin siinä sirkuksessa rallittamassa. Miten ihmeessä riitti energia?! (Ei se aina riittänytkään.)

###

Retkisuunnitelmani ei aivan toteutunut kaavaillussa muodossa luonnonolosuhteiden vuoksi. Suot ja jokisuistot tulvivat, polkusiltoja oli pois paikoiltaan tulvan takia. Mutta hyvät kierrokset kuljin ja nautin. Luonnossa kulkeminen on verissä, ei pääse siitä mihinkään. Eikä tarvikaan.

Nyt istun mökin kuistilla alaruumis makuupussissa, ympärillä Bird Reality Show. Yleisö (1 kpl) jännittää: Saako kirjosieppo seuraavassa jaksossa lopultakin vaimon? Saiko pääskynen uuden rakennusluvan, kun se täältä evättiin. Varaston puolittain avoimen oven päälle ei voi kotia perustaa. Entä kuikkain tilanne: yökeskustelu oli ainakin puolilta öin vaatimatonta? Täällä ei tarvita televisiota!

###

Jassodaa. Kajakki on edelleen auton katolla, vesi on vieressä (+10, kastaudun joka päivä, mittari on vedessä). Päiväkin on kaunis, tuulta tosin arviolta 5-7 m/s, puuskia. Taidan odotella isäntää, niin saa nostoapua. Lisäksi takana on 5 tunnin yöunet ja siipi vähän retkottaa. Taidan kohta lyödä tähän kuistinpenkille pitkäkseni.

###

Vielä viime viikon retkistä.

Näin karhunkakkaa ja sain susien keskustelua videolle. On sitä siitäkin. Kuljin palokärkien rummutuksessa, vesilintujen ilottelussa, majavan nostamien tulvien läpitte ja nautin lounaan rotkon pohjalla. Kiipeilin jyrkkiä polkuja, laskeuduin alas lumisiin notkelmiin, kuulin kurkia, näin joutsenia, makasin laavuissa, palelin, säikähtelin, olin liukastua ja välillä enkrut loppui. Siis kunnon retkielämyksiä! (Välttelen nykyään ”vaellus”- sanaa, on kokenut sekä inflaation että saanut jonkunlaisen hypetys- tai suoritusleiman, mitä se ei ole.)

Jahas, Kirjosieppo kuuli nimensä mainittavan ja saapui paikalle. Katsotaanpa… joo, poikamies edelleen, ei sormusta. On nyt liittänyt maireiluihinsa loppusirinän lisähoukuttimeksi. Vai onko kyseessä veljensä? Olin tästä jonkun päivän pois kajakkia hakemassa, joten sulhastarjokas on voinut vaihtua ja edellinen tyyppi häipynyt takavasemmalle uuden muijansa perintöyksiöön.

###

Tarjoan lopuksi murukahvit Lukijalle, kun pääsi tänne saakka. Pullaleetaa ei ole, miniän antaman äitienpäiväsuklaankin ehdin jo popsia. Mutta ehkä pari kasvisnakkia menisi? Olen niitä testaillut. Miltäkö maistuu? Vaikea sanoa, kun eivät maistu miltään, mutta jotenkin on ”terveellisempi olo” (tirsk). Jatkan kokeiluja.

Näihin puheisiin, liverryksiin ja tunnelmiin Klara S.