Hyvä Lukijani,

odottelen terassilla mitä tuleman pitää. Että mitäkö pitää? Pitää siirtyä ensin kapealle mökkitielle, siitä hieman leveämmälle sepelipäällysteiselle rompoolille ja siitä tasoitetulle soratielle. Sitä edetään lähemmäs 20 km. Jos kumit alla on edelleen ehjät, ei aina ole toteutunut, voi siirtyä asfaltille.

###

Pää on vielä tokkurainen, kun palailin vasta puolenyön jälkeen melomasta. Tyyntä, ei ristinsielua, ei moottorin ulinaa: upea juhannusyö. Mulla on täällä tutut reitit ja sain idean lähteä katsomaan onko tänä(kin) vuonna latuskahäntä sulkenut yhden melontapätkän. Havaitsin loppukeväästä, että sillä oli remontti aluillaan.

Jep, oli ahertanut melkoisen kynnyksen. Yllättäen oli tehnyt pesän padon alapuolelle. Pääsin kynnyksen toiselle puolelle kikkailemalla, kun padon alapuolella oli jalan alle vähän tukea, jonne nousta kajakkia kiskomaan. Padon yläpuolella oli syvempää, joten palatessa oli harkittava: mulahtaako suosiolla reisiä myöten hötöiselle alustalle kiskomaan paattia vai ottaako jumitusriskin ja nylkyttää ittensä kajakkeineen kynnyksestä. Pidin tuumaustauon ja päädyin pysymään kajakissa tuli mitä tuli. Ja kappas, sain nytkytettyä itseni padon alapuolelle kaatumatta. Pieni tasaustauko siinä ja sieltäpä Itse Majavakin oli uimassa vastaan. Kun tiedän sen olevan melko veijari läiskyvine lätkähäntineen jo pelkästään sillalta tervehtiessä, en oikein innostunut kajakista tapaamaan. Eikä sekään halunnut tavata minua, vaan katosi johonkin salakäytävään.

Mökkijärvellä ennen rantautumista oli vastassa sellainen konsertti, että oksat pois ja pala latvaa. Wou-wou, wou-wou, wouuu-uuuuu. Valtion koirat olivat keskiyöllä tsekkailemassa, onko kesantopellolla sapuskaa. Kävin toissailtana tutkimassa jälkiä haaskasta. Ei näkynyt kuin hitosti sääskiä.

###

Kyllä mökiltä lähtö on aina söhellystä. Tässä välissä laitoin kajakin säilytyskuntoon kirjosiepon huutaessa yläpuolella kurkku suorana lapsilleen, että PETO NÄKYVISSÄ! Siepolla on yksiö lähistöllä. Sai näetsen lopultakin birdtinderistä jonkun naisen ittelleen ja niillä on nyt vähintään vitoset. Kuskaavat niska vääränä marketista ruokaa. Sama urakka tuntuu äänistä päätellen olevan hukkapariskunnalla, kun pentumaista ääntä on joukossa. Opin joltain riistasivuilta, että niillä on pennut huhtikuun tienoossa. Ruokaa on lapsille alkuunsa saatava joka päivä.

Siitä tulikin mieleeni, että näin ultraäänikuvan tulevasta lapsenlapsesta. On nykyteknologia melekoosta! Muistan kun esikoista odottaessa erehdyin kysymään ultraääntä tehneeltä kätilöltä sattuisko olemaan vihiä sukupuolesta. Pyhäinhävästys! Eikö riitä, että lapsi vaikuttaa terveeltä! Meikäläinen on suorine kysymyksineen eräänkin kerran joutunut uloskatsotuksi. Nyt sentään sain olla tilaisuuden loppuun asti paikalla, jopa synnytyksessäkin.

###

Kyllä tuli navakka tuuli. Lohdullista: tällä tuulella ei ole melomista, ainakaan meikäläisellä. Kun melon yksin, niin vältän riskejä. Vaikka kokemusta on paljon ja tunnen kajakkini, en lähde kokeilemaan. Puuskissa tuuli on nyt ainakin 10-12 m/s. Nykäisee kivasti melan lapaa ja heittää sivulle.

###

Talonmies ja Rakki lähtivät jo eilen. Koira on täällä elementissään, mutta munasi itsensä karattuaan ohjuksena pihalta tiellä kulkeneen satunnaisen kalamiehen perään. Täällä ihmiset on kilttiä, nöyrää sakkia, mutta rajansa heilläkin, vaikkei mitään suurta draamaa tullutkaan. Hurtta on pomminvarma muutoin, mutta täysraakile, jos sattuu olemaan irrallaan (äärimmäisen harvoin) ja vaikkapa auto ajaa ohi. Ryntää perään ja hyppii ilosta, että leikitään!

Kaikki ihmiset ei pidä isoista leikkivistä ja hyppivistä rakeista, en minäkään. Ei pidetä enää irrallaan edes kuistilla. Juoskoon vapaana vain aidatussa paikassa. Tuo ohjustelu olisi varmaan poisopetettavissakin, mutta 100% varmaksi ei tätä rotua saa millään. Pitkä kokemus.

###

Olen tänään yrittänyt ajatella kaikkea muuta kuin Wagneria ja aamun uutistutkailun jälkeen lähes onnistunut.

Läksin eilisiltana osittain sen vuoksi vasta iltauutisilta melomaan, kun oli kuultava mitä Sauli sanoo. No, Sauli ei viisaana miehenä ryhtynyt spekuloimaan. Meikäläinen ois sanonut, että herra Priko on toiminnan luotettavuudessa maansa edustaja kuten Vladikin. En antaisi käsilaukkuani kummallekaan. En varsinkaan siinä tapauksessa, että varta vasten vakuuttelisivat, että ta-kuul-la on tallessa ja turvassa. – Tuo Prikon episodi oli aika kummallinen, mutta kertonee jotakin itänaapurin poliittisesta tilanteesta.

Näihin rauhoittaviin sisällisodan tunnelmiin jätän Lukijani ja ryhdyn paistelemaan koekäyttöön ostamaani Muu Ryynimakkaraa. Paketin päällä lukee lisätieto: ”Ensiluokkainen kansallismakkara”. 😉 Katsotaanpa…

Teidän Klara