kiertoilmakypsennin – Klara Saken kirjoittaa

Pata kattilaa soimaa – sopisiko tähän aasinsillaksi. Tuo kynttilä on led-valolla toimiva ja sen on eräs tuttava tuonut minulle lentokoneella ja joutunut sen kanssa turvatarkastuksen haaviin. Kattilassa on vispi- eli lappa- eli marjapuuroa eli puolukkapuuroa.

Hyvä Lukijani,

terveisiä kirjoituspöytäni äärestä, jossa auringonpirulainen ikävästi viiltää vasempaan silmään. Koitan huitoa kauemmaksi: ottaa opikseen ja laskeutuu kuusen taa. Korkeammalle ei enää jaksa kivuta, vaan suosii nyt muita Telluksella avaruudessa kiitäviä homo sapienseja, joilla on kesä.

Oletteko aatelleet, kuinka omituista on, ettei tiede vieläkään ole selvittänyt kysymystä, joka alati vaivaa mieltäni. Nimittäin: mitä löytyy, jos etenee avaruudessa niin kauas kuin pääsee? Älköön kukaan sanoko, että löytyy vain linnunrata tahi avaruuspölyä tahi muuta joutavaa. Vain eksaktit vastaukset hyväksytään. (miettii) Ja-has, tekoäly ehkä auttaa. Hetkinen…(sijoitan kysymyksen osioon ”Kenen luu oli kyseessä”.)

Njaah, arvasin: ei selvinnyt tästäkään. Kuulemma asia on monimutkainen ja kosmologian kannalta vielä arvoitus. Totta – ja tarkennan: vieläKIN arvoitus! Nykytieteen mukaan avaruus saattaa olla ääretönkin, mutta saattaapa olla, ettei olekaan. Vae niin! Mikä savolainen sinne on tukittu vastaamaan!

Tekoäly jatkaa konkretisoimalla asiaa. Heittää kehiin analogian avaruuden käsittämiseksi. Analogiansa on, että jos kulkee aikansa eteenpäin palaa lopulta takaisin lähtöpisteeseen. Se on kyllä kukkua! Itä-länsisuunnassa kulkiessa ei Venäjältä palaisi lähtöpisteeseen kukaan ja pohjois-eteläsuunnassa olisi ylitettävä molemmat navat. (miettii) …No, onpahan ainakin yksi vaiva, joka on kaikilla maan asukkailla tismalleen sama: molempien napojen ylityspakko.

Mitä opimme tästä? Vaikkei avaruusasia selvinnyt, niin turhanaikainen pähkäily ei hukkaan mennyt. Se tuottaa sivutuotteena aina jonkin heuristisen oivalluksen.

Jotta muistaisimme, ettemme Suomessa ole yksin Telluksella, niin todisteeksi tämä ilahduttava ja kesäinen kukkakuva varastoistani. Otettu Indonesian Balilla vuosia sitten. Hukkaantuneine matkalaukkuineen, vaarallisine propellikonelentoineen ja katuojaan laskettuine vuohenverineen on oma tarinansa. (Tarkoitus ei ole diivailla reissuillaan. Täällähän sitäpaitten lienee muitakin Indonesiassa käyneitä ja lievästi sanottuna vähän pitempäänkin”lomailleita”, selamat datang!)

###

Asiasta kiertoilmakypsentimeen, siis airfryeriin, jonka nimen mainitsen vain tämän kerran, sillä tässä maassa puhutaan suomea. Talonmies kantoi laitteen ovesta ja ensimmäiset lihapullat on paistettu. Maku vastaa pannulla paistettuja. Jatkoon menee, kaikin puolin mullistava keittiökapine. Silikonivuoka hommattiin, niin vähenee tiskaaminen. Kauppias antoi lisäksi mukaan paperisia vuokia.

Eipä tarvi nälkäisen riutua nälkäkuoleman partaalla, kun vehje paistelee sapuskat alta aikayksikön.

###

Asiasta taas aprikoosiin, niin referoin tuoreen keskustelun pitkäaikaisen tuttavani (eläkk.) kanssa.

Hän: –Ja edelleenkö käyt keikkailemassa sairaalassa X?

Minä: (vanhasta kokemuksesta tiedän, ettei tästä aiheesta mulle kunnian kukko laula)…öhhh…käyn kyllä.

Hän (huokaa ras-kaas-ti): –VOI EI! En kyllä niin kauas lähtisi! Huh! Ja jaksat vielä!? Eikö sua hirvitä ajaa pimeässä? Mua hirvittäis! Kyllä siellä jatkuvasti jotakin sattuu, hirviä on ja kelitkin huononee. (Hän ei jostakin syystä lainkaan haluaisi, että käyn töissä … tienaamassa?)

Minä: -Joo. No, mulla on hyvä auto. (koitan vetää matalaa profiilia, sillä tiedän: piiskaa tulee)

Hän:- Siinä ei kuule hyvät autot auta, jos hirvi pukkaa eteen! Ja onhan niitä kaikenlaisia törppöjä liikenteessä! (Ajaa itse vain taajamassa, pitemmät matkat hoitaa puoliso.)

Minä:- Nooo, en ole ensi vuodesta kysellyt. Tuskin enää ottavat, säästöjähän pitää saada ja …. (huomaan hyvitteleväni: miksi ihmeessä ja mistä syystä?!)

###

Eilisiltana siivoilin email-lootaani. Oli jos minkälaista roskapostia, ilmoituksia julkaistuista artikkeleista ja Finnairin mainoksia, joita vain tulee, vaikka olen kaikkeni yrittänyt, etteivät lähettäisi joka hemmetin viikko useita kertoja tai siis ylipäätään laisinkaan. Huomaan roskapostin seassa sinne hautautuneen suojatun lähetyksen, tullut jo viikko taapäin. Avaaminen edellyttää pankkitunnuksilla kirjautumista.

Lähetys osoittautuu työsopimukseksi sairaalaan x vuodelle 2025. En ole sitä pyytänyt, eikä kukaan ole jatkohaluistani kysynyt. Mietin, kuinka tämä kerrotaan tuttavalle. Päätän: ei mitenkään. Salaan asian. En jaksa vastaanottaa moitteita työnteosta, joka jostakin syystä jotakuta harmittaa.

Lapsena sanottiin, että Suomi on vapaa maa. Myös kadehtimiselle. Työnteon kadehtimiselle – voi suomalaista mentaliteettia! ”Ahkeruus kovankin onnen voittaa!”

###

Katsokaapa vain: kevät tulee vielä! Niin se on tullut viime vuonnakin, kun joutsenparin eloa kuvasin.

Nousen vihreänä, limaisena ja lähmäisenä vellovasta ilkeilyn ja kademielen suosta katsomaan akkunasta. Talitintti nakuttaa talipalloa ja aurinko on maansa myyneenä laskeutunut kuusikon alle. Talonmies kuuluu tuuletusikkunasta huutelemalla komentavan oravaa pois lintujen talipallolta.

Ryhdyn tutkimaan ”Retki suolle”- nimistä kirjaa ja aukaisen Suomen Rauhanyhdistysten keskusliitolta tulleen kirjeen. Minäkö rauhanyhdistysläinen – ehei! Mutta Pekka Aittakummun äkkikäännös jaksaa silti kiinnostaa, vaikkei nyt saapunut posti siihen liitykään. Mihinkä liittyy, niin sen tulette vielä näkemään täällä 😀

Salaisuuden savuverho laskeutuu ylleni. Sen takaa vilkutan: heipä hei ja kuulumisiin!

Klara

Ps. Jos Iida Tikan podcast-sarja ”Mureneva maa” on vielä kuuntelematta, niin vahva suositus! Yle Areenasta. Ja samat sanat Sanna Marinista kertovalle audiodraamalle, Areenassa sekin. Hienoja nämä Ylen audiodraamat!

Tässä on kevät noin vuodelta 2019. Tuli se silloinkin! Ja sitä ennen oli hienot hiihtokelit – eletään siitä mielikuvasta nyt!

Lukukaverit mukana referoinnissa (lainattu syöttötuolin lisätarvikevälineistöstä.).

Hyvä Lukijani,

tässä lehtikatsaus, joita harrastan silloin, kun kasautuvat lehtipinot alkavat rassata. Lääkärilehden ja Duodecim-lehden nykyään pikaisesti vain selailen repien irti juttuja, jotka luen ”joskus”. Sillä seurauksella, että revinnäisetkin lopulta päätyvät rassauspinoon. Kun aiemmin kuljin viikottain junassa moneen suuntaan, tuli siivut luetuiksi. Nyt autoilen, tänäänkin lähdössä, ja kuuntelen kirjoja. Matti Klingestä kertova Kai Ekhomin kirja loppui juuri ja nyt pusken Sanna Marin-radiokuunnelman läpi.

###

Käytän Lukijaani härskisti hyödyksi ja raportoin keskeiset ainekset yhdestä pinorassaajasta. Suomen Kuvalehti oli joskus pahin jonorassaaja, mutta nyt kuuntelen siitä valikoiden vain kiinnostavimmat osat. Paleriversiona tilaamisen voisi oikeastaan lopettaa.

Avaan nyt Kuluttaja-lehden 7/2024, uusin numero. Etenen sivujärjestyksessä. Saamme tietää seuraavaa:

Ei ole tutkittua tietoa siitä, lievittääkö ashwagandha stressiä. Sanoo ravitsemusterapeutti. Ja lisää faktan, jonka lääkäri hyvin tietää, mutta jonka potilas luulee olevan pelkkää bull shittiä, koska ”lääkärillä on Orionin osakkeita”. Näin ylöskirjaa lehti: ”Ravitsemusterapeutti Englund suhtautuu ashwagandaan ja ylipäätään luontaistuotteisiin (mitä se ikinä sitten oikeastaan tarkoittaakaan, Klara huomauttaa) epäilevästi. Luontaistuotteiden hyötyjä ja haittoja ei tutkita läheskään yhtä tarkkaan kuin lääkkeiden ja luontaistuotteita koskevat tutkimukset ovat usein suppeita.” – Tuo on totta ja faktaa. Kärpässienikin on luontaistuote ja Keski-Euroopassa meni aikanaan maksoja HelbaLife-tuotteilla. Missä lie Herba nykyisin Suomessa vaikuttaa? Uskonnonkaltainen liike aikanaan. Tietoa saatu potilailta ja lääk.kandidaatilta, jonka omainen oli joskus Herban ykkösmyyjiä, kertomansa mukaan. Ravitsemussuunnittelija toteaa: jos ash-mikäolikaan:sta tutkimusnäyttöä olisi, se olisi hoitosuosituksissa. Näin on.

Kuluttaja-lehti jatkaa:

Temu-verkkokaupan monet tuotteet eivät täytä eurooppalaisia vaatimuksia, kertoo Kaupan liitto.
Hyvän talvikengän pohja ei kovene liukkaaksi pakkasessa. Kengän tulisi olla pohjoisiin olosuhteisiin tehty. (Hyvä, muttei aina niin itsestään selvä huomio kuluttajalle, sanon mä). Merinovillavuori, riittävän iso kengän koko. Luonnonkumipohja, Vibram Arctic Grip-pohja, TR-kumipohja.
Hesarin asiakaspalveluun yhteydenotto on vaikeaa, tästä moitetta lehdessä ja omaakin kokemusta on.
Airfryerille on lopulta hyvä suomenkielinen nimi: kiertoilmakypsennin (peukutan!). Kuluttaja-lehden vertailussa oli laskujeni mukaan yli 30 kypsennintä. Kolmen kärki: kaikki Philipsejä, voittajan hinta 120€, kalleimmat nelisensataa
ladattavat patterit säästävät rahaa. Patterivertailun voittaja: Ikea Ladda (ken asuu Ikean lähellä ylipäätään), sitten Amazon (? nevö hööd, nettikaupastako?) ja sitten Varta, ensimmäinen tuttu tuotenimi.
Pyykkikonevertailun voitti Miele WED 174 WCS, 1350€. Klara liputtaa Mielelle, koneet on tosi kestäviä olleet noin 30 vuoden kokemuksella, hintansa haukkuvat. Muistakin on joku kokemus, huono.
Kuluttajariitalautakunnan ratkaisuja: lennon peruuntuminen lentäjän sairastuttua ei ole lentoyhtiön vetoama ”poikkeuksellinen olosuhde” ja kuluttaja sai 600€ korvausta.
Netissä tehty tilaus sitoo molempia osapuolia ja myyjä on velvollinen toimittamaan tilatun tuotteen ostajalle, eikä voi yksipuolisesti perua kauppaa. (Lehdessä on jatkomenettelyohjeita, jos näin käy.)
Yli puolet Suomeen tuoduista, vaarallisiksi todetuista tuotteista tulee Kiinasta. Yleisin tuoteryhmä on lelut, sitten sähkölaitteet ja koneet. Kolme yleisintä riskiä ovat kemiallinen vaara, sähköisku ja tukehtumisvaara.
Kirkasvalolaitteista: aamulla naamalle 2500 luksia 30-120 minuuttia vähintään 5 x/vko etenkin jos ketuttaa, pieksee siippaansa tai kotieläimiään tai naapurin Teuvoa, heittelee tavaroita ja sen semmoista tai heiluu parvekkeen kaiteella alas katsellen. Tämmöisiä meistä on 20-30%. Näyttää olevan artikkelin asiantuntijoina muitakin kuin laitteen myyjiä, siis myös THLn Partonen ja viitataan myös Terveyskirjastoon (löytyy netistä tuolla nimellä)

Rupesin nyt miettimään, lisäänkö kaikkien koneiden sekaan vielä kiertoilmakypsentimen? Viinakaupasta sai ragu-ruokavirikkeen ja tästä nyt tämmöisen. (Vilkaisee työtasoille: kahvinkeitin, vedenkeitin, kahdipapumylly, tehosekoittaja, leivänpaahdin, kapselikahvikone, mikroaaltouuni, astianpesukone, jääkaappi, pakastin, hella. Laatikossa on kuivuri, munankeitin, voileipäparila, sähkövatkain, Bamix, sitruspuserrin.

Kysymys off topic: mitkä viimemainituista toimivat, jos itänaapurin veikkonen katkoo sähkölinjat?

Näihin rattoisiin puheisiin kanssalukukokemuksesta kiitelleen teidän Klara

Avainsana: kiertoilmakypsennin

Ilmakiertopullilla heittelen kademielellä kulkijoita

Lehtikatsaus: Kuluttaja-lehti :)