Rotvailerin kanssa tien päällä

Hei lukijalleni,

en uskalla sanoa missä olen, mutta kotona en ole. Otin työt mukaani, pakkasin myös pentukoiran kyytiin ja järjestin Talonmiehelle pienen huilitauon Rotvailerin hoidosta. Nyt alankin itse olla huilitauon tarpeessa, mutta heikot sortuu elon tiellä, joten taistelen eteenpäin. Rotvaileri meni nukkumaan, Taivahalle kiitos. Sitä piti jo kunnolla pistää järjestykseen, kun veti sellaiset rallit illan päälle, että oksat pois ja pala latvaa. Näin jälkikäteen aatellen se saattoi olla hupaisakin näky. Tuon kakaran kanssa kun ei mitään järjellistä rallinpysäytystä saa aikaiseksi, sen verran on vielä sillä lapsenomaiset elkeet. Kilttihän se on kuin mikä, mutta pentu on pentu, vaikka voissa paistais. (On se niin nätti nyt, kun se tuossa makaa toinen tassu posken alla. Sillä on oma koppa, jossa se kokee olonsa turvalliseksi ja sinne se menee vapaaehtoisesti. Siitä saa luukunkin kiinni, jotta voi jättää sen edes hetkeksi silmistään. Muutoin se syö sähköjohtoja ja sen semmoista, jos ei lapsenlikka ole tarkkana paikalla koko ajan.)

Olen tässä illan päälle värkännyt erästä kirjallista materiaalia, mutta netti pyörii etenkin isoja tiedostoja käsitellessä täällä hyvin hitaasti. Puhelimen kautta olen valtakunnanverkkoon yhteydessä. Tästä johtuen lienee viisain palailla huomenissa pienen mutkan kautta takaisin oman työpöydän ääreen. Viikonloppunahan on hyvää aikaa tehdä hommia, jotka täällä on takunneet. (Viittaan edelliseen päivitykseen mitä töiden kotiin viemisestä olin suunnitellut.) Mutta olen tehnyt hyvän työn järjestämällä Talonmiehelle omaishoitajan lepolomasen.

@@@

Näillä omilla retkillä on se hyvä puoli, että tulee tuumittua vähän kaikenlaista ja päästyä jos jonkinlaisiin päätelmiin. Monenlaisia viestejä on kertynyt sähköisiin välineisiin ja niitä tulee purettua ja funtsittua mitä mikin tarkoittaa ja mitä itse kukin on oikein ajatellut. Naamakirjaa on pakko katsoa tiettyjen työhommienkin takia ja onpa siellä sukulaisista ja vanhoista luokkatovereista koostuva joukkokunta myöskin. Yksi vanha, hauska tuttu istuu ohikulkumatkallaan kotipaikkakuntani saluunassa iltapalalla ja harmittelen, etten nyt ole samassa kinkeripiirissä. Yksi sukulainen leuhkii muka kokeneenakin maailmannaisena turistimatkaansa kohteeseen, jossa suuri osa suomalaisista on käynyt tai käy ainakin joka toinen vuosi: ”Hello (Paikan nimi), here I come again!” Aivan kuin koko hemmetin turistirysä olisi pysähtynyt kunniakujaksi hänen siirtyessään laukkuhihnalle odottamaan pakaasejaan. Naurettavaa. Yhdet moralisoi kolmannen osapuolen toimintoja, jotka ovat ”ilmastokriisin kannalta arveluttavia”. Mitä tuomareita somemaailma onkaan menettänyt?

Mutta nyt on siirryttävä auton pakkaamiseen, sillä aamusta kurvaan katsomaan erästä etäistä pirttiä ja siitä sitten roikaistaan Rotvailerin kanssa häntä suorana takaisin kotipaikkakunnalle. …jotta ehtii tehdä ne työnsä ennen maanantaiaamua. Hölmöläisten hommia, kuten taisin jo sanoakin.

Oikein voimaannuttavia syyspäiviä lukijalle toivoo

Helga,

omaishoitajan lomittaja, koirankasvattaja

Lapsenlasta heinäkuun tarhasulun aikana puhvetissa syöttämässä

Heinäkuun heltehillä

Ilmoja pitelee, sanoo vanha kansa.

Olipa tosiaan hyvä alku heinäkuulle, jolloin meikäläisellä oli tarkoitus lähteä rinkan kanssa kulkemaan ja metsiin yöpymään. Loistavaa: hyvä syy reissun skippaamiseen olankohautuksella. Kun Matti Huutonen lausahtaa ruudusta madonluvut, sanoo pullea ja yksin karhuseuduilla yöpymistä pelkäävä täti, että olisinpa niin varmasti pakannut nyyttini ja lähtenyt talsimaan, mutta nuo kelit, nuo kelit. Ei tule laihat ja trimmatut rinkankantajat kettuilemaan. Eivät lähtisi itsekään.

Mutta onneksi on Ali Leiniö! Vinkki: YouTube ja sinne Ali Leiniö, niin pääsette sohvan nurkasta Lemmenjoelle. Ali jolkottelee puolestanne ja te, hyvä lukijani, voitte haukata tuoretta munkkia ja kulahuttaa päälle parasta Presidentti-kahvianne.

@@@

Olen minä sentään käynyt purrellani puljaamassa vesillä kumminkin, jos kohta rinkka torkkuukin vaatekaapin hyllyllä. Ei tässä nyt ihan laakereilla olla, vaikka koiranpentu viekin hiivatinmoisen määrän ihmisen energiaa. (Tällä viikolla aloitti uroksille tyypillisen ulostamisen ja virtsaamisen jälkeisen jälkipotkinnan. Tänään sitten kakki terassille ja potki osan jätöksistään terassioven lasiin. ”Apuaaaa!” huusi Talonmies. Ja apua tosiaan tarvittiin. Pesin roikaleen jalat lavuaarissa sillä välin kun Talonmies siivosi terassia.) Takaisin kajakkiin…

Kajakoidessa oli alkuun aika kova vastatuuli ja sai ponnistella siinä määrin, että iltasella piti ottaa kunnon kipulääkkeet, kun hartioita kivisti ja käsivarret oli ihan tulessa. Meni nimittäin tunti jos ei toinenkin vesillä kelluessa. On se niin hienoa hommaa!

@@@

Semmoinen hassu tapaus tässä kävi – oikeastaan kyllä useampikin – että huomasin itselleni yllätykseksi olevani kesälomalla. Olin jotenkin alitajuisesti tuunannut kalenterini siihen malliin, että kun vielä kaupan päälle yksi aiemmin sovittu, melko runsaasti esityötä edellyttänyt homma peruuntui, niin mitäh! Mullahan olikin kesäloma! Eikä ajankohta olisi paremmin voinut sattua, kun tuo koirapirulainen saapui huusholliin. Ei tosiaan ihan muistettukaan enää mitä se edellyttää ja vaatii. (Huusholli on nyt samassa tilassa kuin se ennen lukuisia muuttojamme on tavannut olla.)

Toinen hassu tapaus oli se, että tietämättäni, ennalta-arvaamatta ja äkillisesti tiedokseni saatettiin yllättävä rahallinen huomionosoitus. En nyt lähde tätä enempää avaamaan ja retostelemaan, mutta sen verran kerron kuitenkin, että huomionosoitus on rahallinen. Rahan ja vähän omiakin roposia käytin tähän uutukaiseen, näppärään tietokoneeseen, jota tässä näpyttelen. Lukijalleni on aiemmin tullut viemäriputkea myöten vanhan Mäkkini lähettämää kirjallista jätettä. Nyt sama jätemateriaali tulee siis tästä uutukaisesta toosasta. (Saahan sitä jollain leuhkia, eikö totta.)

Uusi aluevaltaus on tehty tänään. Nimittäin perustettu kirpputoripöytä. Eipä ole sellaisesta aiempaa kokemusta, joten siunailin jälleen tuota tytärtäni, jolta voi kysyä neuvoa ihan missä asiassa tahansa ja aina löytyy apu. Hän työskentelee samalla alalla ja osaa merkittävästi laajemman kentän kuin meikäläinen. Joten sainpa neuvot sellaiseenkin kuin kivesvaivaan, joka ei toki ollut itselläni, vaan potilas kysyi neuvoa, enkä oikein osannut auttaa, kun en enää muistanut, että osalla ihmisistä on kiveksetkin. Että kyllä on tietopankki tämä tytär! Kiveksistä kirpputoriin!

Palatakseni kirpputoriasiaan pienen syrjähtämisen jälkeen niin kerron, että vakoilin ensin jonkin verran hintatasoa. Sen jälkeen alkoi vielä säälittääkin. Jonka jälkeen hinnoittelin kamppehet tyyliin 1€, 1,5€ tai 2€. Millään ei kehtaa pyytää enempää. Hyvään tarkoitukseen menevät ihmisille, joilla on rahasta tiukkaa. Ja jos nyt joku kroisos käy myyntituotteitani lonehtimassa, niin ostakoon halvalla sitten, senkin kitupiikki. Kirpputoripöytäni on kuin lastattu kameli ja pursuaa erinäköistä roinaa, jotta tuskin siihen kitupiikin kynnet iskevät.

Näihin kirppuisiin puheisiin jätän lukijani ja toivotan hyvää yötä. ’

terveisin Klara

Susi siellä, toinen täällä

Taiteilen tässä terassilla kahvikupin, fleesepuseron suojassa olevan tietokoneen ja kännykän ylläpitämiseksi huteralla terassipöydällä, joka – mikäli vanhat merkit meikäläisen toimien suhteen paikkansa pitävät – romahtaa kohta kasaan, kahvi kaatuu työkoneen päälle, kännykkä katoaa pusikkoon ja siitä menee lasi rikki. Mutta niin kauan kuin ollaan jotensakin kuosissa, niin teksti jatkuu. Tätä taustaa vasten lukija ymmärtänee, mikäli lause jää kesken.

@@@

Taloomme on tullut uusi perheenjäsen. Sillä on neljä jalkaa, naskalin kaltaiset hampaat ja mahan alla pistooli, jolla se kusaisee hyvinkin lyhytvälisillä jaksotuksilla takapihalle tai lattialle riippuen palveluskunnan reaktioajasta. Itse asiassa niin kova pörrääminen, pissapapereiden kahina ja revittyjen maitotölkkien arsenaali velloi huushollissamme, jotta päädyin häipymään etätöihin. Kaksi yötä tässä nyt on tullut -heh- huilattua ja jo polttelee palailla veijarin luo. Töitähän mä en täällä ole saanut tehtyä nimeksikään, mikä ei toki yllätä minua. Eilinenkin meni hyttyshatun alla luontoelämyksiä metsästellessä ja kyllähän se varmaan niin on, että suden jäljen sain kameraan taltioiduksi. Saviliejuun oli astahtanut ja jälki oli tuore. Ketään en kuitenkaan nähnyt, en eläintä enkä homo sapiensia. Hyttysiä oli sitten senkin edestä. Hyttyshattu on maailman keksintöjen aatelia! Nobelin palkinto sille, joka hyttyshatun keksi.

@@@

Auringonpaahteisista tietokoneista tuli mieleen niksipirkkamainen keksintö, jonka olen kuullut kaupparatsuilta. Jos nimittäin joutuu it-teknologiaa jättämään kuumaan autoon, on kylmäkallella varustettu kylmälaukku mitä oivallisin säilytyspaikka. Koekätössä ja hyvin pelittää. Näppärä lukijani on tietysti taltioinut serverinsä kylmälaukkuun jo ammoisina aikoina, mutta laitan tähän vaikka itselle muistiin. Note-to-self.

@@@

Onko lukijani tehnyt uuden kuun lupauksia? Hyvä, samma här. Koska on tuo vanhenemiskriisi ja kaikki alkaa roikkua, eikä mikään muu kehity kuin painonlisäys, niin päätin eilisiltana, saa sanoa, että yhden aikaan yöllä aloittaa lankuttamisen. Lukijalleni toki nämä kuntosalien huipputrimmit on pelkkää hyvinroikkunutta pässinlihaa. Olenpa niistä kuullut itsekin, vaan en omakohtaiseksi ole kokenut (sitäkään). Mutta nyt koetaan: 3-4 lankutusta per vuorokausi pitää ikäkriisin loitolla. Mitäs sanotte?

@@@

Kaikella on toki hintansa, lankutuksellakin. Silmää painaa ja rintarankaa vetää kumaraan. Suomeksi sanottuna: raukaisee. Taidankos virittää hammokin tuohon puiden väliin, ottaa nokoset ja lähteä sitten valumaan takaisin sudenpesään. Tarkoittaa siis nykyistä kotiani, jonne juuri lähetin tiedustelun kuulumisista. Sieltä tuli vastauksena lyhyesti ja ytimekkäästi näin:

Susi siis nukkuu 😀

Toivon lukijalleni hyvää kohta alkavaa juhannusviikkoa ja mahdollista lomaa, mikäli sellaisia vielä on jaossa tahi sellaiseen vapautuu. Meikäläisen hommat on niin omituisia, että pätkälomasilla taitaa tämä kesäkin mennä. Jospa ensi kesänä pitäisi Kunnon Loman. Hyvähän niistäkin on olla kokemusta ennen eläkkeelle jäämistä (on vielä jokunen vuosi).

Terveisin Klara eli eglaH