Keskiviikkopäivän rauhaa lukijalleni.

Ulkona on kaunis syyspäivä, ilma lämmin ja hapekas, mutta tässä sitä istutaan koneella ja katsellaan takapihan kellastuvaa koivua: kaunis! Mieli tekisi ulos pyöräilemään, kun aamupäivän olen ahertanut kirjallisten töiden äärellä. (Tämä piipahdus kurkistamaan piuhoja pitkin lukijani luukusta on aina mieluisa virkiste.)

Takaraivon toisessa lohkossa raksuttaa Wanha Emäntä, jota pitäisi käydä katsomassa. Istua retkottaa asuntonsa kuluneessa nojatuolissa ja odottaa kuolemaa. ”Voi kun pääsisi jo pois! Ei tämä enää ole ihmisen elämää. Kukas se sinä olet, oletko NN (tyttäreni nimi)? Ei kun tulepas lähemmäksi…sinähän olet XX (lapsuuden lempinimeni). Kato nyt millainen musta on tullu! Kato nyt! En muista enää mitään!”

Mummo odottaa, että toisin hänelle Pohjanmaan Pastilleja. Tämmöinen circulus vitiosus tässä siis pyörii ympärillä. Olen kuin maatuska-nuken kappale: yksi kuori puristaa yläpuolella ja toinen alapuolella. Kuorten välissä tässä siis ollaan, kuten monet kaltaiseni keski-ikäiset. Ja minä kun vain mielisin pyöräilemään.

Loppuviikosta odottaa leikkaussali ja pääsen eroon sappirakostani kaikkine kivikokoelmineen. Piti vähän tutkailla kirjallisuutta ihan vain prosessien osalta ja jututtaa muutamaa sen alan ammattilaista. Eiköhän tästä selvitä hengissä. Eniten askarruttaa kuinka pystyy olemaan syömättä koko helkkarin päivän 😀 Ettei kovin suuria ole meikäläisen terveysmurheet, kun merkittävästi isompiakin on nähty.

@@@

Metsiin kun pääsee kuljeksimaan, niin siellä syntyy miljoonittain Suuria Ajatuksia, jotka katoavat arkielämän vilskeessä. Poluilla jotostellessa onkin käynyt mielessä, että alkaisi nauhoittaa ajatuksiaan, jotta tavallinenkin kansa pääsisi niiden loistokkuudesta osalliseksi 😀 (sarkasmia). Totta puhuen sitä itsekin aivan ällistyy millaisia uusia asiayhteyksiä ja oivalluksia metsän humina kehii tämmöisistä jo hieman naavaisista aivoista esiin. En nyt tosin pysty palauttamaan niistä mieleeni ainuttakaan, heh.

@@@

Olen kamppaillut tällekin päivälle työasioiden toteuttamiseksi useammankin tietokoneohjelman ja softan kanssa, vaikka päätyöni ja koulutukseni ei millään muotoa niihin liity. Työssäni joudun kuitenkin jatkuvasti hyppäämään uusiin sovelluksiin – jollei muuta niin siksi, että vanhaan sovellukseen on tehty nk. Häränpylly-päivitys. Ollaan joskus kollegion kanssa laskettu, että kun monet meistä tekevät myös tutkimustyötä, niin kaikkinensa pyöritellään ainakin kolmeakymmentä (sic!) sovellusta mukaan lukien esim. kaikenlaiset anomukset ja matkalaskut, mahdolliset sairauslomailmoitukset, sähköinen palkanmaksu, erilaiset tilasto-ohjelmat ja grafiikan teko-ohjelmat.

Lisäksi näpeissä pyörii sairaalapuolen koko repertuaari alkaen sanelukoneohjelmasta ja kuvantallennuksista kohti sairauskertomusjärjestelmää, joita niitäkin on eri terveydenhuollon toimipisteissä ja sairaaloissa useampia. Samasta sairauskertomusjärjestelmästä on voitu tehdä nk. paikallissovelluksia, jossa joku täppä ehdottomasti pitää laittaa johonkin kohtaan siinä missä jossakin toisessa sairaalassa sitä ei missään tapauksessa saa siihen laittaa. Kyse on siitä, mitä jonkun muun ammattiryhmän edustajat (esim. sihteerit eri tasoilla, hoitajat, it-osasto jne.) ovat halunneet, jotta heidän työnsä olisi sujuvampaa. 😦

Useinkaan lääkärit eivät ole olleet paikalla huolehtimassa omista eduistaan, kun näitä ”täppä sinne, toinen tänne”-päätöksiä on tehty. Missä lääkärit ovat olleet? He ovat olleet tekemässä sellaista terveydenhuollon toimipisteen kannalta sinänsä nykyään täysin toissijaista hommaa kuin potilaiden hoito. Se puolestaan häiritsee yhä enemmän toimipisteen varsinaista työtä eli tietokoneen hoitoa, jotta mm. kuntalaskutus toteutuisi. Kun sitten näen sairaalan jonkun hallintokunnan poliittisin perustein valitun jästiporukan kokoustauoilla kallistelevan pikkusormi ojollaan kahvikupposta kera kermakakkusten, niin näen punaista. Kunpa joku tulisi edes päiväksi seuraamaan, minkä verran lääkärin ja hoitajan työaikaa kuluu ”täppä sinne, toinen tänne”-hommiin, niin näkisivät, minne tehot koneistosta katoavat. – Mutta tämän rätinän lukija on meikäläisen sanasorvaamolta kuullut kantautuvan jo satoja kertoja. Kiitos ymmärryksestäsi!-

Juukeli vieköön, nyt täytyy lähteä pyöräilemään ja palata sitten illaksi työpöytänsä ääreen. Puolilta öin pitää lakata syömästä, huhuh miten vaikeaa :D, ja nousta kukonlaulun aikaan siirtyäkseen kohti veitsenterää. Ja poks vaan, niin putket on työnnetty vatsaontelooni ja voidaan vetäistä polttoleikkuri käytiin.

Toivon lukijalle terveitä päiviä ja iloa loppuviikoksi,

Klara von den Kalistimenheiluttaja