Hyvä Lukijani,

tässähän vierähti liki kaksi viikkoa kuin siivillä. Olen kirjoittanut muutamia muita raportteja ja kuunnellut äänikirjoja junilla, metsissä, kaupunkien kaduilla, pyörän päällä ja autossa. Kaupassa, ravintolassa, parkkihalleissa ja marketeissa.

°°

Talonmies nousi siiville ja häipyi ansaitulle pelimatkalleen sinne, missä aurinko paistaa ja lämmin merituuli hivelee nahkaa. Näyttää sieltä aamupalalta morsettavan, että matka meni hyvin, huone on pieni, mutta kompensaationa on seitsemäntoista hengaria 😀

Koiran kanssa vietetään laatuaikaa. Tarkoittaa, että noustiin kuuden jälkeen, hypättiin housuihin ja polkujuoksukenkiin (palaan näihin) ja sännättiin pimeään aamuun tuikkuset rintapielessä. Harrastin joskus juoksua, ehkä Lukija muistaa, ja nyt elopainon vähennyttyä jalka nousee paremmin, joten hölkyttelen aika ajoin koiran iloksi. Rodulleen on juokseminen kuin meditaatiota. Rotu on meille pitkäaikaistuttu ja tässäkin koirassa meditaatiotila naksahtaa päälle, kun pääsee matkavauhtiin matalalla, vetävällä askeleella. Juoksutan sitä pyörällä – ai että se nauttii! On säästetty jalkajarrullinen vanha naistenpyörä, sillä käsijarrullisen maastopyörän kanssa olisi riskipeliä: eläin on aina vähän arvaamaton.

Koiralta oppii päivärytmiä ja järkevää voimien jakamista. Se osaa asettua lepäämään aina tilaisuuden tullen. Aamulenkin ja ruoan jälkeen jälkeen makoilee, virkistyy iltapäivästä ja alkaa kommunikoida, pääsee ulos. Syö ja asettuu taas levolle. Sama vielä ennen iltauutisia: ruokaa ja pieni iltalenkki. Kun sanon tietyllä äänensävyllä: ”Nyt on kaikki pikkukoirat jo nukkumassa”, se katsoo ruskeilla, viisailla silmillään, huokaa ja lompsii isännän työhuoneeseen petilleen. Aamulla nousee kuullessaan talonväen liikkuvan. Tänä aamuna makoili niin kauan, että puin ja nousi vasta sitten, kun kolistelin talutinta. Eteisessä venytteli silmät vielä sikkarass 😀 Ei ole tottunut nousemaan niin aikaisin.

°°°

Tässä sivussa seuraan lintulautaa, jonka Talonmies laittoi toivomuksestani työhuoneen akkunan eteen. Meillä on siivooja, joka auttaa lintuhommissakin. On varsinainen lintutietäjä, oikeastaan kai vähän niissä hommissa ammatikseenkin joskus toiminut. Saattaa jättää lapun pöydälle lintulaudan havainnoista. Erinomainen palvelu! On siivonnut meille kohta parikymmentä vuotta lukuunottamatta muualla asumaamme jaksoa.

Kun vastikään minulle tuli hieman kinkkinen terveystilanne (ohimennyt onneksi), valvoi Talonmies öitä ja tunnusti jälkikäteen miettineensä, onko varaa siivoojaan, jos minusta aika jättää. (Heh) Itse en ollut asiasta kovin huolissani.

Lintulaudan tapahtumia: närhi kävi kuikkimassa, olisiko jakoa hänellekin, luovutti todennäköisesti siksi, ettei mahdu lavetille. Nytpä siihen kipusi orava, hyvässä kuosissa on ja pullea, korvatupsukat ja talvikarvassa. Aikansa sinnitteli käsivoimilla kupin reunassa roikkuen 😀

°°°°

Niistä polkujuoksukengistä tuli mieleen kommunikaatio-ongelma, joka riivaa lenkkikaverin kanssa. Tuntuu vain vuosi vuodelta pahenevan. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että joutuu tarkkaan miettimään aihepiirejä, ettei rele laukea. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Esimerkkejä:

Esimerkki 1. Lähtee mukaan vakiopolulleni, käymätön paikka hänelle. Kerron polusta niitä näitä. Että jos joku näkyy, on useimmiten ohikiitävä polkujuoksija. Se kirvoittaa häneltä pikaisen kommentin: ”Mullakin on polkujuoksukengät, juoksen niillä paljon.”

Esimerkki 2. Kuuntelin höpöhöpökirjailijaksi luokittelemani henkilön kirjan, ensimmäinen (ja viimeinen). Kun lenkkikaveri on innokas lukija, hitaasti kirjoja makusteleva, niin päätin kysyä mielipidettään: oletko lukenut kirjojaan? Muut tuttavani olivat jo kantansa sanoneet: eivät olleet ja se siitä. Lenkkikaveri sen sijaan lektioi jostakin kirjailijaa käsitelleestä lehtijutusta. Muistelin lukeneeni sen, joten toistin: oletko lukenut kirjojaan? Toivoin second opinioneija kirjan lukeneilta ja lenkkikaverin mielipidettä arvostan aina. Se on yleensä huolellisesti punnittu, on semmoinen paneutujatyyppi etenkin nyt pitempään jo eläkkeellä oltuaan, kun aikaa on. Mutta sain kysyä kolmannen kerran ennen kuin sai sanotuksi, ettei ole lukenut.

Esimerkki 3. Kertoo olleensa Lapissa ja Ylläksellä kulkenut UKK-reittiä. Aprikoin, ettei se UKK-reitti voi olla, sehän kulkee itärajan tuntumassa alhaalta ylös itäkairaan ja on aika huonokuntoinen, ei risteä länsi-Lappiin. UK-puistokin on ja paremmassa kuosissa, mutta sijaistee siinä Saariselän tienoilla. Hän tietää minun kuljeskelevan polkuja ja seuraavan hyvinkin tarkkaan niihin liittyvää. Mutta ihan kerta kaikkiaan piti tiukasti kiinni, että näin se on. Halusi, että katsotaan kännykästäkin asiaa ja siellä tuo asia kyllä oli niin kuin se oikeasti onkin. Sanoi haluavansa tarkistaa tämän vielä kotona tarkemmin. (huokaisin hiljaa ajatuksissani, että annetaanpa olla hyvän tähden)

Jätän Lukijani miettimään, onko hänellä vastaavia kommunikaatio-ongelmia ja kuinka ne tulisi ratkaista, ettei ahdistaisi ihmistä jonkinlaisen kilparallin tielle. Pysyäkö poliittisissa tai muissa ei-kilpavietin laukaisevissa aiheissa? Miksi kilpavietti ottaa ihmisen otteeseensa?

Loppukaneetti: ohessa kuva erään tuttavan nauttimasta ateriasta jossakin länsirannikon kaupungin ravintolassa. 😀 Huumori-ihmisiä, herkkusuu ja sillä ajatuksella laittoi mulle fuudien. Mun dieetinjälkeinen ruoansulatuskanavani huutaisi tästä hoosiannaa 😀 Vaikka herkulliseltahan tuo kala kyllä näyttää! Slirps.

Näihin puheisiin! Ryhdyn pyörittelemään lihapullia, itselleni. Voimia ja terveenä pysymisiä!

Klara

(Lukija varmaan huomasi, ettei sanaakaan sotatilasta. Vaikka kaikki tiedustelulähteet sanovat viikonloppuna todennäköisesti tulevan jotakin merkittävämpää. Mene ja tiedä. Mutta semmoisen kysymyksen voi itselleen asettaa, että mikä jumittaa Turkia ja Unkaria? Itsekseni laskeskelen mitä yhteistä heillä on diktatuurien lisäksi… ja kalkuloin: hännystelevät itänaapuria kumpikin. Näillä asioilla lienee ainakin kevyt yhteys. Niin veikkaan.)