Hyvä Lukijani,

päädyin näppäimille, koska pääni nuokahtelee torkahtamispisteessä. Varma konsti pysyä hereillä vielä joku tovi ennen vanhusten maatemenoaikaa. Ruutuun kosahtava otsa kyllä säpsähdyttää hereille, mikäli sattuisi lipumaan stand by-tilaan.

Huonosti nukutun yön jälkeen oli suoritettava joitakin kauppaostoksia – voi estä ja varjele! Muovikuuset jo kaupan eteisessä säkenöitsee ja eläkeläisparit kyntävät joulusarkaansa kauppakärryt oikosenaan. Koitin väistellä kaikkiin ilmansuuntiin. Sitkeimmät pysähtyvät keskelle käytävää vaihtamaan kuulumisia. Niiltä ei voi välttyä viidenkään hyllyrivin takana, sillä Martilla on HUONO KUULO. Eikö nyt herraparatkoon ihminen saa ittelleen kuulolaitetta, että viattomat ja osattomuutta toivovat kansalaiset voisivat rauhassa tutkia Muurikka-pannujen rivistöjä. Ostin nääs teräksisen pannun nuotiokeitoksiin. Alumiinia ei tohdi käryyttää, sulaakin helpommin, enkä kaunokaista titaanikattilaani tohdi savustaa.

###

Mökille lähtö on aamutuimaan kiikarissa. Tuli puskista, kun olisi ollut sopiva mökkirupeaman paikka vasta ylihuomisen teatterireissun jälkeen. Vaan eipä nuolaistu, kun jo tipahti! Tänään tuli viesti eräältä kustannuspaikalta, että hallussani olevaan etäkoneeseen tulee päivitys ja kone on sillä kellonlyömällä pidettävä auki. No himskatti! Kellonlyömä iskee juuri keskelle suunniteltua mökkireissua. Siinä Ryslandian autiolla rajalla ei parin tunnin tietokonepäivitykset heittämällä pyörikään. Juuri operaattori lopetti sieltä 3G:n ja tilalla on ailahtelevainen puhelinverkko. En uskalla sen verkon varassa mihinkään päivitykseen osallistua. On oltava kotona laajakaistan äärellä.

Siispä unohdan teatterireissun ja ajelen nilkka suorana huomenna torpalle, minä siis, jotta ehdin siellä lähiviikkoina yhtään olemaan. Meikäläinen siis paiskoo puuta kamiinaan ja kantelee saunavesiä, kun Talonmies suoristaa kravatin ja väyläytyy teatterinpenkkiin. Ei innostunut lähtemään saunamajuriksi.

Nou hätä, pärjään itteksenikin. Ihan on kansalaisvelvollisuus käydä rajamerkillä Maamme-laulu hoilaamassa pientä Suomenlippua heilutellen. Pimeää siellä on kuin en-sano-missä, mutta silloin on niin mykistävä tähtitaivas, eikä mitään taustavaloa tai ääntä. Susistakaan ei ole kuulunut viime aikoina inahdustakaan.

Pieni ajatus olisi piipahtaa yhdellä laavulla yöpymässä, mutta jää nähtäväksi, kun kylmenevää on luvassa. Olen niin pirun kylmänherkkä nykyisin, että jo mökin plusasteille saaminenkin hytisyttää ja sormet ja varpaat jäsähtää puikoiksi. Pitää huomenna lähteä het´aamusta matkaan, ettei mene pimeydessä söhläämiseksi. Tie on onneksi perille asti nyt ajettavissa, kun kinoksista ei vielä ole haittaa.

###

Verottajako? Lähetti uuden laskelman perintöverosta. Tavasin lappua. Perusidean kyllä ymmärsin, mutta sanamuodot valtion konttoreissa pakkaa olemaan sellaiset, että lääkäri jää armotta toiseksi. Verovelvolliselle osoitettu jäämistön osuus perinnönjättäjän saamistosta, huomioiden sovelletun lainsäädännön aineisto, jonka perusteella veroa on maksettava sen sukulaisuussuhteen mukaan mikä näissä tapauksissa on kaukaisin. (No myönnetään, sorvasin tuosta joitakin kohtia omasta päästä. Mutta ei kai näitä voi helpomminkaan sanoa. Piti miettiä mikä on ”jäämistön osuus”, minkä ihmeen jäämistön? Perinnönjättäjä, mikä ihmeen perinnönjättäjä – ai niin siis vanha emäntä. )

###

Keräilen tässä vielä kamppeitani ja toivottelen Lukijalleni ehtoon jatkoa!

Klara