Kiskojen kirskuntaa

Holy shit.

Hyvä Lukijani,

nyt ollaan riskilinjoilla eli junaverkon varassa latomassa kirjasimia. Mutta hätä ei jne. kun tulee sopiva sauma laatia mitä nerokkaimpia kirjallisia raportteja, kuten nyt tämä dokumentti.

(Hyvän tähden, juna näyttää kääntyvän oikealle jollekin sivutielle. Näyttikö edes vilkkua ja mitä mahtoi tienviitassa lukea?)

No, eipä auta kuin jatkaa kyydissä. Etenkin, kun kiltti ja iloinen, pirteästi töitään paiskiva junasiivoojatäti huikkaa hytinovesta:”Onko roskia?” Iloinen hymy kaupan päälle. Ai, että mä ilahdun tästä tädistä. Kohtaan hänet lähes viikoittain.

Tästä hytistä on hyvä vaania ihmisiä, jotka ajautuvat kahden työskentelyhytin väliin ihmettelemään kuinka päästä etenemään vaunusta toiseen. Vaunujen välioven avaaminen näyttää edellyttävän tiettyä älykkyyttä. Ja saa sanoa, että kaikki ei ole ruudinkeksijöitä mitä junanovien aukomiseen tulee (tirsk). Ajoittain joku, aikansa pähkättyään, kääntyy kannoillaan ja palaa tulosuuntaansa. Jää sekin RavintoLan kolmioleipä syömättä. (Täti kiitää juuri käytävää ohitseni takaisin toiseen suuntaan.)

Toisinaan on ihan liipasimella aukaista hytinovi ja ohjeistaa välioven avaus istuimeltani. ”Hallå da, paina vasemmanpuoleisessa seinässä olevaa nappia ja odota rauhassa.” Ainoastaan Lukijan kaltaisessa arvokkaassa luottoseurassa kuiskaan ammattisalaisuuden: talvisin ovi avautuu hitaasti,eikä aina ollenkaan, mikäli lunta on tuprutellut ja pakkanen pannut oviliitinkiä. (Noh 🙄 …olkohon sanat tuossa noin, kun hyvin rimmaa. Vanha sanonta vain, eiks niin. Tiätsä.)

Kalamiesten suosikkipaikka etäisen järven rannalla.

###

Ei tässä turhanpäiväistä sakkia olla. Olen auttanut maamme lainvartijaakin vastikään. Kansalaisena ja erinomaisen velvoitettuna kyttänä ja teräsmuistilla varustettuna mitä kaikenmoisiin laittomuuksiin ja henkeen sekä terveyteen kohdistuneeseen uhkaan tulee. Voisin heittämällä osallistua kaasuputkipuolellekin: täältä pesee ja höyryää.

Ihan siviilipuolen juttu kyseessä, mutta kun kuulee ja näkee kaikenlaista näin junan loosheistakin, niin tulee pantua merkille yhtä ja toista. Esimerkiksi oletettujen junakuskien räkättävää naurua oletetussa veturin ohjaamossa. Viittaan aiempaan kirjoitukseeni. Siinä tosin suoritin kooärpee-tasoisen tutkinnan lopulta itse ja veturinkuljettaja sai vapauttavan päätöksen.

Mutta paljon on epälyksenalaista ja omituista toimintaa, josta voi ilmoittaa. (Vino hymy) Ei tule sinivuokkojen työpäivä pitkäveteiseksi. Kaikesta kannattaa nimittäin olla yhteydessä viranomaisiin. Varalta 😉

###

Tarkkasilmäinen kun Lukijani tottavie on, hänen silmäänsä varmaan sattui sekin, että ensimmäisessä kuvassa oli karhunpaska. ☝🏻Aivan oikein. Päädyttiin loppuviikosta Talonmiehen ja Rakin kanssa takaisin mökille pienen työkeikkani jälkeen. Mökillä otin repun reikeliin, pettua pivohon ja läksin taas metsiin samoamaan. Tuo hyvin alkeellinen autiotupamme on osoittautunut Elämän Hankinnaksi, sillä sen ympärillä on oikeaa erämaata, jossa sieluaan lepuuttaa. En jaksa olla hehkuttamatta. Ja jos suomalainen kademieli nostaisi päätään, niin kerron, että se oli halpa ja hankalan korpitaipaleen takana. Ryssäkään ei ole kaukana.

Karhut lienevät pikkuhiljaa siirtyneet talvipesilleen. Ladanneet ensin itsensä täyteen marjoja ja kakkineet urakalla, jotta suoli olisi tyhjä maate mennessä. Kuljen karhukellon kanssa näinä aikoina, kun vielä on mahdollisuus, että tiet otson kanssa risteävät. Mutta eipä ole muuta viestiä karhupuolelta tullut kuin tuo turahdus. Kolme kaurista näin ja luulin näkeväni sudenkin, mutta olletikin oli jonkun mettämiehen koirakarkulainen. Hirvihommia vielä tuntuu olevan ja paikallistrn linnustajien Hilux voi olla parkkeerattuna mettätien varressa, koiria heilläkin.

###

Uusimmassa Suomen Lääkärilehdessä oli juttua luonnon sielunhoidollisesta merkityksestä. Vinkkaan, jos joku kiinnostuu.

###

Tässä yhteydessä vielä sana keikkalääkäreistä. Paljon on porua ja moni tieto on paitsi totta, myös kateuden ja väärinymmärryksenkin ryydittämään mustaa kuonaa.

Verottaja pitää kyllä hyvin puolensa, että palkansaaja luovuttaa osan suurista tuloistaan takaisin yhteiseen koriin. Olen joskus maksanut tuloistani puolet veroa, totta joka sana. Kai sekin on jotain, vaikka jotain käteenkin jäi?

Firmat haukkaavat tienestistä ison osan. Niillä on verosuunnittelijansa ja vähennysoikeutensa ja epäilen, yritysverotusta toki tuntematta, että verotaakka ei ole sama kuin palkansaajalla.

Ihmettelen myös, että hoitajapulasta puhuttaessa en ole nähnyt vaadittavan, että hoitajat tulisi erillismääräyksellä pakottaa kahdeksi vuodeksi jonnekin yhteiskunnan määräämälle seudulle töihin. Ei myöskään sihteereitä, lähihoitajia, siivoojia, kiinteistönhuoltajia ja muita lääkärin työn kannalta keskeisiä tukitoimintoja. Mikä lääkärinammatissa on vikana, että lääkärin pitäisi yksin pyörittää jotakin terveydenhuollon yksikköä jossakin kaukana kodistaan? Miksi lääkäri ei saisi vaihtaa työpaikkaansa ihan kuten muutkin ihmiset niin, että jaksaa ja vielä tienaakin paremmin?

Opiskellessa pyöri pankkitilikin kuusi vuotta nurinpäin ja suurella osalla lääkäreistä iso osa palkasta tulee viikkotuntimäärästä, joka on merkittävästi suurempi kuin muilla ammattikunnilla. (Lisätieto: en tee töitä firmojen palkkalistalla, palkan maksaa kunnallinen työnantaja.) Tämä tämmöisenä yleisinfona, kun nyt päitä vadille ollaan vaatimassa. Totuus on se, että julkisella puolella ainakin erikoissairaanhoidosta on erikoislääkäreiden ulosvirtaus voimistunut. Eikä kyse ole pelkästään palkkauksesta.

Jatkan kiskoilla eteenpäin ja toivotan Lukijalleni hyvää viikkoa, olipa missä hommassa tahansa!

Teidän, Klara

Herkkutatti vielä jaksoi kasvaa. Ei ole mun suosikkeja, tuli taas testatuksi.

Työn orjia, tippaleipiä ja asfalttia maantiellä

Löysin tämän seinän joskus muistaakseni wiinistä. Tai sitten se oli parseloona.

Tänään muistetaan työn sankareita ja ylioppilaita.

Kuulun mielestäni molempiin porukoihin. Enemmän kuitenkin työn sankareihin (kröhöm). Olenhan juuri istahtamaisillani ratin taakse suunnatakseni monen sadan kilometrin päähän töitä tekemään. Lopettelen työt siinä vaiheessa, kun tavan työläinen on sihauttanut ensimmäisen saunaoluensa.

Kandidaatti sanoi mulle taannoin, että oletko sä aina töissä, kun tulin monessa roolissa häntä vastaan saman viikon aikana.Vastasin, etten aina. Mutta havahduin siitä hiukan. Pitänee pikkuhiljaa ryhtyä jossain määrin miettimään down shiftaamista. Josko tekisi kuten sotesopan jälkikeitosten aikana on ajan henki, että karataan privaattiin? Ostaisi vyittonin käsilaukun ja valitsisi ihan itse ja omasta päästä työaikansa. Sanoisi illoille ja viikonlopuille ynnä heinäkuulle ”Nou-nou! Emmä silloin, mä purjehdin. Tai matkustan Böbin kanssa varpaankynnet lakattuna Firenzeen meidän osakkeelle. Tai pidän boolijuhlat meidän Turun saariston villalla”. Ehkä ajelisin sifonkihuivi oikosenaan keltaisella avoporshellani pitkin mukulakatuja ja huiskuttelisin kuninkaallisesti julkisen terveydenhuollon räytyneille päivystäjille ja stravinksi-helmet kaulassa kipittäville terveydenhuollon korkkarinaisille, joiden perävanassa leijuu äitelä parfyymipilvi. – No, näin vapun kunniaksi pieni fantasiatuokio sallittanee. Selvin päin. Koska ratti, koska monta sataa kilometriä.

Naukkaan tästä virtuaalilasista vappujuomaa. (Kuva: Pixabayn ilmaiskuvat)
Kuva lienee thaikkulandiasta, jossa en ole koskaan käynyt enkä käy.

Kyllä mä sanon, että tästä laulusta saa aina fiboja itselleen! Muistaako lukijani vielä niitä aikoja, kun kansamme keskuudessa oli verenmaku suussa punalippua krapulaisena tai kännisenä kantavaa oikeaa vasemmistolaishenkeä? Minne se on kadonnut, mene ja tiedä. Sama koskee kunnon taisteluhenkeä asiassa kuin asiassa. Nyt on vain ovelasti valheensa taktikoivia tuoreita kansanedustajia, kaikenmaailman manipulaattoreita ja hopeavedenlitkijöitä. Takaisin vanha maailma! Tai kuten joskus on sanottu (kuka ajattelija sanoikaan?):

”Seis maailma, haluan ulos!”

@@@

Suosikkiastiasarjan lautasella vappueines

Ai, että me Talonmiehen kanssa hekotettiin viikon alussa uutisissa ollutta tippaleipätehtaan omistajan haastattelua 🙂 Että pääsisipä vielä joskus elämässään tippaleipäkoneen hoitajan virkaan! Talonmies on juuri tuonut tippaleivät pienestä lähikaupasta, jossa tänäänkin ollaan työn sankareina paikalla. Ryhdymme niitä tuota pikaa käärimään auki. Samalla nostan hattua kurssitoverilleni, joka toimii syöpälääkärinä ja on tänään töissä. Laittoi kuvan työpöydän ääreltä vapuntoivotuksineen. Työläinen on hatunnoston ja palkkansa ansainnut!

Oikein hyvää vappua lukijalle toivottaa Klara,

joka siirtyy kohta maantielle nielemään asfalttia kilometrin kerrallaan