On se tulossa, uskokaa vain! Tuolla se jo vaanii – kevät!
Hyvä Lukijani,
istun hiljenevässä illassa juotettuani koiralle jokusen milligramman tasipimidiiniä. Kauppanimi on niinkin hauska kuin Tessie – melkein kuin Lassie. Lääkeaine on alfa-2A-adrenoseptoriagonisti. Niin mitä? No tietysti noradrenergistä systeemiä hillitsevää jarrua koiralle. Orion näyttää tutkivan tätä ihmiskäyttöönkin, unettomuuden hoitoon.
Vaikka joku on joskus konitohtoriksikin meikäläistä suutuspäissään (paino yhdyssanan viimeisellä osalla) haukkunut, niin joku muistijälki on vielä takaraivossa. Muistijälki kuiskii, jotta kun alkaa jänskättää, niin sympaattisen hermoston hermopäätteet ruiskivat katekoliamiineja, siis adrenaliinia ja noradrenaliinia verenkiertoon. Ne pirulaiset osaavat hakeutua oikeille postilaatikoille solun pintaan viemään viestiä, että he-rä-tys siellä! Ja niin alkaa pumppu läpättää, kädet hikoilla, naama menee punaiseksi, raajat tutisevat, hengitys kiihtyy ja paniikki iskee.
Tätä systeemiä tällä lääkkeellä hillitään. Tavoitteena on huomenna saada koiranroikale hikisine tassuineen ja punaisine naamoineen taivutetuksi eläinlääkärin pöydälle korvakontrolliin. Tämä oli koeannos. Näyttää nukkuvan sikeästi 😉 Tuo eläin on eläinlääkärin tiloissa pitelemättömissä. Riehuu, hyppää odotushuoneessa nuolemaan naamoja, joiden omistajien elimistö kuohahtaa saman mekanismin kourissa. Naamansa punehtuvat, raivontunteet aktivoituvat ja hiki virtaa katekoliamiinimyrskyssä. Ajautuupa siihen tilaan usein eläinlääkärikin, kun odotussalissa virittynyt koiranroikale pääsee kaikkein pyhimpään luullen tuomionsa jo tulleen.
Piti tässä hieman tutkailla kirjahyllyäkin ja vilkuilla ikivanhoja lähteitä. Vielä on Color Atlas of Patophysiology käden ulottuville unohtuneena. Laitan siitä yhden kolesteroliaineenvaihduntaan liittyvän kuvan ihan vain siksi, että…(ks. seuraava kappale).
Tässä on yksinkertaistettu kaavakuva ihmisen lipoproteiinimetaboliasta eli rasvojen aineenvaihdunnasta ja pilkkoutumisesta (karvahattukäännös, toim.huom.) kaikkine siihen tarvittavine välittäjäaineineen ja elimineen. Näitä piti hallita joskus…. kauan sitten. Etenkin allekirjoittaneelle nämä tuli eteen paitsi lääkärikoulussa, niin joissakin aikaisemmissa työ- ja tutkimustehtävissä. (Leuhkii vai? Ei, vaan ks. edelleen eteenpäin…)
Niin, että mistä on kyse?
Minäpä aloitan eilisestä, kun katsoin erästä somealustaa havaitakseni, että useampi ei-lääketieteilijätuttavani näytti seuraavaa hömppätason ”terveystietäjiä”, siis tee-se-itse-asiantuntijoita. Silmäni pullistuivat, korvat punehtuivat: mitä soopaa! Hermopäätteeni ruutasivat paineella katekoliamiineja, syke nousi ja pään verenkierto huristi satasella (km/h). MITEN sekä hömppäasiantuntijat että horinoitaan seuraavat koulutetut ihmiset eivät itse älyä, miten monimutkaisista asioista on kyse. Puhuvat niistä mutkat suoristaen ja täåydellisen väärinkäsityksen vallassa kuin helppoheikit konsanaan. Ja toiset pöljät uskoo!
Aihepiirit olivat semmoisia, että vaikka elämänsä on lääketieteelle uhrannut ja koittanut repiä aivoistaan sen, mitä suinkin irti lähtee, niin ei ole käsittänyt kuin pienen palasen perusteista. Aika vähän somessa on esim. insinööritieteistä tai juridiikasta itseoppineena viisastelevia muka-asiantuntijoita. Mutta ihan heittämällä voidaan sepostaa niinkin monimutkaisesta koneistosta kuin mikä ihminen kaikkinensa on – jo pelkästään terveenä. Siihen kun viskataan sairaus tai pari samalle ihmiselle, niin jotkut kirjekurssilaiset laukovat ”asiantuntijan sanoja” niistäkin. Vaan lyötäispä heidät bed side eli potilaan ääreen ”neuvomaan”, niin jo menisi luu käkättimeen.
Kuvassa Järjen valo, että sitä olisi edes jossakin.
Take home message: älkää uskoko kaikkea, Te hyvä Lukijani! Olkaa kriittisiä: kuka sanoi ja millä harteilla? Maailma on täynnä soopaa suoltavia….
…siitä tulikin mieleeni, että punaisten lippalakkien maahan saatiin uusi johtaja. Viime kierroksella tuntuivat häntä siellä kovinkin arvostavan ja supervoimiinsa luottavan. Mistäkö tiedän? No, haastateltiin viikon aikana kaikki pelikaverit sikäläisillä kentillä. Maga-tyyppejä kaikki tyynni. Kansa on puhunut ja pulinat pois. 😉
Näin kätevästi etenin noradrenergisestä järjestelmästä rapakon taakse. Nokkelaa? :DAsetun huomenna pyörille seitensataselleni, niin päätin sitä ennen piipahtaa tervehtimässä.
Oikein hyvää viikkoa Lukijalleni! Klara S.
Tässäkin olisi Tessietä tarvittu. (Lähde: Kainuun Sanomat, sattui näppeihin kirjastossa muistaakseni ennen joulua.)
Terveisiä maapallolta, joka on pyöreä. Ottaa silimän kätteen ja kattoo vaikka kuvasta 🙂 Tuossa kohtaa pallo juur on pyörähtämässä. Vasemmalle.
Hyvä Lukijani,
palasin juuri Lapista, jossa näytän nyt viihtyvän tuon tuostakin. Mukana oli etätyökone, mutta mitään paikallaolohommia ei eläkeläisellä ollut ja ylipäätään niitä on nyt enää vain ripaus. Eläköön vapaus ja Taakse Jäi-banderollit.
Lapissa oli niin kuin Lapissa on: kaksi naamaa.
On matkailijoille näyttäytyvä naamari ja sitten on todelliset kasvot. Todellisissa kasvoissa on eri suuntiin kiskovaa paikallispolitiikkaa, vakiintuneita asetelmia, tarkkaan mitottuja maan- ja nautintaoikeuden omistuksia, riitelyä, naurua, poroja, hulluttelua, alkoholismia, syrjäytyneisyyttä, mielenterveyspulmia, vähäisiä pääomia, muualta tulevien rahoittamia kaupallisia hankkeita, poronsarviavaimenperiä ja matkamuistoja (souvenirs), tanssia, jutajaisia, viinaa ja viihdykettä. Ainakin nämä. Seassa kiitää Westendin kansa kiiltävällä Bentleyllään, erikoisvarustellulla Mersullaan ja kerrostalon kokoisella Land Roverillaan. Asuntoautovanhukset töröttävät keskiviivalla ja täyteen pakatut polkupyörät nykivät ylämäkeen.
Tärkein unohtui: on turisteja, turisteja ja turisteja. Ulkomaalaisten määrä sen kun lisääntyy ja vaateet kasvavat. Ranskalaiselle ei käy se, mitä vaatien kirkuu kiinalainen. Saksalainen haluaa Norvajärvelle isoisoisän muistomerkille, makaa asuntoautossaan ja kaasuttaa sitten omine eväineen Nordkappiin. Jänkhänäijä koittaa keksiä eksotiikkaa, käryyttää puuta kodalla ja soittaa noitarumpua, katseet kiiltelevät. Tamperelaisen porsliininmaalauskerhon naisporukka kikattaa tarttuen hanakasti noitarumpumiehen tarjoamiin snapsilasillisiin. Etelänpellet (termi lainattu sodankyläläiseltä alkuasukkaalta) kaahaa vaellusrysiin roikkuvine pahkakuksineen. Ja siinä seassa – näettekö tarkalla silmällä – lompsii perspullea täti tunturiin iloisen tietämättömänä, että eväät jäivät mökin jääkaappiin. Se selviää reitin puolivälissä, neljän tunnin päässä jääkaapista. ”Vatsa hankaa selkärankaa. Suolet huutaa (muoks: se on ”huokaa) : tuokaa ruokaa!” No mikäs siinä. Olihan repussa termospullollinen kahvia, termos kiehuvaa vettä, repun sivutaskussa Blå Bandin kuppikeitto ja pieni pussillinen hedelmäkarkkeja. Kyllä niillä kahdeksan tuntia tunturikivikossa killuu. Sole poka mikhän.
Oli siellä muitakin.
###
Kas, ovi kolahti, mutta The Rakki ei reagoi. Outoa. Lienee Talonmies, joka tosin vastikään soitti hautuumaalta. Oli käynyt luita laskemassa ja viemässä tilaamansa havukranssit.
Soitti, kun ei löytänyt erästä toista hautaa, josta olin vinkannut. Harhaili luuri korvalla kauko-ohjauksella Tuonelan Viljapellolla, kun säädin tästä takapihan terassilta kulkureittiä kohteeseen. Vähän niin kuin tietskapeli: Find Your Way To Grave, blim blom. ”Ei näy…ei tässä ole semm…ei ole, en huomaa, ei varmasti, mitäh? Kuusipuu, ehei, ei näy. Minäkö? En varmasti, tämän on juuri se hiekkakäytävä, jonk… siis missä? Vasemmalla? Ei siellä mitään näy, kävelen nyt eteenpäin, eikö? No käännynkö? Mit…” Lopputulokseen päästään, jos joystikin puikoissa kauko-ohjaajan sietokyky riittää.
Lopputulokseen päästiin, koska olen kaikkien hyvien ominaisuuksieni lisäksi erinomaisen kärsivällinen henkilö. ;D Kuten Vanhat Vaimot yleensä, näin väittäisin.
###
Hauska! Tuossa kupissa oli vettä. En kuitenkaan juonut siitä.
Lopuksi Lehtikatsaus. Edessäni on pino lukematta jääneitä lehtiä. Aloitan aakkosjärjestyksessä eli uusimmasta Duodecim-lehdestä. Se tulee lääkäreille ja on laadukas. Onpa taas paljon asiaa. Poimin sieltä muutaman jutun referoitavaksi.
Yksi juttu käsittelee yleislääkärin ja erikoislääkärin yhteistyötä. Juttu lainaa erinomaista viisautta William Oslerilta (1849-1919): ”On paljon tärkeämpää ymmärtää minkälaisella potilaalla on sairaus kuin minkälainen sairaus potilaalla on.” Niin tavattoman totta! Nykyisin ei toki enää riitä se, mikä Oslerin aikaan riitti. Siis, että lääkäri on auktoriteetti (”Kun minä sanon!”) tai ”niin mukava” (”Ilman muuta se käy!”). Pitää myös tietää paljon enemmän kuin Oslerin aikaan. Sekä potilaan taustoista että sairauksista.
Lehti raportoi myös tutkimuksesta, jossa taannoin kovastikin markkinoidusta pihkavoiteesta voi tulla kosketusallergiaa, kun pihkavoide sisältää yleisesti tunnettua kosketusallergian aiheuttajaa eli luonnonhartsia.
Sitten on katsausartikkeli naisten dopingin käytöstä. Fyysisen suorituskyvyn parantamisen ohella mainitaan ”ulkonäködoping”, ”aivodoping” ja ”kuntodoping”. Kilpailumenestyksen lisäksi tavoitellaan urheilullista, nuorta ulkonäköä: kaikki vippaskonstit peliin. Dopingiin miehet ovat jutun mukaan naisia alttiimpia. Olen joskus päivystysaikana tälläisiä ulkonäködouppaajia hoidellutkin, kun omatoimivehkeily on johtanut terveyspulmiin.
Lehti mainitsee yleisimmät aineet. Kilpirauhashormoneilla douppaaja kiihdyttää aineenvaihduntaansa, vaikka oma hormonintuotanto on normaali. Ylimääräinen annos etenkin pitkään käytettynä rassaa pumppua, joka siinä rallissa voi repsahtaa ja kehittyy sydämen vajaatoiminta. Jotkut media-aktiiviset julkkiskollegat ovat näitä sortuneet kirjoittelemaan yksityisvastaanotoiltaan. Siis olleet joidenkin potilaiden mielestä ”ainoita, jotka oikeasti ymmärtää”. Jotkut on sitten menettäneet osan lääkärinoikeuksistaan näiden kirjoitteluiden takia, kun vaikkapa potilaan ilmoittamaan väsymykseen on kraapaistu resepti kilpirauhashormonia. Minultakin on niitä pyydetty ja potilas tykännyt kyttyrää ja liipaissut palautelaatikkoon moitteen, kun en ”ymmärtänyt potilaan toivetta” ja kirjoittanut. Mutta olen valani vannonut ja noudatan lääketieteen, siis tieteen, näkökulmaa. Sitten on kaikenlaisia muita tietäjiä, jotka tekevät omat ratkaisunsa. Pääasiassa muita kuin lääkäreitä, mutta aina joku kollegakin saattaa keikahtaa harmaalle alueelle.
Eivätpä terveet tarvi purkista kortisoniakaan itseään ”virkistämään”. Tämmöisiä virkistyneitäkin olen joskus hoidellut. Myös nesteenpoistolääkkeet eli diureetit mainitaan. Kus kulkee ja tyyppi kuivuu korpuksi, mutta eipä ihon alla enää ärsyttävästi kudokset pullottele – höh! Sitten on efedriini, jota jossain yskänlääkkeessäkin joskus oli ja amfetamiini, jota saa kadulta ja johan alkaa juoksujalka kipittää. Joku kehofriikki tökkii insuliiniakin (nähty tälläinenkin), joku taas erytropoietiinia, jolla punasoluja alkaa tursuta elimistön punasolukoneesta ylimäärin, että hokkus pokkus vaan ja pon vojaas. Anaboliset steroidit eivät siis ole ainut soosi, jota ulkonäön tai tulosten toivossa lataillaan. Aiheesta puhutaan urheilupiireissä tosi vähän, liian vähän. Kun tuloksia on saatava hintaan mihin hyvänsä (terveyden hinalla). Liekö kansainvälisestikin pelin henki. Pelkään pahoin, että on, kun kattelen naisurheilijoiden leveitä otsia, kaljuja ohimoita, leveitä harteita ja leukaperiä.
Heh ja noh! Tästähän paisui pätkä lääkärikirjan alkulehtiä. Muut lehdet taitaa jäädä nyt paitsioon. Näitä ovat sivistystä lisäävä Femina, uusille vaellusreiteille innostava Latu ja Polku, Suomen Kuivalehti näköjään kolmessa numerossa ja Lääkärilehti. Mutta luulen, että Arvokkaalle Lukijalleni nyt riittää tätä urheilulajia, jota lääketieteeksikin kutsutaan 😀
Tässä vielä tekstistä uupuneelle voimaannuttava lohtukuva. Kyllä on ilmoja pidellyt!
Terassille paistaa aurinko, joka lämmittää mukavasti naamaa, vaikka aurinkoa mun tulisi välttää. Talonmies kävi siitä jo ovenraosta huomauttamassa. Suuntasin samalla sivusilmän kohti sammaloituvaa nurmikko. Ja aattelin, jotta alanpa vuorostani kiusaamaan naapuria, jonka rätkyttävää, kakovaa ruohonleikkuria kuuntelin juuri hyvän tovin. Mutta siitäkin selvisin – jo mainitun erinomaisen kärsivällisyyteni ansiosta.
Näihin loistaviin puheisiin,
teidän Klara
…joka kaivaa seuraavaksi Hanhiemon Satuaarteen hyllystä. Ja alkaa pähkäillä kadonneen luun arvoitusta vastatakseni Tantenin esittämään ekstramedisiiniseen luustokysymykseen edellisen tekstin kommenttiosiossa 😀 Mieluisaa ja mielenkiintoista puuhaa: kenen luu, minne piilotettu?!
Klara Saken kirjoittaa 